Helsingin korkeimmalla mäellä treenaa kovakuntoinen ryhmä, joka juttelee juostessaan sykerajoista ja tunteista. He ovat entisiä narkomaaneja. ”Olemme oppineet, että jos haluaa elää, tunteista on pakko opetella puhumaan”, juoksuryhmään kuuluva Nyyti sanoo.
Joka kerta kun helsinkiläinen Tomas, 37, vetää jalkaansa lenkkarit, hän ajattelee: Mahtavaa, mulla on jalat.
On ollut hilkulla, että jalkoja ei ole. Lääkäri on harkinnut niiden amputoimista kolme kertaa.
”Olin piikittänyt jalkapohjiani niin paljon. Piikitin niihin suonensisäisiä huumeita”, Tomas sanoo.
”Nyt juoksen näillä samoilla jaloilla maratoneja. Yhdeltä 54 kilometrin metsälenkiltä palattuani mietin, että näillä jaloilla sitä vaan mentiin. Ja että perhana vieköön olisi mennyt vähän pidempikin lenkki.”
Alkamassa ovat Strength for a reason -juoksuvalmennusryhmän yhteistreenit Helsingissä. Ryhmäläisistä paikalla ovat Tomaksen lisäksi Nyyti, Niko ja Janne. Mukana on myös ryhmän vetäjä, kestävyysurheilu- ja voimavalmentaja Juhani Pitkänen.
Juoksuryhmä perustettiin vuonna 2018. Sen kaikki jäsenet, valmentaja Juhania lukuun ottamatta, ovat entisiä huumenarkomaaneja.
”Ensin mietin, tulisiko repsahduksia, pystyisivätkö he sitoutumaan. Kaikki ennakkoluuloni osoittautuivat vääriksi”, valmentaja Juhani sanoo.
”Nämä tyypit eivät valita mistään. Treeninsä he tekevät prikulleen suunnitellusti. Heidän henkinen vahvuutensa yllätti minut, vaikka eihän sen olisi pitänyt yllättää. Jokainen heistä on selviytyjä.”
Parisuhteesta on helpompi puhua juostessa
Nyyti on paitsi juoksija ja toipuva narkomaani, myös maailmanmestari.
Vuonna 2009 Nyyti voitti Taekwon-Don naisten raskaan sarjan maailmanmestaruuden. Loppuottelu oli tiukka. Nyyti voitti sen yhdellä tuomariäänellä.
”Vielä siinä vaiheessa, kun kumarsin vastustajalle, pystyin olemaan itseeni tyytyväinen. Mutta heti sen jälkeen iski riittämättömyys. Voitin maailmanmestaruuden vain yhdellä äänellä. Olisi pitänyt pystyä voittamaan paremmin. Melkein häpesin kultamitaliani.”
Presidentti Tarja Halosen mielestä maailmanmestaruus oli niin hyvin voitettu, että hän kutsui Nyytin seuraavan vuoden Linnan juhliin.
Nyyti tietää, että hänellä on yhä taipumus alkaa treenata liikaa. Juoksemisenkin suhteen on oltava varuillaan.
”Entisenä kilpaurheilijana olen kuin kone. Minuun voi ohjelmoida millaisen treeniohjelman vain ja toteutan sen, vaikka käteni katkeaisi. Juoksemisessa tärkein tavoitteeni on pitää joku tolkku.”
Vuonna 2017 Nyyti sitoutui päihteettömään elämään. Seuraavana vuonna hän sitoutui Tomakseen.
Nyyti ja Tomas tapasivat toisensa toipuvien addiktien vertaistukiryhmässä. He eivät asu yhdessä, mutta lenkkinsä he juoksevat yhdessä. Viikossa noin neljä lenkkiä ja 40 kilometriä.
Yhdessä juostessaan Nyyti ja Tomas puhuvat. Viime lenkillä juteltiin Tomaksen korkealle nousevista sykerajoista ja närästyksestä. Usein puhutaan tunteista, varsinkin epävarmuuksista ja peloista.
”Olemme oppineet, että jos haluaa elää, tunteista on pakko opetella puhumaan. Parisuhteestakin on helpompi jutella juostessa. Silloin toista ei tarvitse katsoa silmiin”, Nyyti sanoo.
Parisuhde oli ensimmäinen asia, josta toipujia vertaistukiryhmässä varoiteltiin.
"Siinä tulee niin helposti hylätyksi tulemisen tunteita”, Tomas sanoo.
”Tiesin, että kun kaksi näin keskeneräistä ihmistä tapaa, siinä on katastrofin ainekset. Mutta meillä on mennyt hyvin. Oma toipuminen on kummallekin etusijalla. Kumpikaan ei voi eikä edes yritä pelastaa toista.”
Lue Kodin Kuvalehdestä 5/2021, miten Nyyti, Tomas ja muut ryhmän jäsenet pääsivät irti huumeista ja alkoivat juosta. Tilaajana voi lukea jutun myös digilehdestä.
