”Keskityn ulkonäössä huulipunaan, se on minulle tärkeä. Ja silmälasit, niitä voi vähän vaihdella.”
”Keskityn ulkonäössä huulipunaan, se on minulle tärkeä. Ja silmälasit, niitä voi vähän vaihdella.”

Hiusten lähteminen muutti Kaisa Aaren, 52, ulkonäön kokonaan. Se ei ollut helppo paikka, mutta nyt Kaisa näkee kaljussaan jo koomisiakin puolia.

”Hiukseni putosivat pari vuotta sitten kylpyammeeseen melkein kertaheitolla. Kaikki putket menivät tukkoon.

Minulla oli selkään asti ulottuvat vaaleat hiukset.

Siihen saakka alopecia eli pälvikalju oli pysynyt aisoissa. Päässäni oli ollut vain pieniä kaljuja kohtia. Yhtäkkiä näytin kauhuleffasta revityltä. Jäljellä oli vain vähän ihmeellistä höytyvää. Ripset ja kulmat lähtivät vähän myöhemmin.

Peittelin päätäni pipoilla. Ajattelin, että olen ruma ja vastenmielinen. Työpaikalla juoruttiin, että syöpä sillä varmaan on.

Yhtenä päivänä päätin, että paskat, ajan tukan pois. Hetki oli itkunsekainen, mutta olin helpottunut. Ei tarvinnut enää salailla. Naama meni uusiksi. Ennen kuin menettää hiukset, ripset ja kulmat, ei tajua, miten paljon niillä on merkitystä.

”Ajattelin, että olen ruma ja vastenmielinen. Työpaikalla juoruttiin, että syöpä sillä varmaan on.”

Olin täysin erinäköinen kuin vuosikymmenten ajan. Katse hävisi. Olin ihan blankko.

Tässä iässä ei enää ole mikään ruusu. Täytyy mennä luonne edellä. Löysin kivan peruukin, ja nyt on tukka aina laitettu.

Kun pälvikalju oli alkuvaiheessa, olisin ollut valmis tekemään mitä tahansa, jos siitä olisi ollut apua. Olisin vaikka laittanut paskahatun päähän, jos lääkäri olisi suositellut.

Enää ei ole sellaista tarvetta muuttua.

Hiukset olisivat voineet lähteä paljon pahemmasta syystä.

”Mies kommentoi, että näytän ihan valopäältä, kuin päälakeni olisi Airam-lamppu.”

Ja onhan tästä tilanteesta revittävissä huumoria. Kun olin nykyisen miehen kanssa Thaimaassa, pidin huivia, ettei kalju pala. Rusketuin muualta. Mies kommentoi, että näytän ihan valopäältä, kuin päälakeni olisi Airam-lamppu.

Nauroin.

Unissa kampaan joskus yhä hiuksiani. Se on ali­tajunnan keino käsitellä asiaa.”

Alla olevalla videolla Kaisa puhuu hiuksettomuudesta kahden muun naisen kanssa.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 5/2018.

 

Jari Mönkkönen on opettanut omille lapsille, mitä trampoliinilla saa ja mitä ei saa tehdä. ”Tiedän, että poikaporukassa pomppiessa meilläkin on silti tehty tyhmiä, vaarallisia juttuja.”
Jari Mönkkönen on opettanut omille lapsille, mitä trampoliinilla saa ja mitä ei saa tehdä. ”Tiedän, että poikaporukassa pomppiessa meilläkin on silti tehty tyhmiä, vaarallisia juttuja.”

Kun entinen voimistelija Jari Mönkkönen makasi teho-osastolla neliraajahalvantuneena, hän mietti, kuinka voisi säästää nuoria omalta kohtaloltaan. Mieleen tulivat kotipihojen trampoliineilla hurjasti hyppivät lapset. ”Haluan nostaa esiin trampoliinilla hyppimisen ilon, mutta myös turvallisuuden tärkeyden.”

97 päivää on pitkä aika maata ja katsoa kolmeen suuntaan: seinään, kattoon ja toiseen seinään. Niin kauan entinen voimistelija Jari Mönkkönen oli Töölön sairaalan teho-osastolla kesällä ja syksyllä 2016. Hän oli tullut kaksoisvolttia takaperin paikaltaan tehtyään alas volttimonttuun niskalleen ja neliraajahalvaantunut.

Niiden 97 päivän aikana Jari ehti ajatella paljon. Vaimoa ja lapsia, omia kuntoutumismahdollisuuksia, sitä, koska pääsee kotiin ja pääseekö ylipäätään. Jari ei voinut ymmärtää, kuinka hänelle oli voinut käydä näin – ja samaan aikaan hän mietti, että ennemmin hänelle kuin jollekin elämänsä alussa olevalle nuorelle.

”Siinä seinää ja kattoa katsoessani ajattelin, että en halua, että yksikään nuori joutuu kokemaan tämän kohtalon.”

”Olin halvaantuessani 42-vuotias. Olin ehtinyt saada hienon perheen, tärkeän työn ja urheilulta valtavasti. Työssäni palomiehenä olin nähnyt, miten pienestä elämä voi olla kiinni, ja nyt koin sen itse.”

”Siinä seinää ja kattoa katsoessani ajattelin, että en halua, että yksikään nuori joutuu kokemaan tämän kohtalon. Kaikessa elämässä on riskinsä, mutta monet vaaralliset tilanteet voisi estää, jos tietoa olisi enemmän.”

Yksi sellainen tilanne on trampoliinilla hyppiminen. Kun Jari loukkaantui heinäkuussa, omassa kotipihassa ja joka toisessa naapurin pihassa oli trampoliineja ja lauma lapsia hyppimässä. Joskus Jari näki, että touhussa ei ollut järki mukana. Vielä paljon useammin siinä ei ollut järki mukana silloin, kun aikuisia ei ollut näkemässä.

”Itse tykkäsin ennen onnettomuuttani extreme-urheilusta. Monesti se, mikä mielestäni oli hauskaa, oli turhan uhkarohkeaa.”

”Jo teho-osastolla aloin miettiä, että haluaisin nostaa esiin trampoliinilla hyppimisen turvallisuuden. Trampalla hyppimisen ilo ja toisaalta riskit koskevat valtavan suurta määrää lapsia ja nuoria. Myös omia lapsiani.”

Tärkeä työ auttaa elämän uudelleen rakentamisessa

Ajatus trampoliinikilpailusta syntyi silloin. Puoli vuotta onnettomuutensa jälkeen Jari ja Sanna-vaimo alkoivat etsiä yhteistyökumppaneita, jotta pystyisivät järjestämään valtakunnalliset trampoliinikilpailut. Tavoitteena oli järjestää kilpailu, joka kannustaisi lapsia ja nuoria liikkumaan mutta toisi samalla esiin turvallisuusasioita.

”Itse tykkäsin ennen onnettomuuttani extreme-urheilusta. Monesti se, mikä mielestäni oli hauskaa, oli turhan uhkarohkeaa. Samanlaisia vähän tyhmänrohkeita poikia ja tyttöjä on kotipihojen trampoliineilla paljon”, Jari sanoo.

”Itsestäni on vammautumisen jälkeen tullut hirmu varovainen. Koko ajan sanon lapsilleni, että muistakaa pitää pyöräillessä kypärää ja trampalla ei hypitä liian erikokoisten kavereiden kanssa.”

”Trampoliinitemppuilussa kotipihoilla, sisäleikkipuistoissa ja muualla on maltettava edetä rauhassa ja opetella tekniikat oikein. Itsestäni on vammautumisen jälkeen tullut hirmu varovainen. Koko ajan sanon lapsilleni, että muistakaa pitää pyöräillessä sitä kypärää ja trampalla ei hypitä liian erikokoisten kavereiden kanssa.”

Mönkkösten ideoima trampoliinikilpailu toteutui. Free Trampoline SM -kiertue alkoi tämän vuoden maaliskuussa. Nyt kiertue on ollut kuudella paikkakunnalla, edessä on vielä kolme kaupunkia ja osakilpailua ennen toukokuussa Vantaan Superpark-sisäleikkipuistossa järjestettävää trampoliinihyppimisen suomenmestaruusfinaalia.

Jari ja Sanna Mönkkönen mukana Vuokatin osakilpailussa huhtikuussa. ”Ennen kisaa kerron kilpailijoille turvallisuusohjeita. Puhun siitä, että trampalla ei saa buustata eli pompauttaa kaveria ja että on opeteltava rauhassa temppu kerrallaan”, Jari sanoo.
Jari ja Sanna Mönkkönen mukana Vuokatin osakilpailussa huhtikuussa. ”Ennen kisaa kerron kilpailijoille turvallisuusohjeita. Puhun siitä, että trampalla ei saa buustata eli pompauttaa kaveria ja että on opeteltava rauhassa temppu kerrallaan”, Jari sanoo.

”Kisakiertue on ollut yksi asia, joka on auttanut minua elämän uudelleen rakentamisessa, samoin työnteon jatkuminen liikunnan ja nuorten parissa muuten. Jotenkin olen saanut suljettua katkeruuden pois mielestäni. Lääkärit eivät lupaa tilaani parannusta, mutta edelleen ajattelen, että jonakin päivänä vielä nousen pyörätuolista. Sitä ennen teen niitä tärkeitä ja hienoja asioita, joita voin.”

Jari Mönkkönen kertoo Kodin Kuvalehden videolla kolme tärkeää asiaa pihatrampoliineilla hyppiville ja mitä myös jokaisen vanhemman pitäisi turvallisuudesta tietää. Video on tehty kesällä 2017.

”Maailma menee minusta koko ajan parempaan suuntaan. Pian robotit tulevat ja tekevät kaiken. Ihan hyvä kun tekevät, ei huolestuta yhtään”, Arvi sanoo.
”Maailma menee minusta koko ajan parempaan suuntaan. Pian robotit tulevat ja tekevät kaiken. Ihan hyvä kun tekevät, ei huolestuta yhtään”, Arvi sanoo.

Pukuompelija Arvi Hämäläinen, 100, asuu yksin Valkeakoskella ja aloittaa jokaisen aamunsa polkemalla kuntopyörää. ”Ihmisellä ei ole mitään muuta kuin itsensä. Siksi itsensä kanssa pitää tulla toimeen”, kuuluu yksi hänen elämänohjeistaan.

1. Ihmisellä ei ole mitään muuta kuin itsensä. Siksi itsensä kanssa pitää yrittää tulla toimeen. Hyväksy ittes ihan kerta kaikkiaan, melkein rakasta itseäsi! Mutta älä anna sen näkyä.

2. Huolehdi itsestäsi. Itse aloitan jokaisen aamuni polkemalla viisi minuttia kuntopyörää. Kerran viikossa teen sata toistoa 15 kilon käsipainoilla. 

3. Kun sidot metalliputken päähän rätin, saat nuohottua jalkalistojen välit puhtaaksi kyyristymättä. 

”Nauti nuoruudesta. Satavuotiaana aivot alkavat toimia vasta iltapäivällä kolmen jälkeen.”

4. Rakkaudesta puhutaan nykyään aika pirusti. Minusta se tarkoittaa kivaa ja miellyttävää ihmistä, jonka kanssa tulee toimeen. 

5. Salaatti on helpompi juoda kuin syödä, joten soseuta se sauvasekoittimella. Maistuu paremmalta kuin punaviini. 

6. Kun tytärtäni pienenä kiusattiin pihalla, opetin hänet nyrkkeilemään ja väistämään iskuja. Siihen loppui kiusaaminen. Ei tytöstä tappelijaa tullut, mutta puolustautumaan hän oppi.

”En jännitä turhia. Jos jotain tapahtuu, antaa tapahtua vaan.”   

7. Nauti nuoruudesta. Kun tulet satavuotiaaksi, elämä muuttuu jotenkin painavammaksi. Aivotkin alkavat toimia vasta iltapäivällä kolmen jälkeen.

8. Vaikka häviäisit shakkikoneelle joka pelin, pelaa silti. Itse pelaan kaksi ottelua päivässä. Häviän aina mutta hanttiin pistän. Se tekee aivoille hyvää.

Nuorempana voitti Arvi, nyt voittaa shakkikone. Häviäminenkään ei ole hassumpaa, kun on yrittänyt tosissaan.
Nuorempana voitti Arvi, nyt voittaa shakkikone. Häviäminenkään ei ole hassumpaa, kun on yrittänyt tosissaan.

9. Kun alkoholia lievästi käyttää, kyllä se pitkän työpäivän jälkeen rentouttaa. Mutta paljon ei parane ottaa. Itteään pitää kontrolloida.

10. Älä käytä sauvakävellessäsi liian pitkiä sauvoja. Ne ovat hölmönnäköiset.

11. Vaikka tietäisinkin pitkän iän salaisuuden, en varmana paljastaisi. Mutta sen sanon, että turhia en jännitä. Jos jotain tapahtuu, antaa tapahtua vaan.