Kirjailija ja terapeutti Tommy Hellstenille, 73, viime vuodet ovat olleet niin raskaita, että välillä hän ei jaksaisi jatkaa. Samalla elämä tuntuu joka päivä ihmeeltä, jota Tommy katsoo kiinnostuneena.
Mitä vanhemmaksi Tommy Hellsten, 73, on tullut, sitä vähemmän varma hän mistään on.
Voiko elämä tuntua joka päivä ihmeeltä ja samalla siltä, ettei ehkä jaksaisi enää jatkaa?
Sitäkin Tommy on miettinyt, että maallinen mammona tuntuu yhdentekevältä, mutta silti yksi talo ja sen seinät tuntuvat maailman tärkeimmältä paikalta.
Entä voiko samaan aikaan olla epätoivottu ja toivottu lapsi?
Tommylle nämä kaikki ovat omassa elämässä samaan aikaan totta.
Talo vei sydämen ja rahat
Joka päivä Tommy elää ihmeessä. Tämä ihme on neliön mallinen, sillä on piha keskellä, maanläheiset sävyt, tiiliseinä keittiössä ja Loviisanlahdelle avautuva lasiseinä.
Lasin läpi Tommy on katsellut, kuinka merikotka saalistaa kaloja ihan kodin edustalla.
”Joka päivä kiitän tästä uudesta kodista. Kuljeskelen, katselen, ihmettelen. Nautin.”
”Joka päivä kiitän tästä uudesta kodista. Kuljeskelen, katselen, ihmettelen. Nautin.”
Tommy on katsonut, kuinka mietiskelyhuoneen tummansiniset seinät hohtavat ja väreilevät taivaallista valoa. Niinkin voi käydä, kun henki nousee tarpeeksi korkean tietoisuuden tilaan, Tommy kertoo.
”Siinä tapahtuu aineen taivaallistuminen. Minusta se on hyvä ilmaisu, keksin sen just äsken.”
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/tommy_hellsten_ja_maisema.jpg?itok=IhAHCylf)
Juuri nyt mietiskelyhuoneessa enemmän värisyttää kuin väreilee. Lämmitysjärjestelmässä on ollut ongelmia, joita sähköasentaja on tänä aamuna käynyt korjaamassa.
”Nyt sen pitäisi alkaa toimia”, Tommy sanoo ja vetää toppaliivin villapaidan päälle.
Taivaallistuminen, aine, henki. Ne ovat Tommyn sanastoa, ja ne ovat hänelle arkista totta. Niitä hän käsittelee myös uudessa kirjassaan.
Tämäkin on totta: Talo on vienyt Tommyn sydämen lisäksi hänen rahansa. Ja vähän periaatteitakin. Parikymmentä vuotta aiemmin Tommy oli päättänyt, ettei enää koskaan muuta omakotitaloon. Liikaa työtä ja huolta.
”Ajattelin, että eihän siinä ole järkeä, että yli seitsemänkymppinen mies alkaa rakentaa taloa. Mutta kun näin suunnitelmat tästä talosta, koin vahvasti, että tänne minun on muutettava.”
”Minulla ei ole varaa jäädä eläkkeelle.”
Omakotitalon rakentaminen Loviisan asuntomessualueelle vuosina 2022-2023 tuli Tommylle niin kalliiksi, että rahatilanne on yhä tiukka. Hän on myynyt veneen, vanhan asuntonsa ja vastaanottotilat Porvoossa. Silti asuntolaina on muhkea.
”Minulla ei ole varaa jäädä eläkkeelle. Onneksi työ on minulle elämäntapa. Vaikka välillä tekee tiukkaa, uskon vakaasti, että asiat järjestyvät.”
Tommy on terapeutti ja kirjailija, joka on yli kolmekymmentä vuotta kirjoittanut kirjoja, pitänyt vastaanottoa ja kiertänyt puhumassa. Hän on puhunut esimerkiksi sisäisen lapsen turvattomuudesta ja alkoholistin läheisenä kasvamisesta, virtahevosta olohuoneessa.
Yksi askel vain – tai sitten ei
Viime syksynä Tommy odotti luentonsa alkua kirkossa Lappeenrannassa. Edessä oli kynnys. Tommy ajatteli, että hän astuu kynnyksen yli.
Aiemmin se olisi ollut mitätön hetki elämässä, yksi askel vain. Nyt Tommy ehti tajuta, että kaatuu. Takaraivo kopsahti lattiaan yleisön edessä.
”Kirkossa kuului kuulemma kohahdus, itse en sitä muista”, Tommy sanoo.
Tommyn puhetilaisuuden aiheena olivat pelot ja niiden kohtaaminen. Kaaduttuaan Tommy kohtasi omia pelkojaan.
”Lattialla maatessani ensimmäinen tunne oli häpeä ja järkytys. Että miten minä tästä selviydyn.”
”Lattialla maatessani ensimmäinen tunne oli häpeä ja järkytys. Että miten minä tästä selviydyn.”
Tommy kaatui, koska hänen oikea jalkansa ei toimi. Tommy tiesi sen, mutta jotenkin unohti.
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/tommy_hellsten_ja_kulkupeli.jpg?itok=UwVgWvpK)
Oireet alkoivat viime vuonna kesällä, ja siitä lähtien Tommy on opetellut uudenlaista arkea.
Lääkärit eivät vielä tiedä, mikä Tommya vaivaa.
”Nyt on moottoripyörä vaihtunut rollaattoriin.”
Kotona Tommy liikkuu rollaattorilla ja muualla pyörätuolilla. Se on iso muutos miehelle, joka on rakastanut purjehtimista ja moottoripyöräilyä.
”Nyt on moottoripyörä vaihtunut rollaattoriin. En pysty ajamaan autoakaan. Se on iso asia, koska 18-vuotiaasta lähtien olen ajanut paljon.”
Arkisetkaan asiat eivät tahdo luonnistua. Tommy ei pysty imuroimaan, tiskaamaan, laittamaan ruokaa tai käymään yksin kaupassa. Joinakin aamuina hän ei saa edes sukkaa jalkaan itse.
”Minulla on tekemistä siinä, että uskallan olla avuton ja ottaa vastaan apua. Se tuntuu oudolta.”
Miten Tommy selvisi kaatumisestaan kirkossa, ja miten ihmiset siihen reagoivat? Mitä Tommy ajattelee siitä, että äiti oli yrittänyt tehdä abortin odottaessaan häntä? Tommyn luona asuu nykyään Eija, jota ilman Tommy ei pärjäisi. Miten he tapasivat? Miksi Tommysta välillä tuntuu, että hän ei jaksaisi elää? Koko jutun pääset lukemaan Kodin Kuvalehdestä 5/2025 tai tilaajana täältä. Jos et ole vielä tilaaja, kokeile digilehdet.fi-palvelua.
