Ann Selin ponnisti keskikoulupohjalta Suomen toiseksi suurimman ammattiliiton puheenjohtajaksi. Hän on taitava neuvottelija ja arvostettu yhteistyökumppani. Yhdessä asiassa kuitenkin nousi seinä pystyyn: hän ei päässyt eroon kiloistaan.

 Kesäkuun kolmas päivä vuonna 2009. Palvelualan ammattiliiton PAMin puheenjohtaja Ann Selin puhuu edustajiston kokouksessa. Aiheena on silpputyöläisten huono asema. Selin puhuu päättäväisesti kuuluvalla äänellä. Artikulointi on selkeää ja varmaa. Hän on hyvä, todella hyvä. Kukaan ei voi väittää, ettei tämä nainen olisi asiansa tunteva ammattilainen ja ärhäkkäkin tyyppi, joka on tottunut saamaan tahtonsa läpi.

Ann Selin on osaamisestaan varma. Onhan hän työskennellyt huono-osaisempien naisten hyväksi koko elämänsä. Hän on paiskinut hommia vuorokauden ympäri syömättä ja antanut kaikkensa. Mutta hän ei tunne oloaan kotoisaksi omassa ruumiissaan. Häntä hikoiluttaa, ottaa päähän, hävettääkin. Lihavana on hankala olla esillä.

Netin keskustelupalstoilla hänet komennetaan laihdutuskuurille. Joku heittää, että Selin on possu, joka osaa pitää puolensa neuvottelussa.

Räväkkä nainen näyttää kestävän kaikki kolhut.

Mutta ei se ole totta. Hänellä on paha olla.

Pakko olla superhyvä

Keväällä 2011 PAMin Siltasaaren toimistossa pyörii simpsakka emäntä. Ann Selin nauraa paljon. Hän näyttää upealta pinkissä. 48 kiloa kevyempänä. Laihdutusleikkauksesta on kaksi vuotta.

"Olen saanut uuden elämän. Millimetriäkään ei kaduta, vaikka kyllä päätöstä piti pohtia pitkään. Olen monessa asiassa kontrollifriikki. Oli vaikea myöntää itselleen, että tässä kohtaa en yksin pärjää."

Ulkonäkö on ylipainoiselle arka asia.

"Toivot, että voisit hukkua kaapuihisi. Toivot, että ihmiset näkisivät sen tyypin, joka siellä sisällä pyörii. Jos poikkeaa normista tavalla tai toisella, itsetunnon pitää olla todella vahva."

PAM:ssa on 220 000 jäsentä, joista naisia on 80 prosenttia. He ovat myyjiä, keittäjiä, siivoajia, partureita sekä majoitus-, ravitsemus- ja kiinteistöalan työntekijöitä. Luultavasti kolmannes heistä on ylipainoisia, kuten koko Suomen väestöstäkin. Ylipainoisia miehiä on tosin Suomessa reilusti enemmän.

"Kentältä kuulee, että ylipainoisuuteen liittyy tietty stigma: ylipainoinen on vähän tyhmä tai ainakin laiska. Itsekuria ei ole. Jotkut tutkimukset tukevat tietoa, että varsinkin naisilla ylipainoisuus vaikuttaa työnsaantiin. Lihava ei välttämättä kuule mitään sanallista palautetta tai haukkumista, vaan sopimattomuus normeihin osoitetaan muilla tavoin."

Ann Selin itse muistaa, kuinka hänelle osoitettiin erilaisuus. Koulun diskossa kavereita haettiin tanssimaan, häntä harvoin.

Välillä joku sanoo suoraan, kuten kenraali Gustav Hägglund äskettäin. Kenraali ilmoitti, ettei hyväksy läskiä. Kommentit hämmästyttivät Seliniä.

"Että niin sivistynyt mies puhuu tuollaisia. Moni ajattelee samoin, mutta ei uskalla sanoa sitä ääneen. Kai vastaavia mielipiteitä on ilmassa, sillä jostain ylipainoisten ihmisten tunne ulkopuolisuudesta tulee."

Sen Ann Selin on huomannut, että jos on lihava, pitää olla pätevä.

"Isokokoisena pitää olla erittäin perehtynyt ja tietäväinen asioissaan. Pitää olla ihan super, että riittää."

Ann Selin huomasi 10-vuotiaana, että on isompikokoinen kuin kaverinsa. Kun häihin piti ostaa uusi mekko, rekiltä ei löytynyt sopivaa. Luokkakuvassa paidan napit pullistelevat.

Ei häntä pahemmin haukuttu. Enemmän se oli sellaista, että kavereilla oli poikakavereita, mutta hänellä ei. Ann oppi arvioimaan itseään ankarasti.

"Tuli olo, että en kelpaa, kun olen tällainen. Lapsena tai varhaisteininä en ollut pahasti pullukka. Se riitti, että en täysin sopinut ulkonäkönormistoon, joka jo silloin oli tiukka."

Ruualla hemmoteltu

Ann Selin syntyi työläisperheeseen Helsingin Hernesaarenkadulle, keskustan liepeille. Isä oli kaupungin raken-nusviraston palveluksessa koneasentajana ja tarkastajana sekä teki talonmiehen töitä. Äiti oli osapäivätöissä pesulassa ja myymälässä. Perhe muutti Maunulaan puutaloon ja sieltä Myllypuroon asuntoon, jossa oli juokseva vesi ja kylpyamme. Ann oli silloin viisi.

Tyttö vietti paljon aikaa äitinsä tädin Olgan kanssa. Järjestöelämä tuli tutuksi, sillä täti oli mukana Martoissa ja Kaatuneiden Omaisissa. Olga oli menettänyt sodassa miehensä ja molemmat poikansa. Pienen Annin hän otti siipiensä suojaan.

Täti hemmotteli tyttöä hyvällä ruualla. Ann saattoi saada syödä leipien päälle tarkoitetut sata grammaa suolalihaa suoraan paketista. Täti osti myös karamellia ja jäätelöä.

Ann lauloi ja esiintyi kaikki linja-automatkat. Hän oli reipas ja osasi puhua jämäkästi. Isoveljien mukana hän pääsi kaupungin nuorten Myllykerhoon.

"Siellä selvisi, että halusin esiintyä. Puhua ja laulaa. Kerhossa tehtiin paljon musiikkia, perustettiin bändejä ja fudis- ja jääkiekkojoukkueita. Oli yhdessä tekemisen meininki. Kerho piti meidät nuoret pois pahoilta teiltä. Oli paikka, missä olla. Kerhoa piti pariskunta, joka oli meille kuin toinen perhe."

Koulussa Ann oli luokan sihteeri ja mukana kaikenlaisissa järjestelykomiteoissa. Koulu ei kuitenkaan hirveästi kiinnostanut. Keskikoulun jälkeen tyttö päätti pitää pari välivuotta.

Hän sai heti lähetin töitä PAMia edeltäneestä Liikeliitosta. Ammattiyhdistysjärjestöt kehittyivät silloin kovaa vauhtia. Pian reippaalle tsupparille tarjottiin liitossa uusia tehtäviä.

"Olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. En koskaan pelännyt haasteita tai muutoksia. Kun on johonkin kysytty, en ole koskaan kauheasti jahkaillut."

Ja samalla tiellä Selin on edelleen. Lähetin hommien jälkeen hän teki liitossa toimistotöitä, työskenteli työttö-myyskassassa ja talousosastolla.

Aikuiseksi aikaisin

Äiti kuoli, kun Ann oli 20. Tytär oli juuri hankkinut oman asunnon Kannelmäestä, kaukaa kotoa Myllypurosta. Hän oli tottunut itsenäiseksi jo varhain, sillä veljekset olivat paljon vanhempia ja vastuuta kotona annettiin aikaisin.

Äidin kuoleman jälkeen kaikki käytännön asiat kaatuivat Annin harteille.

"Äidin kuolema ja oma muutto samaan aikaan. Se oli rankkaa. Sureminen alkoi vasta omassa asunnossa. Yksinäinen en ollut, sillä minulla oli aina kavereita, mutta äitiä oli kova ikävä."

Selin muistaa lihomisen alkaneen toden teolla juuri silloin. Hän haki tukea ja lohtua ruuasta.

1980-luvun puolessa välissä Ann oli vahvasti mukana liiton ensimmäisen naispuheenjohtajan valintakampanjassa. Vuonna 1987 hänestä tuli liiton nuorisosihteeri ja vuonna 1991 työsuojelusihteeri. Siirtymävaiheessa Selin teki samanaikaisesti kahta työtä.

Hän meni lääkärille flunssan vuoksi ja pillahti itkuun. Hänet laitettiin viideksi viikoksi lomalle.

Myöhemmin Selin on käyttänyt kokemustaan esimerkkinä. Hän on kertonut työuupumuksestaan luennoilla työsuojeluvaltuutetuille.

"Uupuminen oli jopa siunaus. Nykyisin tunnistan väsymyksen merkit ajoissa ja lepään."

Myöhemmin stadin tyttö Selin muutti neljäksi vuodeksi Jyväskylään aluetoimiston esimieheksi.

Syöt iloon, syöt suruun

Veljenpojan lapset Elmo ja Rosa ovat Ann Selinille tärkeitä. Isotäti kokee syyllisyyttä, ellei ennätä nähdä lapsia tarpeeksi. Omia lapsia hänellä ei ole. Miksi? Ei siinä mitään tarkkaa harkintaa ole ollut.

"Parisuhderintamallahan minä olen ollut ihan onneton. Repertoaaria ei hirveästi ole, jos näin nyt voi sanoa. Kai asiaan vaikuttaa sekin, että kun ei ole sinut itsensä kanssa, niin eihän sitä anna tietynlaisia signaalejakaan", Ann arvelee.

"Ei minulla tietoisesti ole ollut haku päällä, mutta ei se ole ollut pois päältäkään. En ole koskaan osannut seurustella sen vuoksi, että katsotaan nyt miten tässä käy. Minun täytyy ihastua oikein kunnolla. Ja olen tehnyt aina järjettömästi töitä."

Työtään Ann Selin rakastaa. Hän nauttii ongelmanratkaisusta. Hän on kotonaan jäsentilaisuuksissa. Tuttuja ja kavereita on paljon. Palaute kentältä liiton puheenjohtajalle on positiivista. Elämä on hyvää.

"En väsy työstä. Se on minulle niin tärkeää. Uskon, että teemme tärkeitä asioita. Osittainhan tämä on elämäntapakysymys, osittain työ on minulle jotain addiktiotakin."

Työhön paneutuminen vääristi aikoinaan elämänrytmiä. Vuorokausi ilman ruokaa oli helppoa. Kun pitkän työrupeaman jälkeen sitten oli aikaa syödä, Ann söi liikaa ja vääränlaista.

"Monilla meillä ylipainoisilla on se tapa, että syöt iloon ja suruun ja yksinkertaisesti siksi, että ruoka on hyvää. Kavereiden tapaamisetkin tapahtuivat usein hyvän ruuan äärellä. Ikävät tunteet voi tukahduttaa ruualla", hän sanoo.

"Jos ei jaksa käsitellä jotain asiaa, mättää itsensä täyteen ruokaa, niin ei tarvitsekaan jaksaa enää. Ylensyöminen on addiktio siinä missä viina ja tupakkakin."

Ann huomauttaa, että ylipainoiset syövät julkisesti aika siististi.

"Väärin syönti tapahtuu piilossa kotona yksin ollessa, sillä häpeäähän siihen liittyy. Äidin suvun geeneissä on ollut ylipainoisuutta, mutta vain pieni osa johtuu geeneistä. Suurin syy on ympäristötekijöissä ja siinä, mitä pistät kurkustasi alas."

Henkistä painolastia

Selin kokeili kaikki laihdutuskeinot. Hän oli Painonvartijoissa, söi laihdutuslääkkeitä ja Nutrilettia. Hän onnistuikin laihduttamaan. Paino palasi aina.

Paino jojotteli. 15 kiloa alas, 20 ylös.

Kun paino laski, tuli voittajaolo. Ann oli paremmalla tuulella, rohkeampi ja itsevarmempi. Kun paino alkoi taas nousta, syyllisyys oli karmiva.

"Silloin ajattelee, että minulla on päässä jotain vikaa."

Hän on ollut valmis hoitamaan toisten asioita ja unohtamaan itsensä. Tuttu kuvio tietyn aikakauden naisille.

"On tuhannesti helpompaa hoitaa toisten kuin omia asioitaan. On helppo unohtaa itsensä, kun toiset tuntuvat tarvitsevan panostasi enemmän."

Lihavuus on Annin mielestä ominaisuus, jolle ei helposti voi mitään. Itsekontrollin puute on lisännyt henkistä painolastia.

Ann Selin tunnetaan sovittelijana, kuuntelijana ja näkökulmien esittäjänä. Hän on suvaitsevainen toisia kohtaan. Itselleen hän ei anna paljon armoa.

Rajoittunut arki

Vuonna 2002 Selin valittiin ensi kertaa PAMin johtajaksi. Päätöstä puheenjohtajuudesta Selin pohti pitkään. Olisiko minusta siihen?

Uusi työ oli opettelurysäys. Uudessa tehtävässä joutui myös olemaan koko ajan huomion kohteena. Nyt päivään saattoi kuulua haastattelu televisiokameroiden edessä.

"Olen aina halunnut pukeutua tilanteenmukaisesti. Edustan itseni lisäksi myös liittoa. Olen aina pitänyt kauniista vaatteista, mutta pitkään piti ostaa sitä, mikä mahtui päälle. Jouduin näkemään vaivaa isojen kokojen löytämisessä. Tilasin vaatteita postimyynnistä ja erikoisliikkeistä."

Iso koko alkoi rajoittaa elämää. Hän ei voinut ajatellakaan huvipuistoon lähtemistä kavereiden lasten kanssa. Hän ei halunnut kokeilla, mahtuisiko vuoristoratojen turvakaarien taakse. Sukulaislasten kanssa ei voinut peuhata lattialla, kun sieltä ei päässyt ylös.

"Lentokoneessa piti miettiä turvavöitä. Sen rajan kyllä pidin, että en koskaan tarvinnut lisäpalaa vyöhön, vaikka lähellä se oli."

Ann pelasi golfia säännöllisesti ja kävi kävelyllä. Pari korttelia tai porrasta hengästytti. Yhä useammin tuli otettua auto alle.

Ei mikään hokkuspokkus

Silloin hän näki lehdessä jutun laihdutusleikkauksesta. Idea jäi itämään.
Ann ruoski taas itseään:

"En nyt herranen aika voi olla näin epätoivoinen. Pitäähän ihmisen ilman kirurgiaa saada itsensä laihtumaan."

Vuonna 2008 eräs laihdutuskuuri oli jälleen epäonnistunut. Ann marssi työpaikkalääkärille ja kysyi, miten leikkaukseen pääsee.

"Tajusin, että en selviä tästä yksin. Päätöstä helpotti myös se, että olen aina suhtautunut todella pragmaattisesti kirurgiaan", hän sanoo.

"Kun olin isoimmillani, koin, että minulla oli kaksi minää. Kun osasin asiani, kaikki oli ok. Mutta kun minun piti heittäytyä itsekseni, harmitti."

Nykyään olo on avoimempi. Tilanteita ei tarvitse jännittää.

"Nyt voin juosta vaikka maratonin jos haluan. Jo tietoisuus siitä auttaa. Tänä keväänä on ollut ihan eri tavalla pilkettä silmäkulmassa."

Ei elämänmuutos ihan itsestään tule. Leikkaus ei laihduta, vaan se mahdollistaa elämänmuutoksen. Elämäntavat täytyy muuttaa kokonaan.

Mahaan ei mahdu kerralla paljoa. Leivän puputtaminen on vaihtunut proteiinipitoiseksi ravinnoksi.

Tänään Selin ei ole ennättänyt lounaalle, joten hän popsii evääksi pari energiapatukkaa ja kaivaa kaapista ananaspurkin. Ruoka pitää pureskella kunnollisesti ja syödessä ei voi juoda paljoa nesteitä.

"Vähän suunnitelmallisuutta tämä vaatii. Enkä minä ihan mallioppilas ole. Jotkut ovat lihoneet laihdutusleikkauksen jälkeen vanhoihin mittoihinsa. Minä ajattelin, että tätä en mokaa."

Ann Selin haluaa poistaa laihdutusleikkauksen mystiikkaa ja kannustaa sitä harkitsevia ylipainoisia.

"Leikkaus ei ole hokkuspokkus-taikatemppu. Entisiä elämäntapoja ei voi jatkaa. Leikkaus toimii, jos ottaa sen viimeisenä konstina tueksi elämänmuutokselle. Vakava ylipaino on sairaus, josta voi seurata muita vakavia sairauksia. Leikkaus on lopulta yhteiskunnallisesti järkevämpi vaihtoehto. Turha syyllisyys pois!"

Normaalipainoisuuteen Selin ei ole vielä tottunut. Hän säpsähtää kuvaansa peilin edessä.

"Minulla on ollut niin pitkään ylipainoisen status, että kannan taakkaa edelleen. Leikkauksesta on vasta kaksi vuotta, mutta olemukseni on erilainen."
Eräänä päivänä Facebookiin tuli Annille viesti: ”Näin sut uutisissa, WAU!”.

"Olin niin onnellinen. Elän juuri nyt elämäni parasta aikaa."

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 11/2011.

Lue myös

Sari Järn laihdutti 120 kiloa: Lihavuusleikkaus vei kilot, mutta pysyvään laihtumiseen tarvittiin jotain muuta
Mikä muuttuu, kun alkoholisti lakkaa juomasta? Mika ja läheiset kertovat

Laulaja Juha Tapiolta ilmestyi huhtikuussa levy Kuka näkee sut. Juha esiintyy ympäri Suomea elokuun loppuun saakka.
Laulaja Juha Tapiolta ilmestyi huhtikuussa levy Kuka näkee sut. Juha esiintyy ympäri Suomea elokuun loppuun saakka.

Laulaja Juha Tapio tuntee, että itsellekin tulee hyvä olo, kun sanoo toiselle jotain hyvää. Hänen voimasanansa ovat sanoja, jotka kertovat välittämisestä.

”Nykyisin lähetetään paljon viestejä, ja minulle merkitsevät niissä olevat pienet sanat. Se, kun joku kirjoittaa ”veli” tai ”bro”. Tai viesti, jossa lukee ”kulta”. Viimeksi Michael Monroe kirjoitti ”rakas ystävä”.

Sekin on minulle voimasana, kun pojat huutavat ”isä”. Toiset ihmiset rakentavat sitä, keitä me olemme.

”Kyllä teinikin pitää siitä, jos sanon, että sä oot hyvä jätkä.”

Jos hyvin käy, toisten sanoista viisastuu itsekin. Ymmärtää, että tekee hyvää, jos sanoo muillekin jotain hyvää. Teinipoikien isänä mietin välillä, enkö osaa muuta kuin huomautella. Kyllä teinikin pitää siitä, jos sanon, että sä oot hyvä jätkä.

Joskus sanoja voi korvata kuvalla. Eilen sain viestin ystävältä, jonka isä oli nukkunut pois. Laitoin hänelle pienen lauseen ja sydämen. Sieltä tuli takaisin sydän. Ne ovat pieniä juttuja, mutta niillä on väliä.”

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 10/2018.

Kirsi Airosen koti ja koko olemus ovat muuttuneet KonMari-oppien avulla. Samalla hän on saanut enemmän aikaa niille asioille, joita hän arvostaa.
Kirsi Airosen koti ja koko olemus ovat muuttuneet KonMari-oppien avulla. Samalla hän on saanut enemmän aikaa niille asioille, joita hän arvostaa.

Voiko joku todellakin toteuttaa KonMari-filosofiaa näin perinpohjaisesti! Porilainen Kirsi Aironen on reilun vuoden kuluessa ”marittanut” ensin tavaransa, sitten ruokavalionsa ja lopulta vieläpä ajankäyttönsä.

Iloa tuottavia asioita. Juuri niitä eikä mitään muuta Kirsi Aironen tajusi haluavansa elämäänsä, kun hän joulun alla 2016 tarttui Marie Kondon huippusuosittuun KonMari-kirjaan.

Filosofia upposi otolliseen maaperään, sillä Kirsin motivaatio elämänmuutokseen oli jo valmiiksi valtava.

Vuosia oli kulunut aivan toisenlaisissa tunnelmissa. Kirsille oli pikkuhiljaa kertynyt monenlaisia painolasteja ja riippuvuuksia. Pahimpia niistä oli syöminen: lihavimmillaan hän painoi jo 132 kiloa.

Kirsi osti ja söi. Eikä ostaminen ja syöminen silti tehnyt elämästä hyvää.

Myös shoppailu oli karannut käsistä. Kirsi kertoo, että hänellä oli esimerkiksi valtavasti vaatteita, joka paikassa.

”Niissä saattoi roikkua vielä hintalaputkin. Tilasin myös verkkokaupoista tavaraa enkä välttämättä edes avannut paketteja. Enkä jaksanut palauttaa vaatteita, vaikka ne eivät olisi mahtuneet päälle.”

Nyt hän ajattelee, että jotain sairaalloista siinä kaikessa oli: että oli jokin tarve, johon hän osti ja söi. Eikä syöminen ja ostaminen silti tehnyt elämästä hyvää.

Kirjan luettuaan Kirsi päätti ”marittaa” vaatteensa ja tavaransa.

”Siellä oli konkreettiset ohjeet, joiden mukaan rupesin toimimaan.”

Vaatekaapista tuli Kirsin näköinen. Meikeille on oma, kaunis astia.
Vaatekaapista tuli Kirsin näköinen. Meikeille on oma, kaunis astia.

Ensimmäisenä valmiiksi tuli vaatekaappi. Puolessa vuodessa tuli maritettua kaikki muukin: Kirsi karsi paljon astioita, liinavaatteita ja koriste-esineitä, jopa kodinkoneita.

Nyt Kirsin ja hänen kolmen lapsensa kodissa on avaraa ja siistiä.

”Tiedän jokaisen tavaran, joka on kodissani.”

”Minusta kotona pitää viihtyä. Ennen en viihtynyt, vaan olin mielelläni sieltä poissa. Nyt tiedän jokaisen tavaran kodissani. Enkä tilaile enää mitään mistään.”

Kirsi on kauneuden rakastaja. Tavaran vähentäminen tuki myös tämän piirteen pääsyä esiin.
Kirsi on kauneuden rakastaja. Tavaran vähentäminen tuki myös tämän piirteen pääsyä esiin.

”Näytän vain itselleni, en muille”

Puoli vuotta myöhemmin, elokuussa 2017, vuorossa oli ruokavalion marittaminen. Siitäkin Kirsi halusi karsia kaiken, mikä ei tuottanut hänelle iloa.

”Otin käyttöön iloisen ruokavalion, jota nyt noudatan. Karsin valmisruuat, sokerin ja valkoiset jauhot minimiin.”

Iloisesta ruokavaliosta tuli samalla terveellinen ruokavalio, johon sopii myös terveellinen määrä herkuttelua. Iloisella ruokavaliolla Kirsin kilotkin alkoivat karista vauhdilla.

”Minusta on poistunut 21 kiloa sen jälkeen, kun aloin toteuttaa KonMarin filosofiaa ruokavaliossani. Vielä lähtee ehkä tämän vuoden aikana toiset 20 kiloa.”

Kirsi jakaa mielellään sosiaalisessa mediassa kuvia elämänmuutoksestaan kannustuksesi muillekin.
Kirsi jakaa mielellään sosiaalisessa mediassa kuvia elämänmuutoksestaan kannustuksesi muillekin.

Kirsi puhuu mieluummin painon putoamisesta kuin laihduttamisesta. Hän on saanut paljon myös kirjasta Vähennä kaloreita ilman dieettiä. Pelkkä toive kilojen lähtemisestä ei hänestä auta: on tehtävä päätös ja pysyttävä sinä.

Ensimmäiset viikot olivat taistelua, jossa Kirsi sanoo tarvinneensa sekä tietoa, taitoa että asennetta.

”Sellaista asennetta, että näytän vain itselleni enkä muille. Alkuun tarvittiin valtavasti selkärankaa. Nyt kaikki on jo selvää. Ja kyllä tuntuu hyvältä.”

”En osannut edes perunoita kuoria”

Ennen iloista ruokavaliota Kirsi Aironen kävi usein ulkona syömässä. Ravintolat saattoivat olla ”mättöpaikkoja”, joissa sai syödä paljon, mutta ruoka ei välttämättä ollut erityisen herkullista. Nyt Kirsi käy ravintolassa harvoin mutta hyvissä, kalliimmissa paikoissa.

”Rakastan ruokaa. Ystävänikin huomioivat minua sillä.”

Kirsi sisustaa myös jääkaappia. Nyt sieltä löytyy aina kasviksia, yrttejä ja hyviä juustoja.

Kotikeittiössä uusi ruokavalio muutti paljon. Kirsi heitti hyvästit valmisruuille ja opetteli kokkaamaan. Uuden ruokavalion tueksi tarvittiin myös uusia taitoja.

”Ennen olin ihan kädetön kokki. En osannut kuoria edes perunoita. Opettelin tekemään munakkaita, keittoja ja uuniruokia.”

Kirsin jääkaappi näyttää ihan toisenlaiselta kuin ennen: hän sanoo ”sisustavansa” sitäkin. Nyt jääkaapista löytyy aina muun muassa kasviksia, yrttejä, broileria ja hyviä juustoja. Myös kalaa perheessä syödään useamman kerran viikossa.

 Kauniita ja värikkäitä Kirsi tekee myös keitoista: hänen suosikkeihinsa kuuluvat tomaattikeitto ja juusto-jalopenokeitto.
Kauniita ja värikkäitä Kirsi tekee myös keitoista: hänen suosikkeihinsa kuuluvat tomaattikeitto ja juusto-jalopenokeitto.

Munakkaat ovat yksi Kirsin uusista suosikkiruuista. Sekaan tulee aina jotain lihaa ja yrttejä.
Munakkaat ovat yksi Kirsin uusista suosikkiruuista. Sekaan tulee aina jotain lihaa ja yrttejä.

Aterioiden ulkonäöllä on Kirsille nyt ihan eri lailla merkitystä kuin ennen. Hän jaksaa nähdä niiden eteen vaivaa.
Aterioiden ulkonäöllä on Kirsille nyt ihan eri lailla merkitystä kuin ennen. Hän jaksaa nähdä niiden eteen vaivaa.

Kirsi myös kattaa kauniisti kaikki omat ja lastensa ateriat. Pöydässä on servietit, usein kukkia ja kauniita värejä. Inspiraatiota iloiseen ruokavalioon hän on löytänyt esimerkiksi Marina Ekroosin kirjasta Silmänruokaa.

”Rakastan taidetta. Nyt ruokakin on minulle taidetta.”

Kirsi kokkaa mielellään esimerkiksi ”maailman kauneinta munakasta”, johon tulee kermaa, yrttejä ja aina jotain lihaa kuten kebabia tai broileria. Sitten hän syö sen aamiaiseksi yksin kynttilänvalossa.

”Aamiaisella voin syödä myös jugurttia, johon tulee marjoja, pähkinöitä ja koristeeksi sitruunamelissaa. Se on minulle suuri nautinto.”

Viikonlopun herkuksi Kirsi saattaa ostaa mätiä tai koota juustotarjottimen.
Viikonlopun herkuksi Kirsi saattaa ostaa mätiä tai koota juustotarjottimen.

”Yksi tavallinen ruokani on broileri ja uunikasvikset. Teen ruuista hiukan erilaisia versioita lapsille erilaisten tarpeiden mukaan.”
”Yksi tavallinen ruokani on broileri ja uunikasvikset. Teen ruuista hiukan erilaisia versioita lapsille erilaisten tarpeiden mukaan.”

”Mietin, miksen minäkin voi olla kaunis”

Uusi tapa ajatella toi Kirsi Airoselle myös halun muuttaa ulkonäköään, panostaa siihen aiempaa enemmän. Kirsi muistaa, kuinka häntä on kilojensa vuoksi haukuttu valaaksi ja vaikka miksi.

”Mietin, että kun koti on kaunis, miksen minäkin voi olla kaunis. Häpeä hiiteen ja ilo tilalle! Nykyisin pukeudun tosi tiukkoihinkin vaatteisiin.”

Kirsi ostaa enemmän meikkejä, hoitaa ihoaan ja laittaa hiuksiaan. Hän myös kokeilee mielellään uutta ja harjoittelee meikkauksessa asioita, jotka ovat ennestään vieraita.

”Ostan kaikki muut vaatteet paitsi alusvaatteet kirpputorilta.”

Muillekin hän vinkkaa pari kirjaa, joista löytyy ideoita tyylin uudistamiseen: Olet ihana -tyylikirja ja Hyvän mielen vaatekaappi.

”Hiuksiin olen laittanut uusia värejä ja malleja. Kaveritkin tekevät niitä minulle, koska en halua kuluttaa tähän kaikkeen paljon rahaa.”

Kirsi on alkanut inhota shoppailua ja ostaa nyt vain tarpeeseen. Ja saa vaatteista myös iloa, toisin kuin ennen.

”Ostan kaikki muut vaatteet paitsi alusvaatteet kirpputorilta. Nytkin päälläni on kolmen euron hame ja neljän euron paita.”

”Yhtään en ole kaivannut kaikkea, minkä hävitin”, Kirsi sanoo.
”Yhtään en ole kaivannut kaikkea, minkä hävitin”, Kirsi sanoo.

”Ajankäyttö on valinta”

Ajankäyttö on pitkälti omissa käsissä, Kirsi on todistanut. Aivan samoin kuin elämään voi jättää vain iloa tuovia ruokia tai vaatteita, siitä voi karsia myös aikaa vieviä asioita, jotka eivät tuo iloa.

”Ajankäyttöhän on valinta. Tein ennen kolmea työtä. Jätin pois kaksi ja nyt olen päätoiminen opettaja. Vapaa-ajallakaan en enää kulje jatkuvasti kaikenlaisissa kissanristiäisissä.”

Samalla Kirsi on saanut enemmän aikaa asioille, joita hän arvostaa ja jotka tuovat iloa. Hän iloitsee siitä, että ehtii tekemään lastenkin kanssa nyt vaikka mitä.

”Se on minulle kaikkein tärkeintä.”

Jopa ihmisiin ulottuu sama filosofia kuin kaikkeen muuhunkin: Kirsi haluaa ympärilleen iloa tuottavia ihmisiä.

”Tai jos ei nyt vain iloa tuottavia, niin ainakin elämäntapaani tukevia ihmisiä. ”

Neljähenkisen perheen koti pysyy nyt siistinä. ”Mutta ei tämä koti ihan steriili ole”, Kirsi naurahtaa.
Neljähenkisen perheen koti pysyy nyt siistinä. ”Mutta ei tämä koti ihan steriili ole”, Kirsi naurahtaa.

Ennen Kirsi oli aktiivinen urheilun harrastaja. Seuraavaksi hän haluaisi vielä lisätä arkeensa liikuntaa – ja silloinkin vain sellaista, joka tuottaa iloa. Nyt hän käy toisinaan uimassa ja on satunnaisesti mukana työpaikan lentopalloporukassa.

”Ennen en olisi ikinä osallistunut sellaiseen, nyt olen täysillä verkolla. Haluaisin elämään vielä lisää arkiliikettä. Puhun ennemmin liikkeen enkä liikunnan lisäämisestä.”

Myös liikuntaan liittyy Kirsin mielessä visuaalinen puoli. Turkoosissa vedessä uimiseen liittyy kauneutta. Hänen suuri haaveensa on oppia vielä joskus jäätanssia.

Kirsi kirjoittaa ajatuksiaan pieniin muistikirjoihin ja tekee niistä värittämällä kauniita. Myös toisten kirjoittamia mietelauseita hän lukee mielellään.
Kirsi kirjoittaa ajatuksiaan pieniin muistikirjoihin ja tekee niistä värittämällä kauniita. Myös toisten kirjoittamia mietelauseita hän lukee mielellään.

”Vaihdoin häpeästä iloon”

Koko elämän marittaminen – sellaiseksi Kirsi Airolan elämänmuutosta voisi sanoa. Hän nyökkää: minäkuva on ihan toisenlainen kuin ennen.

”Moni on tullut sanomaan, että nyt sä olet oma itsesi. Jätin teeskentelyn ja vaihdoin häpeästä iloon. Joku sanoi, että olen siksi myös maailman paras innostaja.”

Kirsi ei halua tuputtaa ajatteluaan muille, mutta rohkaisee mielellään muitakin tarttumaan omiin ongelmiin kuten ylipainoon. Ylipainosta voi hänestä tulla muuri, jonka taakse voi jäädä piiloon häpeämään itseään.

”Syvimmiltäänhän tässä mennään arvoihin. Jouduin kysymään itseltäni, mitä arvostan ja mistä haluan pitää kiinni.”

”Kysy, haluatko olla vapaa vai haluatko koko ajan hävetä itseäsi. Syvimmilläänhän tässä mennään siihen, mitä itse arvostaa. Olen joutunut kysymään, mitä arvostan ja mistä haluan pitää kiinni.”

Kirsi ajattelee, että omaan hyvinvointiin ja jaksamiseen kannattaa panostaa siksikin, että koskaan ei voi tietää, mitä elämässä tulee eteen.

”Mistä me sitten saamme voimaa, jos tulee vielä jotain oikein pahaa?”

Eero

”Syön vain iloa tuottavia ruokia” – Kirsi maritti koko elämänsä ja laihtui 20 kiloa

Hieno juttu Kirsi! Olet tehnyt sen mistä monet vain puhuvat. Ainoa mikä jäi mietityttämään on, miten iloa voi tuoda sellainen ruoka, jonka vuoksi joku toinen (yleensä eläin) on ilmiselvästi kärsinyt. Tuntuu että saadakseen lihasta, munista ja maitotuotteista iloa on suljettava silmänsä eli petettävä itseään. En usko sen voivan tuoda aitoa pulppuavaa vapautunutta iloa, sillä totuus on aina taustalla läsnä, vaikka ruoka on kuinka kauniisti esillä. Minulle täysin kasvipohjaiseen ruokavalioon...
Lue kommentti
Vierailija

”Syön vain iloa tuottavia ruokia” – Kirsi maritti koko elämänsä ja laihtui 20 kiloa

Eero kirjoitti: Hieno juttu Kirsi! Olet tehnyt sen mistä monet vain puhuvat. Ainoa mikä jäi mietityttämään on, miten iloa voi tuoda sellainen ruoka, jonka vuoksi joku toinen (yleensä eläin) on ilmiselvästi kärsinyt. Tuntuu että saadakseen lihasta, munista ja maitotuotteista iloa on suljettava silmänsä eli petettävä itseään. En usko sen voivan tuoda aitoa pulppuavaa vapautunutta iloa, sillä totuus on aina taustalla läsnä, vaikka ruoka on kuinka kauniisti esillä. Minulle täysin kasvipohjaiseen...
Lue kommentti