MS-tauti toi Silja Kerttulan, 54, ja Janne Harjulan, 50, yhteen. ”Sairaus rumentaa, mutta Janne näkee minussa hyvää ja kaunista”, Silja sanoo.
”Kela-taksin kyytiin tuli mies rollaattorinsa, katetrilaatikkonsa ja kassinsa kanssa ja istui etupenkille. Näin vain hänen takaraivonsa, kun juttelimme niitä näitä.
Kun matkaa oli kulunut tunti, rohkenin kysyä, oliko hän se Janne, josta olin vuotta aiemmin lukenut jutun Kouvolan Sanomista. Olihan hän.
Juttu kertoi Jannesta ja hänen koirastaan Ossista. Minuun teki suuren vaikutuksen se, miten Janne puhui haastattelussa sairaudestaan ja sen hyväksymisestä. Hän oli entinen jääkiekkoilija, joka oli sairastunut MS-tautiin parikymmentä vuotta aiemmin. Itse olin saanut saman diagnoosin kymmenisen vuotta hänen jälkeensä.
Janne vaikutti suurelta ajattelijalta – mieheltä, joka oli nähnyt elämää ja joka oli sinut itsensä kanssa. Ajattelin jo silloin, että ihana mies! Häneen haluaisin tutustua.
En tiedä, mitkä enkelit ympärilläni lentelivät tuolloin, marraskuussa 2016, kun ne heittivät minut samaan taksiin Jannen kanssa. Määränpäämme oli Maskun neurologinen kuntoutuskeskus, jonne olimme molemmat menossa kahden viikon kuntoutukseen.
Kun tutustuin Janneen, avioliittoni oli ollut henkitoreissaan jo pitkään. Olin miettinyt eroa, mutta minulla ei ollut riittänyt rohkeutta siihen. Yksinjääminen pelotti.
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/silja2.jpg?itok=_zfu7urD)
Vietimme Jannen kanssa paljon aikaa yhdessä Maskussa ja juttelimme sairaudesta ja omasta jaksamisestamme. Välillämme ei kuitenkaan tapahtunut mitään. Tiesin, että Janne oli vannoutunut sinkku, ja hän tiesi, että minä olin naimisissa.
Ihastuin Jannen hauiksiin ja hymyyn. Hän oli sellainen Luojan mestaripiirros – kauniimpaa miestä ei ollutkaan. Ajattelin häntä koko ajan.
Kuntoutuksen jälkeen aloimme viestitellä ja tapailla. Vaikka kaikki oli täysin auki, sain Jannesta rohkeutta päättää avioliittoni. Kerroin myös silloiselle miehelleni, että olin tavannut toisen.
Jannen kanssa päätimme, että jos tästä jotakin tulee, niin tulee. Emme ottaneet stressiä. Vuonna 2018 menimme naimisiin. Rakastan Jannessa kaikkea. Hän on kaunis myös sisäisesti. Hän on hyvä ja kiltti – ja hän osaa olla kiitollinen siitä, mitä hänellä on. Siksi hän ei ole kateellinen kenellekään. Hän jakaa vähästään: antaa rahaa keräykseen ja pullonpalautusrahat syöpäyhdistykselle.
”Suhteemme on tehnyt itsetunnolleni hyvää.”
Minua Janne kohtelee ihanasti. Emme riitele, koska emme halua tuhlata aikaa sellaiseen.
Suhteemme on tehnyt itsetunnolleni hyvää. On ollut ihana huomata, että joku voi tykätä minusta tällaisena kuin olen. Sairaus rumentaa, mutta Janne näkee minussa hyvää ja kaunista.
Janne sanoi minulle joskus suhteen alkuvaiheessa, että olen hänen elämänsä valo. Tuntui uskomattoman hienolta kuulla mieheltä jotain sellaista. Tuli tunne, että olen hänen prinsessansa.
Aikoinaan, kun katselin televisiosta jotain ohjelmaa, jossa suudeltiin, mietin, vieläkö ihmiset suutelevat. Sitten kun sain itselleni tuollaisen pusukaverin, emme tehneet muuta kuin suutelimme. Olimme ihossa kiinni.”
Miten Silja ja Janne menivät naimisiiin? Millaisia haasteita MS-tauti tuo Siljan arkeen? Miltä Siljasta tuntuu se, että Janne on hänen omaishoitajansa? Mitä Silja on oppinut Jannelta suhtautumisessa sairauteen? Lue lisää Kodin Kuvalehden numerosta 3/2024! Tilaajana voit lukea haastattelun myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
