Ensimmäisen kerran Christina Duong otti pikkusiskon vauvan rinnalleen hätäpäissään, kun vauva alkoi itkeä nälkäänsä. Sittemmin hän auttoi siskoaan imetyksessä monta kertaa.
Christina Duong, 38:
”Olimme mieheni kanssa yrittäneet lasta yli seitsemän vuotta, ja kolmen keskenmenon jälkeen vihdoin onnisti. Kun juhannuksena 2017 kerroin positiivisesta raskaustestistä pikkusiskolleni Trang Duongille, sain kuulla, että hänkin odotti vauvaa.
Minun Olivia-vauvani syntyi vain yhdeksän päivää siskoni Sofie-vauvan jälkeen. Sisko oli silloin jo kotiutunut oman synnytyksensä jälkeen, mutta hän joutui palaamaan sairaalaan, koska hänen vauvalleen oli tullut keltaisuutta.
Päädyimme samaan huoneeseen lapsivuodeosastolla. Siellä meidän tyttäremme tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa.
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/duong1.jpg?itok=FuMNKbbP)
Ensimmäisen kerran imetin Sofieta hätäpäissäni, kun en muuta keksinyt.
Sofie oli kuukauden ikäinen ja Olivia reilun kahden viikon vanha, ja Sofien nimiäiset olivat tulossa. Siskoni ja Sofien isä lähtivät koristelemaan juhlapaikkaa. Minä jäin kotiin hoitamaan molempia vauvoja.
”Siinä serkukset sitten imivät maitoa tyytyväisinä, aivan kuin kaksoset.”
Sofielle tuli nälkä ensin, ja hän alkoi itkeä hirveästi. Korviketta tai tuttipulloa ei ollut saatavilla, koska siihen aikaan me molemmat siskoni kanssa täysimetimme vauvojamme. Hädissäni nostin Sofien rinnalleni. Hän tarrasi heti kiinni.
Seuraavaksi alkoi itkeä Olivia. Olin aivan paniikissa. Nostin Olivian isäni avustuksella toiselle rinnalleni Sofien viereen. Siinä serkukset sitten imivät maitoa tyytyväisinä, aivan kuin kaksoset.
Sisko tuli pian juhlapaikalta katsomaan, mitä Sofielle kuuluu. Kun kerroin hänelle, mitä oli tapahtunut, siskoni ei ollut lainkaan pahastunut vaan hyvillään, kun vauva oli syönyt ja kylläinen. Hän kysyi vain, että no, rauhoittuiko vauva. Minä vastasin, että joo.
”Kenen tahansa vauvaa en ehkä imettäisi.”
Nimiäisjuhlista lähtien otin tavakseni imettää siskon vauvaa aina silloin tällöin, siskoni luvalla tietenkin. Se tuntui jotenkin aivan luonnolliselta, koska hän on siskoni lapsi. Kenen tahansa vauvaa en ehkä imettäisi.
Sisko imetti toki itsekin, mutta häneltä nousi heikommin maitoa ja hän oli iloinen, kun pystyin auttamaan. Aina kun olimme yhdessä, tarjouduin imettämään myös Sofieta.
Joskus pumppasin maitoa pulloonkin, ja minä tai mieheni kiikutimme sen siskolle. Se kävi kätevästi, koska olimme muuttaneet lähelle siskon perhettä Espoossa. Kotiemme välillä on nykyisin noin sata metriä.
”Olemme nauraneet siskon kanssa sitä, että ruokin usein siskon vauvan ensin ja omani vasta kakkosena.”
Sofie-vauva antoi kyllä kuulua aina, jos hänellä oli nälkä. Hän oli silloin oikein äänekäs ja ärhäkkä.
Oma Olivia-vauvani taas oli hiljainen ja rauhallinen. Sen takia hän joutui monesti odottamaan vuoroaan. Olemmekin nauraneet siskon kanssa sitä, että ruokin usein siskon vauvan ensin ja omani vasta kakkosena.
Lakkasin imettämästä Sofieta, kun hän oli neljän tai viiden kuukauden ikäinen ja alkoi maistella kiinteitä ruokia ja juoda korviketta pullosta. Oliviaa imetin reilun vuoden ja lopetin, koska tyttö alkoi itse hylkiä rintaa.
Nyt tytöt ovat kuusivuotiaita, mutta vauva-ajan luonteenpiirteet ovat jossain määrin säilyneet. Olivia on edelleen harkitsevainen ja tekee asioita rauhallisesti. Sofie puolestaan ei jää hirveästi miettimään, jos hän jostain innostuu. Hän alkaa heti toimia.
”Nykyisin tytöt käyvät samassa päiväkodissa. Siellä heitä kutsutaan kaksosiksi.”
Tytöt ovat olleet paljon tekemisissä toistensa kanssa vauvasta lähtien. Nykyisin he käyvät samassa päiväkodissa. Siellä heitä kutsutaan kaksosiksi. Heidät sekoitetaan toisiinsa koko ajan, koska he ovat niin tiivis pari ja koko ajan yhdessä.
Tänäkin äitienpäivänä kokoonnumme yhteen isolla joukolla, vanhempani ja kaikki sisarukset perheineen.
Jos on viileä päivä, menemme vanhempieni luokse. Jos on lämmintä ja aurinkoista, suuntaamme isoveljeni kotiin. Hän asuu kerrostalossa, jonka pihalla on iso grilli ja lapsille kivoja leikkivälineitä ja piha-alue, missä juoksennella.
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/duong2.jpg?itok=Q60CX7Cc)
Veljen pihalla grillaamme vietnamilaista ruokaa ja syömme minun leipomaani kakkua, niin kuin aina ennenkin.
Yleensä teen täytekakun, josta oma äitini erityisesti pitää. Siinä on sokeripohja ja välissä persikka-mango-vanilja-valkosuklaatäyte ja mansikkasorbettityyppistä kastiketta. Sitten vain päälle tosi paljon marjoja ja ympärille kermaa.
Äitienpäivä on meille kesän korkkaustilaisuus. Tänä vuonna siitä tekee erityisen se, että mukana on jälleen uusi vauva. Kaikkein nuorin siskoni sai helmikuussa oman esikoisensa.”
Sisarusrakkaudesta kertoo myös Birgitta Sainion ja Christina Söderlundin tarina. Kun pikkusisko Christina menetti kohtunsa, isosisko Birgitta lupautui sijaissynnyttämään hänelle vauvan. Lue heidän tarinansa Kodin Kuvalehdestä 10/2024. Tilaajana voit lukea jutun myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
