”Paitaan kiteytyy sukumme tarina”

Miten päädyit neulomaan luotolaisia?

Aluksi hailuotolaisen kalastajaneuleen eli tikkuröijyn neulominen tuntui kuninkuuslajilta. Sitten mietin, että paitoja ovat tehneet ihan tavalliset ihmiset. Ensimmäinen itselleni tekemäni luotolainen oli valkoisesta langasta. Siitä tuli niin valtavan suuri, että ajattelin ensin naulata sen muistoksi mökin seinälle. 

Oman käden jälki saa näkyä neuleessa, sillä elämässäkään ei kaikki ole tasaista. Kuvassa Aino Järvelän tikkuröijy.

Milloin huomasit, ettet halua lopettaa?

Halusin oppia kaikki työvaiheet lampaanvillasta valmiiksi neuleeksi. Siitä lähti myös ajatus tikkuröijypiirin perustamisesta.­ Piirissä kudomme yhdessä luotolaisia ja keräämme perinnetietoa. Sana tikkuröijy tulee siitä, että neuleet tehtiin ennen kymmenellä puikolla eli hailuotolaisittain tikulla.

Anne-Maria perusti Hailuotoon tikkuröijypiirin yhdessä Auli Sipolan kanssa. Saarelaisten into yllätti Anne-Marian. Mukaan tuli muun muassa mies, joka ei ollut koskaan neulonut mitään.

Jääkö neulominen päälle?

Joskus hoksaan, etten ole illalla malttanut panna nukkumaan, vaan olen vähän­ aikaa vielä kutonut. ”Vähän aikaa” saattaa venyä­ pitkäksi. Neuloessani mieheni lukee minulle kirjaa, koska en ehdi itse lukemaan. 

Onko puuhalla sivuvaikutuksia?

Liityn entistä tukevammin­ Hailuodon saareen ja kulttuuriperinteeseen. Kun neulon lapsilleni luotolaiset, siirrän perinnettä heille. Paitoihin kiteytyy sukumme tarinaa. 

Onko riippuvuutesi aiheuttanut hankaluuksia?

Olen näyttänyt huonoa esimerkkiä ja tehnyt käsitöitä työpaikkani kehittämispäivän palaverissa. Sen jälkeen jatkoin kutomista erään teknologiayrityksen modernin saunaosaston vip-tiloissa.

Anne-Marian vyyhdinpuut ovat Ruotsista 1800-luvulta. Seuraavat puut hän tekee­ itse. Tikkuröijyjen perinteiset värit ovat harmaa, luonnovalkea ja musta.

Mikä luotolaisen neulojia yhdistää?

Hailuodon saari ja sen käsityöperinne. Neule on meille työasu ja kansallisasu, josta luotolaiset tunnetaan. Ajattelen armollisesti, että jokainen emäntä tekee omanlaisensa luotolaiset aivan kuin pullat tai leivätkin.

Mitä ajattelet kutoessasi?

Luon silmukoita saareen, ihmisiin ja ehkä ihmisten välillekin. Ajattelen niitä, joille kudon, heidän elämäänsä ja hyviä asioita, joita heille toivon. Ne ovat omanlaisiaan 
rukouksia.

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 22/2014.