"Kirjani aihe oli tällaiselle 32-vuotiaalle miehelle vähän vaarallinen", sanoo mummoista kirjan kirjoittanut Antti Heikkinen.
Antti Heikkinen, kirjasi Mummo sai inspiraation isoäidistäsi. Millainen hän oli?
Mummoni koki sodat ja pula-ajan ja huolehti perheestään yksin. Sisukkaassa ja kovaluontoisessa mummossani oli myös hupaisaa ristiriitaisuutta. Hän saattoi ensin valittaa, että odottamaton kahvivieras tunkeutuu kylään kesken Onnenpyörän, mutta jälkeenpäin hän ei olisi millään malttanut päästää vieraita lähtemään.
"Jokainen mummo on joskus ollut nuori, ja nuorison tekoja on aina paheksuttu."
Mummoihin yhdistetään marjametsät ja villasukat. Mitä muuta he ovat?
Liian usein näemme vanhat ihmiset vain vanhuksina, jotka eivät ole koskaan mitään muuta olleetkaan. Todellisuudessa kukaan ei synny mummon leima otsassa. Jokainen mummo on joskus ollut nuori, ja nuorison tekoja on aina paheksuttu.
Halusit tuoda särmää ja rosoa suomalaisen maalaisnaisen kuvaan. Millaista palautetta olet saanut?
Aihe oli 32-vuotiaalle miehelle ehkä vähän vaarallinen. Olen saanut kaunista kiitosta sekä muutaman hyvin mieleen jääneen toisenlaisen palautteen. Kylillä vastaan tullut nainen läimäytti poskelle ja kysyi, millä oikeudella olen varastanut hänen tunteensa kirjaani. Sen jälkeen hän heti perään halasi. Eräs nainen taas soitti täysin vakuuttuneena siitä, että olen kirjoittanut hänestä. Kun hän uskoi, ettemme ole koskaan edes tavanneet, keskustelusta tuli lämmin. Kirjan lukeminen oli ollut hänelle terapeuttinen kokemus.
