”Kokkaan usein kreikkalaista ruokaa, kuten täytettyjä paprikoita. Olli tekee loistavaa makaronilaatikkoa”, Katerina Jokinen kertoo.
”Kokkaan usein kreikkalaista ruokaa, kuten täytettyjä paprikoita. Olli tekee loistavaa makaronilaatikkoa”, Katerina Jokinen kertoo.

Katerina Hatzivasiliou oli pieni kreikkaa puhuva tyttö, joka sopeutui Ateenaan ja Kouvolaan, nunnien vetämään sisäoppilaitokseen ja jatkuvaan ikävöimiseen. Siitä kaikesta oli hyötyä, kun hänestä tuli Katerina Jokinen. Artikkeli julkaistiin Kodin Kuvalehdessä tammikuussa 2021. 

On tiistai-ilta. Kerrostalokotini ikkunasta näkyy pimeä Helsinki.

Pian soitan Katerina Jokiselle Floridaan. Katerina on 42-vuotias kolmen lapsen äiti, joka on elänyt julkisuudessa 18-vuotiaasta asti. Lehtijutuissa häntä kutsutaan lähes aina "Olli Jokisen Katerina-vaimoksi", mikä on luonnollista, koska hän on Olli Jokisen Katerina-vaimo.

Kukaan ei kuitenkaan ole pelkästään jonkun vaimo. Haluaisin tietää, mitä muuta Katerina on.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Katerina vastaa videopuheluun terassillaan. Taustalla huojuvat palmut, Floridan Parklandissa on aamupäivä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Katerina: Moi, kuuluu vähän huonosti, haukkuuko siellä koira?

Minä: Joo sori, villakoirani haluaa huomiota. Menen sitä karkuun lastenhuoneeseen. Oho, nyt näit pyykkikasani.

Katerina: Mäkin voin näyttää meidän kaaoksen. Oli taas hirveä myrsky, uima-allas ja piha ovat ihan sotkussa.

Minä: Kiva kun ehdit jutella. Kuten kerroinkin, aloin miettiä, millaista on elää 24 vuotta NHL-jääkiekkoilijan vaimona.

Katerina: Ainakin se vaatii itsenäistä luonnetta. Vihaan lätkävaimo-termiä. Se leima tuntuu alentavalta. Ihan kuin miehen ammatti määrittelisi sen, mitä nainen on. Minua on pyydetty Lätkävaimot-tosi-tv-ohjelmaan sekä Suomessa että Kanadassa, mutta en ikimaailmassa aio suostua. En halua tatuoida sitä leimaa otsaani loppuiäksi. Vaikka siinäpä se taitaa olla silti. Tuntuu, että lätkävaimoja pidetään yksinkertaisina ja hemmoteltuina. Ihmisinä, joilla ei ole omaa persoonaa, historiaa eikä omaa tietotaitoa. En ole sellainen. Olen vaikka mitä, mutta sitä en.

Rapsutustuokio Frankie-koiran kanssa. "Kamppailimme tosissamme, jotta lapset säilyttäisivät suomen kielen, mutta se ei onnistunut. Parhaiten he tuntuvat ymmärtävän Ollin vanhempien Kuopion murretta."
Rapsutustuokio Frankie-koiran kanssa. "Kamppailimme tosissamme, jotta lapset säilyttäisivät suomen kielen, mutta se ei onnistunut. Parhaiten he tuntuvat ymmärtävän Ollin vanhempien Kuopion murretta."

Tyttö, joka pyydysti mustekalan

Ensin Katerina oli pieni kreikkalainen tyttö. Yhdeksänvuotiaaksi asti hän puhui pelkkää kreikkaa, jopa suomalaisen äitinsä kanssa. Isä oli kreikkalainen.

Äiti oli ammatiltaan tekninen piirtäjä, isä työskenteli Kreikan merivoimissa kokkina. Vanhemmat tapasivat, kun isän laiva pysähtyi Haminan satamaan. Pari muutti Samoksen saarelle, ja vuonna 1978 saarella syntyi Katerina.

Samoksella isä alkoi pyörittää ravintolaa. Katerina touhusi apulaisena pienestä asti. Hän kattoi aamiaispöytää, seurusteli turistien kanssa, kyseli maistuuko ruoka ja eikö olekin ihana auringonpaiste, puhui reippaasti englantiakin, vaikka ei vielä osannut. Hän ei ujostellut ketään. Sellainen ei ollut saarella tapana.

Katerina harrasti kilpauintia ja kiipeili kallioilla. Polvet olivat ruvella aina. Kalastamista hän rakasti. Jos saaliiksi tuli mustekala, hän käsitteli sen syötäväksi itse.

Niinä vuosina aurinko paistoi joka päivä.

Kun Katerina oli viisivuotias, vanhemmat erosivat. Äiti muutti työn perässä takaisin Suomeen. Katerina ei saanut heti viisumia ja jäi odottamaan sitä isän luo.

Pian isä alkoi seurustella saksalaisen tv-kuuluttajan kanssa. Katerina yritti olla tosi kiltti ja kiva tyttö, jotta isän uusi kumppani olisi joskus häneen tyytyväinen.

"Tunsin itseni vääränlaiseksi. Riesaksi."

Kuusivuotiaana Katerina lähetettiin asumaan Ateenan lähelle nunnaluostariin, tyttöjen sisäoppilaitokseen.

Vuosi nunnaluostarissa

Vuosi sisäoppilaitoksessa oli niin traumaattinen, että Katerina ei muista siitä juuri mitään. Opettajina toimivat katoliset nunnat.

"Jos joku oppilaista teki väärin, tuli ruoskasta tai kädestä tai vaikka mistä."

"Itse tein väärin kerran. En muista, mitä tein, mutta toista kertaa en sitä tehnyt. Jouduin nimittäin rehtorin toimistoon. Siellä joku nunnista löi minua, ja menin ihan tolaltani."

Isä ei käynyt vuoden aikana katsomassa Katerinaa, mutta isän siskot kävivät kerran kuussa. Joka kerta Katerina itki tädeilleen, että viekää minut pois .

Vuoden päästä täti otti Katerinan sisäoppilaitoksesta. Seuraavat kaksi vuotta Katerina asui hänen luonaan Ateenassa. Ne olivat onnelliset kaksi vuotta.

Katerina asui Kreikassa kaikkiaan neljä vuotta ilman äitiä. Kesäisin äiti kävi Samoksella katsomassa häntä, talvisin he puhuivat paljon puhelimessa.

"Oli varmaan tosi kauheaa äidille elää erossa minusta. Voin vain kuvitella. En muista tarkasti, miltä itsestäni tuntui. Kauheaa se varmaan minullekin oli. Salaa toivoin, että äiti ja isä palaisivat vielä yhteen."

Ikinä en eroa

Yhdeksänvuotiaana Katerina muutti Suomeen äidin luo. Hän oli ikävöinyt äitiä. Muutto Ateenasta Kouvolaan oli silti järkytys.

Kun Katerina meni kouluun, hän ei osannut suomea lainkaan. Äiti oli osannut kreikkaa niin hyvin, että Katerina oli puhunut sitä hänenkin kanssaan.

Katerina oli avoin ja puhelias niin, että oppi kuukaudessa puhumaan suomea. Hän moikkaili Kouvolassa tuntemattomia ja höpötti heille kreikkalaiseen tyyliin.

"Saatoin kysyä kaupan myyjältä, mitä kuuluu ja miten äitisi voi. Kouvolassa sitä pidettiin outona."

Kadulla Katerinaa haukuttiin mulatiksi. Sukunimi Hatzivasiliou väännettiin hattivatiksi.

"En antanut kiusaajille mitään huomiota, käänsin vain selän. Sattui se silti."

Myöhemmin Katerina on ajatellut, että oli kiusaamisesta vähän hyötyäkin. Sen ansiosta hän oppi, miten kävellään pää pystyssä eteenpäin, vaikka joku huutelee sivusta ilkeyksiä.

Kesät Katerina vietti Kreikassa isän luona. Yksin matkustaminen jännitti, mutta lentoemännät pitivät huolta, toivat limsaa ja suolapähkinöitä.

Isä meni naimisiin saksalaisen naisystävänsä kanssa. Pari sai pienen pojan ja Katerina velipuolen.

Kun Katerina oli 13-vuotias, isä kuoli leikkauksessa hoitovirheeseen. Muutaman vuoden kuluttua kuoli myös isän vaimo. Pikkuveli adoptoitiin Saksaan. Katerinalle ei kerrottu, mihin.

"En nähnyt veljeäni 20 vuoteen. Lopulta selvitin osoitteen, ja tapasimme kerran."

Äiti pärjäsi yksinhuoltajana hyvin. Katerina sai harrastaa lippupalloa ja voimistelua, rivitaloasunto oli nätti ja kodikas. Mutta joskus kun Katerina katsoi kavereita, joiden kotona asui kaksi vanhempaa ja sisaruksia, hän tunsi itsensä surulliseksi.

"Päätin, että jos menen itse isona naimisiin, en eroa ikinä. Ajattelen niin yhä. Ymmärrän, että joskus ero voi olla paras vaihtoehto, mutta minusta se on viimeinen vaihtoehto."

Katerina on työskennellyt luonnonkosmetiikkayrityksen markkinointivastaavana. Viime syksynä hän yllätti itsensä opettelemalla neulomaan. "Neuloin peiton sikarinpaksuisilla puikoilla ja varmaan maailman yksinkertaisimmalla ohjeella."
Katerina on työskennellyt luonnonkosmetiikkayrityksen markkinointivastaavana. Viime syksynä hän yllätti itsensä opettelemalla neulomaan. "Neuloin peiton sikarinpaksuisilla puikoilla ja varmaan maailman yksinkertaisimmalla ohjeella."

Ei mikään fani

Katerina: Huomaatko, kenen kuva paidassani on?

Minä: Näyttää ihan Olli Jokiselta.

Katerina: Joo! Tämä on se sikarikuva, kun nuoret leijonat voittivat maailmanmestaruuden. Esikoisellamme ei ollut kerran isänpäivälahjaa, ja hän keksi printata tämän valokuvan paitoihin. Koko perheellä oli nämä fanipaidat isänpäivänä päällä. Oikeasti en ole mikään Olli-fani. En osaa ajatella häntä starana enkä kuvittele, että hän olisi jotenkin yläpuolellani. Ehkä siksi liittomme toimii.

Monelle muulle Olli Jokinen on ollut tähti, jolta jonotetaan nimikirjoitusta.

"Huomiosta pitää olla pelkästään kiitollinen. En ole ollut Ollista mustasukkainen. Sille linjalle jos lähtisi, saisi ajateltua itsensä kipeäksi. Toiseen pitää luottaa."

Katerina ja Olli tapasivat 18-vuotiaina Hesperian yökerhossa. Katerina ei tunnistanut Helsingin IFK:n lupaavaa pelaajaa.

"En edes tykännyt jääkiekosta. Meillä oli äidin kanssa sellainen keskinäinen vitsi, että aina kun telkkarista tuli jääkiekkoa, vaihdoimme heti kanavaa. Elämä lätkävaimona oli viimeinen asia, mitä saatoin kuvitella."

Ensikohtaamisella Katerina tykkäsi Ollista yhtä vähän kuin jääkiekosta.

"Ajattelin, että onpa koppava ihminen."

Olli oli siihen aikaan tottunut siihen, että naiset kumartelivat hänen ympärillään. Katerina ei kumarrellut. Olli ei edes vilkaissut häneen. Parin viikon päästä he tapasivat sattumalta toisessa baarissa.

"Oli ihan sairaan kivaa, välillämme klikkasi heti. Ymmärrätkö, mitä tarkoitan? Sellaista kemiaa on hirveän vaikea selittää. Juttelimme aamuun asti."

13 muuttoa, 13 uutta alkua

Jääkiekkoilija ei myöhästy harjoituksista. Se on sääntö, ja Olli on noudattanut sitä.

Paitsi Katerinan tapaamista seuraavana päivänä. HIFK:n valmentajalle hän selitti myöhästymisen syyksi, että oli tavannut tulevan vaimonsa.

Kolme kuukautta tapaamisen jälkeen Katerina ja Olli muuttivat yhteen. Samana syksynä Olli sai kiinnityksen Los Angelesiin. 19-vuotias Katerina pakkasi muuttolaatikoihin Helsingin-yksiön, lopetti puoleenväliin edenneet kokkiopinnot ja muutti Ollin kanssa Los Angelesiin.

"Jos oma tyttäreni tekisi nyt saman, aika hullulta kuulostaisi. Mutta silloin en empinyt. En kysynyt kenenkään lupaa."

Sen jälkeen Katerina on muuttanut Ollin työn perässä 13 kertaa. 13 kertaa hän on rakentanut elämän alusta uudestaan.

Los Angelesista hän muutti New Yorkiin, sitten Coral Springsiin, Parklandiin, Sveitsiin, Helsinkiin, Ruotsiin, taas Helsinkiin, Phoenixiin, Calgaryyn, uudestaan Parklandiin, takaisin Calgaryyn, Winnipegiin ja Nashvilleen.

NHL-kiekkoilijoista on tapana tulla miljonäärejä, joten kodit ovat avaria ja kauniita. Kiintyä niihin ei kuitenkaan kannata, sillä niistä pitää pystyä luopumaan muutaman päivän varoitusajalla.

Pelisopimus tehdään vuodeksi kerrallaan. Kausi loppuu kesäkuussa, uusi kausi alkaa syyskuussa. Siinä välissä perhe elää täydellisessä epävarmuudessa.

Kymmenen ensimmäistä vuotta Jokiset muuttivat joka vuosi. Kesät he viettivät useimmiten Suomessa. Ennen lomaa Katerina purki ja pakkasi koko kodin muuttolaatikoihin ja vei tavarat varastoon siltä varalta, että syksyllä tulisi äkkilähtö uuteen kaupunkiin.

Katerina on oppinut luopumaan ystävistään. Lapset Alexandra, 20, Emma, 16, ja Keira, 9, ovat oppineet luopumaan kouluista, kavereista, harrastuksista, leikkipuistoista, ihastuksista, tutuista kadunkulmista.

"Kaikesta, mikä on rakasta ja turvallista, pitää osata päästää irti. Onneksi olen luonteeltani sellainen höpöttäjä, että kun käyn kahvilla Starbucksissa, löydän sieltä heti kaverin. Omat ystävät kannattaa etsiä jääkiekkopiirien ulkopuolelta. Heille olen Kata, en Ollin vaimo."

Omaa uraa oli pitkään mahdoton ajatella, koska piti olla valmis muuttamaan. Nykyään Katerina työskentelee luonnonkosmetiikkayrityksen markkinointivastaavana.

"Vaikeinta on ollut yksinäisyys. Kun lapset olivat pieniä, Ollin pelireissut tuntuivat välillä tosi raskailta. Jäin yksin vieraaseen maahan, moneksi viikoksikin."

Silloin auttoivat pitkät puhelinkeskustelut. Koko NHL-uran ajan Katerina ja Olli juttelivat joka ilta.

"Kun oli huono päivä, jo se auttoi, että Olli kuunteli."

Pelikausina Olli ei juonut yhtään.

Lomilla hän joi ja aina liikaa.

Vuonna 2006 Olli lopetti alkoholinkäytön kokonaan.

"Ilman sitä päätöstä suhteemme tuskin olisi kestänyt. Pahinta ei ollut juominen, vaan se, että Olli valehteli menoistaan ja saattoi kadota päiviksi. Puhelinta hän piti kiinni, en saanut mitään yhteyttä. Nuo kesäreissut krapuloineen olivat raskaita."

Samaa kanapastaa 17 vuotta

Katerina: Näytänkö sulle vähän meidän kotia? Oho, onpas sotkuinen ruokapöytä. Makuuhuoneita on viisi ja sitten on leffahuone. Tästä talosta on tullut tukikohtamme. Halusimme, että lapsilla olisi maailmassa edes yksi pysyvä paikka, jonka he mieltävät kodikseen. Tämä on se.

Minä: Kuka tuolla nyt heiluttaa mulle?

Katerina: Se on meidän keskimmäinen, Emma. Emma tuutko moikkaamaan? You wanna say hi, Emma?

Minä: Puhuvatko lapset suomea?

Katerina: He ymmärtävät sitä paljon, mutta puhuvat tosi vähän. Useimmiten Olli ja minä sanomme asiat lapsille ensin suomeksi. Sitten lapset hermostuvat, kun eivät tajua, ja sanomme saman heti perään englanniksi. Suomesta käsin tätä on varmasti vaikea tajuta. Yritimme kaikkemme, jotta suomi pysyisi lasten äidinkielenä, mutta se on ollut uskomattoman vaikeaa. Lapset kuulevat englantia koko päivän koulussa, kavereilta, joka paikasta.

Vaikka perheen yhteinen kieli on englanti, Katerina tuntee itsensä suomalaiseksi äidiksi, varsinkin raha-asioissa.

"Haluan opettaa lapsille suomalaista nöyryyttä, en halua heistä mitään kultalusikka suussa syntyneitä ihmisiä."

Kun Alexandra aloitti yliopisto-opinnot, hänelle tehtiin kuukausibudjetti. Jos se ylittyisi, hänen pitäisi tehdä töitä.

"Töitä hän on sitten saanut tehdä paljon, esimerkiksi Wolt-kuskina, vienyt ruokia ravintoloista ihmisille koteihin."

Omista, kesken jääneistä kokkiopinnoista on ollut Katerinalle hyötyä kolmen lapsen ja yhden jääkiekkoilijan kanssa.

"Ruuan kanssa on ollut melkoinen show. Jääkiekkoilijat ovat taikauskoisia. He haluavat syödä aina ennen peliä samaa ruokaa. Silloin peli menee hyvin. Kuulemma."

Olli söi pelipäivinä tomaattista kanapastaa. 17 vuotta aina samaa pastaa.

"Jossain vaiheessa ilmoitin, että nyt eläköidyn tästä kanapastahommasta, tästä lähtien syöt pelipäivinä ravintolassa."

Arvokas huhtikuun aamu

Kolme vuotta sitten huhtikuussa silloin 13-vuotias Emma alkoi laihtua.

"Laihtumista on vaikea huomata, kun lapsensa näkee joka päivä."

Yhtenä iltana Katerina kiinnitti huomiota Emman tummiin silmänalusiin. 'Oletko kunnossa?' hän kysyi. I'm fine, Emma vastasi. Illalla Katerina ei saanut unta. Hänen olisi pakko viedä Emma lääkäriin heti.

Sairaalassa Emma vietiin suoraan teho-osastolle. Hänellä oli verenmyrkytys. Selvisi, että hänellä oli myös ykköstyypin diabetes. Kuolema oli lääkärin mukaan tunneista kiinni. Jos Emmaa ei olisi tuotu illalla sairaalaan, hän ei olisi herännyt seuraavana aamuna.

Joka vuosi huhtikuussa Katerina ajattelee sitä aamua.

"Sen ansiosta muistan joka päivä, mikä elämässä on tärkeää."

Voisitko olla hengittämättä

Kun Olli vuonna 2015 lopetti uransa, hän ei voinut olla enää pelkkä kiva iskä. Ennen vain Katerina patisti lapsia siivoamaan huoneensa, nyt Ollinkin piti.

"Ollin vahvuus on se, että hän on älyttömän hyvä muuttumaan. Hänestä oikeasti tuli heti tiukempi isä ja tasaveroisempi puoliso. Ennenkin hän teki kotitöitä, mutta nykyään jaamme kotityöt tasan."

Suurimmat rakkauden teot tehdään aamukuudelta. Silloin jommankumman on ruokittava kolme kissaa ja kaksi koiraa. Se, joka on vähemmän väsynyt, nousee.

"Jos Olli herää ensin, hän laittaa minulle kahvin valmiiksi. Sitä arvostan. Tosin nykyään olemme niin tiiviisti yhdessä, että välillä ärsyynnyn pelkästä Ollin hengityksestä ja sanon, että voisitko ystävällisesti olla hengittämättä. Odotas, nyt katkeilee."

Minä: Katosit kuvasta. Nyt näen sut taas.

Katerina: Kuvasi jähmettyi.

Minä: Kuuletko mua?

Katerina: Joo mutta en näe. Eipäs kun näenkin. Mihin me jäätiinkään?

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 2/2021. Kesällä 2021 Katerina ja Olli Jokinen muuttivat nuorimpien tyttäriensä kanssa Suomeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla