Kuvat
Riina Peuhu
”Olisin päässyt helpommalla, jos olisin ajatellut, että ei isää löydy ja se siitä. Halusin kuitenkin tietää, mistä tulen”, Kirsi sanoo. 11 vuotta sitten Kirsi yritti etsiä isää myös Iltalehden jutun avulla. Hän toivoi, että tuntematon isä tunnistaisi omat piirteensä tyttärensä lapsuudenkuvasta.
”Olisin päässyt helpommalla, jos olisin ajatellut, että ei isää löydy ja se siitä. Halusin kuitenkin tietää, mistä tulen”, Kirsi sanoo. 11 vuotta sitten Kirsi yritti etsiä isää myös Iltalehden jutun avulla. Hän toivoi, että tuntematon isä tunnistaisi omat piirteensä tyttärensä lapsuudenkuvasta.

Kirsi tiesi, että hänen biologinen isänsä harrasti ehkä painia ja tapasi äidin maaliskuussa 1975 puhelinkopin lähellä Parkanossa. Paljon muuta hän ei tiennytkään. Sitten apuun tulivat DNA-testi ja Facebookista löytynyt Sanna, joka lupasi auttaa. 

Kirsi, ethän pökrää? Mee istumaan. Mulla on asiaa. Istutko jo?

21.1.2020 Sanna Milan lähetti tekstiviestin Kirsi Hellgrenille.

Kirsi loikoili töiden jälkeen sohvalla ja vastasi: Istun. Pelottaa. Sanna kerro vaan.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Sanna, 34, kertoi Kirsille, mitä oli saanut selville: Kirsin isä oli löytynyt.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirsi on nyt 44-vuotias. Hän etsi biologista isäänsä noin 25 vuotta.

Sanna etsii harrastuksekseen tuntemattomien ihmisten biologisia isiä.

Vain tämä isästä tiedettiin

Ainoat tiedot, joita Kirsillä isästään oli, olivat nämä:

Vanhempien tapaaminen maaliskuussa 1975 puhelinkopin lähettyvillä Parkanossa.

Nuori nainen oli liikkeellä siskonsa kanssa, nuori mies kaverinsa kanssa. He eivät tunteneet toisiaan ennestään. Mies sanoi nimekseen Petteri.

Isä lähti jatkamaan matkaansa ehkä punaisella autolla.

Petteri osti kioskilta kaksi lakritsipötköä. Hän söi molemmat, koska nuori nainen ei halunnut omaansa.

Petterillä oli vaalea, kihartuva takatukka ja ruskea nahkatakki. Hän oli luonteeltaan miellyttävä.

Yhdessä vietetty ilta.

Petteri puhui painista. Hän ja hänen kaverinsa olivat ehkä tulossa kisamatkalta. He lähtivät jatkamaan matkaansa ehkä punaisella autolla.

Muistutanko minä isääni?

Parikymppisenä Kirsi alkoi miettiä juuriaan. Muistuttaisiko hän isäänsä?

Hän alkoi vihjeiden perusteella etsiä isäänsä. Kirsi muun muassa laati painiliiton lehteen ilmoituksen, jonka otsikko oli ”Painijaisää etsimässä”.

Kun Tampereen Nääshallissa järjestettiin painonnoston SM-kilpailut, Kirsi meni paikalle ja katseli ympärilleen.

”Ajattelin, että ehkä isän jotenkin tunnistaisi, jos hän sattuisi kohdalle.”

Näyttäisikö joku ikääntyneistä miehistä veteraanisarjassa tai yleisössä isältä?

Kirsillä ei ollut isästään yhtään kuvaa.

”Ajattelin, että ehkä isän jotenkin tunnistaisi, jos hän sattuisi kohdalle.”

Tuhat tuntia työtä toisen hyväksi

Isää ei löytynyt ennen kuin DNA-testit yleistyivät.

Kirsi teki testin, mutta ei ymmärtänyt tuloksista mitään. Silloin Facebookissa tavattu Sanna Milan astui kuvioihin

Sanna on löytänyt parissa vuodessa yli 50 isää. Kerran isä löytyi viidessätoista minuutissa, yleensä etsimiseen kuluu pari kuukautta. Kirsin isän etsimiseen paljon kauemmin, yli tuhat tuntia vuoden aikana.

Sanna yhdistää isien etsimisessä DNA-testitulokset ja perinteisen sukutukimuksen menetelmät.

Lopulta koitti päivä, jolloin Sanna pystyi kertomaan Kirsille, kuka Kirsin isä on.

Tällainen hän oli

Pari päivää isän löytymisen jälkeen Kirsi soitti isänsä siskolle. Numeron hän sai numerotiedustelusta.

Seuraavalla viikolla Kirsi ajoi Pirkkalasta Jyväskylään tapaamaan löytyneitä sukulaisiaan.

Hän sai kuulla isänsä tarinan. Kirsi tunnistaa isässään itsensä.

”Ihminen haluaa ymmärtää, miksi on sellainen kuin on.”

Sanna tietää, että isien etsijät etsivät usein juuri tunnistettavuutta.

”Olen huomannut, että isien etsijät eivät oikeastaan etsi isää vaan samankaltaisuuksia. Sitä, että ymmärtäisi, miksi on sellainen kuin on”, Sanna sanoo.

”Juuret ovat tärkeitä meille ihmisille.”

Sannasta ja Kirsistä tuli ystäviä. Nykyään myös Kirsi auttaa muita, jotka haluavat tietää, kuka heidän biologinen isänsä on.

Lue Kodin Kuvalehdestä 23/2020 koko ihmeellinen tarina siitä, kuinka Kirsin isä löytyi ja mitä sitten tapahtui. Tilaajana voit lukea koko jutun myös digilehdestä täältä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla