Kitille, 39, Aira Samulin on mummo ja pomo: ”Olen opetellut mummon elämänasennetta ja tapaa selvitä vaikeuksista”

Voit myös kuunnella jutun podcastina alla olevasta linkistä:

Mummo has left the bed at 5.10.

Mummo has returned the bed at 5.16.

Aamulla seitsemältä Kiti Samulin kurottaa puhelimen yöpöydältä kotona Lohjalla ja tarkistaa, mitä yön aikana on tapahtunut. Mummo on näköjään herännyt viideltä ja ollut kuusi minuuttia jalkeilla.

Nyt mummo nukkuu kotonaan Helsingin Bulevardilla, hänen sänkyynsä asennettu anturi kertoo Kitin puhelimelle. Hengitys näyttää olevan tasaista.

”Ilman tätä seurantaa olisin useamman kerran lähtenyt aika hiton kovaa ja huolissani ajamaan Helsinkiin, kun mummo ei ole vastannut puhelimeen. Ja sitten puhelin onkin vain jäänyt äänettömälle käsilaukkuun”, Kiti sanoo.

Kiti on tottunut siihen, että mummo nukkuu pitkään. Vasta jos kello tulee 11, eivätkä mummon kotona olevat liiketunnistimet kerro hänen käyneen kylpyhuoneessa tai keittiössä, Kiti alkaa ihmetellä. Silloin Kiti, 39, soittaa 92-vuotiaalle mummolleen, Aira Samulinille.

Taksi hakee mummon tänään kello 12. On yhteinen työpäivä. Mummo on Kitille myös pomo ja työkaveri, ja Kiti asuu heidän työpaikallaan Hyrsylän Mutkassa.

Rumbaa ja Airaa ilman R:ää

Lapsena Kiti ei kutsunut mummoaan mummoksi. Aira Samulin oli koko Suomelle Aira, ja siksi hän oli Aira Kitillekin.

Kitin perhe asui Espoon Haukilahdessa Airaa vastapäätä. Kun Kiti näki Airan auton olevan pihassa, hän juoksi tien yli ja huuteli postiluukusta: ”Ailaa!”

Naapurustossa Kitiä kutsuttiin lapsena matalaksi emännäksi, niin määrätietoiset otteet olivat.

Viisivuotiaana Kiti osasi tanssia diskoa ja rumbaa, mutta ei sanoa R:ää. Naapurustossa häntä kutsuttiin matalaksi emännäksi, niin määrätietoiset otteet olivat.

Kiti kasvoi siihen, että hänen perheensä tunnettiin. Kotona kävi toimittajia ja valokuvaajia, ja se oli Kitistä tylsää, mutta ei mitenkään erityistä.

”Kuvissa en suostunut hymyilemään. Kun pikkusiskoni syntyi ja meidän perheestä tehtiin lehtijuttuja, näytin kuvissa juuri niin mustasukkaiselta kuin olinkin.”

Kitin vanhemmat Jari ja Marjut olivat aikansa kohupari. Jari Samulin oli Aira Samulinin tanssikoulun opettaja ja toinen keulakuva. Marjut oli valittu vuoden 1976 Miss Suomi -finaaliin, mutta hän jäikin kisasta pois ja meni naimisiin Jarin kanssa. Missi ei voinut olla raskaana.

Syntyi Niko, kolme vuotta myöhemmin vuonna 1980 Kiti ja toiset kolme vuotta myöhemmin Suvi. Aira ja Jari aloittivat diskotanssin SM-kisojen järjestämisen, ja Jari kiersi maata Suomen Travoltana, opettamassa Travolta-tanssia ja muita diskotansseja. Talvisin hän oli myös Punaisena piruna, hiihdonopettajana Rukalla.

Kiti kiersi Jarin mukana.

”Olin isin tyttö. Isi oli 190-senttinen, tumma ja komea, kun hän tanssi satojen tanssia opettelevien edessä. Tanssin vieressä puputossuissa ja vaaleanpunaisissa vaatteissa. Näytin marsipaanipossulta.”

Kapenevaa tietä kotiin

Taloa esitellään yleisölle Airan vanhuudenpäivien kotina, mutta niiden päivien aika ei ole vielä. Siksi Kiti leipoo usein pullaa tässä tyhjässä talossa Hyrsylän Mutkan päärakennuksen vieressä, näkee samalla istuttamiaan omenapuita ja metsää.

Mummo on matkalla Lohjalle Helsingistä, bussilastillinen vierailijoita Tampereelta. Taikinasta tulee kanelipullat 35:lle.

Kahdeksan vuotta sitten Kiti tuli Hyrsylän Mutkaan miettimään, mitä elämältä seuraavaksi haluaisi. Edelliset kahdeksan vuotta hän oli viihtynyt töissä kalaliikkeessä Hakaniemen hallissa: mennyt seitsemäksi töihin, tehnyt vitriinin täyteen kalaleipiä ja paistanut piirakoita, keittänyt kello 11 kalakeiton.

Keväällä 2011 Kitistä tuntui, että oli aika lähteä paitsi silloisesta parisuhteesta myös tutuksi tulleesta työstä. Aira sanoi, että tule Hyrsylän Mutkaan kesäksi. Nyt hän sanoo muutakin:

”Kiti ei osannut vain olla vaan alkoi ottaa Hyrsylän Mutkassa töitä hoitaakseen sieltä ja täältä. Seurasin, miten luontevasti ja iloisesti Kiti on ihmisten kanssa.”

”Kiti ei halunnut lähteä minnekään, ja mietin, kuka mies Kitin täältä löytää.”

Kesän jälkeen Kiti tiesi, että haluaa jäädä. Helsingistä ajaessa mieli alkoi rauhoittua aina, kun tie kapeni ja pellot näkyivät. Yksi syy viihtymiseen oli Aira.

”Mummo on hyvä pomo, ei pomota yhtään. Hän kiittää pienistäkin asioista, vaikka kauniisti laitetuista servieteistä.”

Kiti muutti asumaan pihapiiriin. Hän alkoi hoitaa Hyrsylän Mutkan markkinointia ja vierailijoiden varauksia, siivota, leipoa ja laittaa ruokaa, huolehtia pihapiiristä ja taloista. Lisäksi Kiti otti hoitaakseen Airan aikataulut, sähköpostit ja kaiken muun tekniikkaan liittyvän.

Yksi huoli Airalle jäi.

”Kiti ei halunnut lähteä minnekään, ja mietin, kuka mies Kitin täältä löytää.”

Syksyllä vuonna 2012 Aira sai houkuteltua Kitin mukaansa ravintolan avajaisiin. Kiti oli portaissa matkalla yläkertaan ja Pete Taskinen alakertaan, kun he kävelivät vastakkain ja alkoivat jutella.

”Olin päättänyt, että en ota enää ketään miestä sotkemaan elämääni. Aloimme Peten kanssa viestitellä Facebookissa ja lähetellä biisejä kuunneltavaksi.”

Vuoden päästä Kiti tapasi Peten toisen kerran, lähti kahville.

”Sen jälkeen en voinut enää pyristellä ihastumista vastaan.”

Viikon päästä Pete muutti Hyrsylän Mutkaan. Kiti alkoi neuvoa talon töissä.

Aira seurasi vierestä.

”Tyhmintä, mitä nainen voi tehdä, on viedä miehen itsetunto. Kitille sanoin varovasti, että anna Petelle aikaa opetella hommia. Mutta Pete ei aikaa tarvinnut.”

Airan mielestä Kitissä ja Airassa on paljon samaa, myös samanlainen rytmi. Kiti tarttuu asioihin, ja Pete tekee samoin.

Kitin mielestä Airassa ja hänessä on myös eroja. Kummallakin on selvä mielipiteensä esimerkiksi politiikasta sekä erityisesti Donald Trumpista, eivätkä ne mielipiteet ole samoja.

Kinaa ei tule. ”Mummo on 92-vuotias. Olen ajatellut, että välillä voin olla myös hiljaa.”

Kinaa ei silti tule.

”Mummo on 92-vuotias. Olen ajatellut, että välillä voin olla myös hiljaa.”

Huoneiden suljetut ovet

Samulinien perheessä tanssivat kaikki. Kiti ja sisarukset olivat Airan järjestämissä muotinäytöksissä lapsimalleina, ja sunnuntaisin koko perhe ajoi Airan tanssikoululle. Äiti myi lippuja, isä opetti tansseja ja lapset olivat tunneilla mukana.

Tanssikoulun perustamiseen oli vakava syy. Airan tytär Pirjo sairastui teini-ikäisenä skitsofreniaan, ja Aira näki, että tanssiessa Pirjo voi paremmin.

”Tanssikouluni on ollut ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä. Tulosta syntyi. Kukaan vain ei pitkään aikaan tiennyt, mikä minulla siinä takana oli.”

Tyttären sairaus vaikutti myös Hyrsylän Mutkan syntyyn. Karjalainen hirsitalo valmistui Hyrsylän kylään vuonna 1983.

”Mummo ajatteli, että Pirjo voisi asua täällä ja parantua maalaisympäristössä. Se ei onnistunut ollenkaan”, Kiti kertoo.

Kiti tiesi jo pienenä, että isän sisko Pirjo oli sairas. Pirjoa käytiin tapaamassa, mutta kirkkaita hetkiä hänellä oli vähän.

Sitä Kiti ei tiennyt, että Airan suurin pelko oli, että myös Jari sairastuisi.

Kun se tapahtui, Kiti oli 12-vuotias. Hän arvelee, että äiti ja mummo olivat huomanneet oireita jo aiemmin, mutta Kitille vahvan, taitavan ja energisen isän masennus oli yllätys ja hyvin vaikeaa.

”Muistan siltä ajalta kotoa huoneiden suljetut ovet. Meistä jokainen yritti selvitä omalla tavallaan.”

”Kotona oli yhtäkkiä ahdistava tunnelma. Isä tunsi olevansa taakka, musta pilvi”, Kiti sanoo.

”Minulle oli vaikeinta, että multa lähti kaveri pois.”

Jari meni pian sairaalahoitoon. Perheessä oli totuttu puhumaan asioista avoimesti, mutta tästä ei puhuttu. Kun Marjut ja lapset lähtivät lauantaisin katsomaan Jaria Lapinlahden sairaalaan, Kiti sanoi kavereilleen perheen lähtevän piknikille.

”Muistan siltä ajalta kotoa huoneiden suljetut ovet. Meistä jokainen yritti selvitä omalla tavallaan. Äiti piti paletin kasassa. Ilman häntä kukaan meistä ei olisi nyt näin selväpäinen.”

Kiire aikuiseksi

Kiti oli valtavan eläinrakas. Hän kilpaili ratsastuksessa ja meni koulusta talleille hevosia hoitamaan. Samaan aikaan, kun isä sairastui, Kiti tuli pahasti allergiseksi.

”Kun ratsastus oli pakko lopettaa, enkä voinut hoitaa hevosia, minulta lähti paljon turvaa ja lohtua pois.”

Kitin murrosiän alkaminen ei jäänyt kenellekään epäselväksi. Aamuisin äiti avasi Kitin huoneen ovea sen verran, että saksanpaimenkoira Veera pääsi sisään herättämään Kitiä kouluun. Kukaan muu ei olisi saanut ystävällistä vastaanottoa.

Kiti oli tullut allergiseksi myös Veeralle, mutta koirasta ei pystytty luopumaan.

”Äiti vitsaili laittavansa lehti-ilmoituksen: Annetaan 13-vuotias tyttö allergian vuoksi hyvään kotiin.”

”Äiti sanoi vitsinä, että laitetaan lehteen ilmoitus: Annetaan 13-vuotias tyttö allergian vuoksi hyvään kotiin.”

Kiti värjäsi pitkät hiuksensa mustiksi. Pian hän leikkasi piikkitukan ja värjäsi sen vaaleaksi, sitten kirkkaanpunaiseksi.

”Kävin nopeassa tahdissa kaikki murrosiän vaiheet. Oli kiire tulla aikuiseksi.”

Kiti oli 15-vuotias, kun vanhemmat erosivat. Isä muutti pois mutta lähelle. Kitin mielestä päätös erosta oli todella hyvä.

”Ennen eroa koko perhe oli vaarassa sairastua.”

Kitin koulu meni kahdella tavalla: lukuaineet huonosti, liikunta, musiikki, kuvaamataito ja kotitalous loistavasti. Kymppiluokalla oli tarkoitus nostaa numeroita, mutta ajatus unohtui aika äkkiä.

Pussikaljat oli juotu ja koulu käyty, kun Kiti 17-vuotiaana muutti kotoa poikaystävän luo, alkoi opiskella taide- ja mediapajassa ja meni töihin.

”Meidän perheessä kaikki ovat enemmän tekijöitä kuin lukijoita. Opin jo ihan pienenä, että töitä pitää tehdä.”

Arena-teatterissa Kiti myi kahvia ja konjakkia, KOM-teatterin baarissa drinkkejä, Jim Beam -tyttönä ravintoloissa viskiä. Yhdessä Alepassa hän oli maitohyllyvastaavana, toisessa Alepassa karkkihyllyistä vastaavana, kolmannessa hedelmä- ja vihannesosastolla.

”Tykkäsin kaikista töistä. Halusin, että maitotölkit olivat siisteissä riveissä ja kaikissa etiketit eteenpäin. Kun tekee työt niin hyvin kuin osaa, saa työn ilon.”

”Läpi teinivuosien, isin sairastumisesta lähtien, olin ollut tosi cool. Päätin, että muurien rakentaminen loppuu nyt.” 

Kiti teki paljon töitä ja vastapainoksi juhli, kunnes 21-vuotiaana lähti vuodeksi Thaimaahaan. Vuodesta tuli tärkeä. Thaimaassa Kiti alkoi miettiä, millainen ihminen haluaa olla.

”Läpi teinivuosien, isin sairastumisesta lähtien, olin ollut tosi cool. Päätin, että muurien rakentaminen loppuu nyt. Jos koittaisikin olla ystävällinen ja kiva ja myönteinen. Tämä minä, joka olen.”

Sankarin tytär

Whatsapp-ryhmän nimi on Perheeni. Siihen kuuluvat Kitin sisarukset perheineen sekä Kitin äiti, isä ja isän vaimo. Nyt ryhmään tulee viestejä, kun isä lähettää kuvia Saimaalta. Veljen tytär vastaa sydämillä.

Kymmenen vuotta sitten Kitin isä oli potilaana Auroran psykiatrisessa sairaalassa. Potilaana oli myös Tupu.

”Isi meni esittäytymään ja sanoi, että olen Jari Samulin. Tupu vastasi, että niin varmaan ja täällä on kai sitten myös Elvis.”

Suhde alkoi virallisesti sairaalajakson päätyttyä, salaa jo sairaalassa. Sen jälkeen kumpikaan ei ole palannut sairaalaan. Yhdessä he ovat voineet hyvin, kahdeksas hääpäivä oli vastikään.

”Isi on mun sankari. Hän jaksoi painaa läpi vaikeiden aikojen ja elää nyt unelmaansa.”

”Isi on mun sankari. Hän jaksoi painaa läpi vaikeiden aikojen ja elää nyt unelmaansa: viettää rakkaan vaimonsa kanssa rauhallista, yksinkertaista elämää ja nauttii ukkina olemisesta.”

Kitin veljellä ja siskolla on molemmilla kymmenenvuotiaat tyttäret. Myös Kiti oli aina ajatellut, että jos löytää itselleen oikean ihmisen, on lasten vuoro.

Kun Pete löytyi, Kiti ei kaivannutkaan muuta. Onneksi Pete oli samaa mieltä.

Kiti tietää, että Aira on miettinyt paljon, periytyvätkö mielenterveysongelmat eteenpäin. Pirjon ja Jarin lisäksi heidän isällään oli mielenterveysongelmia, samoin Airan äidillä.

”En ole pelännyt mielenterveysongelmia, vaikka jokaisella meidän perheessä periytyvyys on varmasti käynyt mielessä.”

”Minä en ole pelännyt mielenterveysongelmia, vaikka jokaisella meidän perheessä periytyvyys on varmasti käynyt mielessä. Välillä vitsailen, että pelkään enemmän sitä, että saisin samanlaisen lapsen kuin itse olin teininä. Ei sekään silti ole oikea syy olla haluamatta omia lapsia.”

”Elämä juuri näin vain tuntuu hyvältä ja vapaalta. On myös ihana olla Kiti-täti. Ehkä voin olla se aikuinen, jolle tytöt puhuvat siinä iässä, kun omat vanhemmat tuntuvat ihan tyhmiltä.”

Mummo, joka valitsee hyvän

Kiti ja Pete ovat pihalla vastassa omaishoitajien ryhmää. Kiti esittelee Peten talon nuoreksi isännäksi ja itsensä nuoreksi emännäksi. Hän neuvoo aloittamaan Lotta-museosta ja vanhoista nalleista, jatkamaan lammen ohi aittojen luo, sieltä nukkemuseoon ja Barbie-näyttelyyn.

Sillä aikaa, kun ryhmä kiertää, Kiti keittää kahvia ja nostaa tuoreet pullat pöytään. Servieteissä on Karjalan värit. Vierailut päättyvät kahviin, pullaan ja Airaan.

”Monelle on selvästi huippuhetki saada tavata Aira”, Kiti sanoo.

Kun ryhmä on kiertänyt pihapiirin ja talot, Aira kaataa jokaiselle kahvia ruusukuppiin. Kahvin juonnin aikana hän puhuu heille Hyrsylän Mutkasta, siitä alkuperäisestä: kotikylästä, joka jäi Karjalaan ja josta Airan perhe pelastui viime tipassa.

Hän kertoo elämästään ja myy kirjoja, jotka kertovat siitä lisää: isän kaatumisesta ja Helsingin pommituksista, ensimmäisestä avioliitosta ja perheväkivallasta, tyttären sairastumisesta, työn tekemisestä.

”Mummolla olisi ollut hyvä syy katkeroitua, tulla Stockalla kulkevaksi vihaiseksi mummoksi.”

Osan asioista Kiti kuulee aina ryhmävierailun aikana. Joka kerta ne koskettavat.

”Mummo on elänyt niin rankan elämän, että on ihme, että hän ei ole tullut hulluksi. Hänellä olisi ollut hyvä syy katkeroitua, tulla Stockalla kulkevaksi vihaiseksi mummoksi.”

Kitin mielestä Airan selviämiseen on yksi ratkaiseva syy: kiitollisuus.

”Mummon elämänasenne on, että hän on kiitollinen hyvistä asioista ja kiitollinen siitä, mistä kaikesta on selvinnyt. Silloinkin kun on vaikeaa, mummo sanoo, että nyt ei ainakaan ole sota.”

”Mummo haluaa valita itse, mitä ajattelee ja mihin kiinnittää huomion. Hän valitsee hyvän.”

Kiti tietää, että jos pilvisenä päivänä paistaa välillä aurinko, Aira huomaa sen. Samoin ohi lentävän perhosen tai pienet, kauniit pitsit tyynyliinassa.

”Mummolla on esimerkillinen asenne elämään. Olen opetellut sitä samaa.”

Jos Airasta aika jättää

Kiti täyttää tammikuussa 40 vuotta.

”Se on mahtavaa! Vielä mieluummin täyttäisin 50 vuotta ja olisin tässä kunnossa. Elämä on vuosi vuodelta parempaa, eikä vanheneminen pelota yhtään.”

”Suomi 100 vuotta ja Aira 90 vuotta oli liian kova yhdistelmä.”

Aira täyttää helmikuussa 93 vuotta. Töitä on jo sovittuna ensi vuoden syksyyn. Puolitoista vuotta sitten saadun lievän aivoinfarktin jälkeen hän on voinut hyvin.

”Suomi 100 vuotta ja Aira 90 vuotta oli liian kova yhdistelmä. Olin veteraanitilaisuuksissa ja muissa juhlallisuuksissa oikein isänmaan puolesta ja talvisodan hengessä koko vuoden 2017. En ole nyt vähentänyt töitä, mutta en kulje joka paikkaan.”

Kesäisin Aira on paljon Hyrsylän Mutkassa, talvisin enemmän kotona Bulevardilla. Kun hän lähtee Lohjalta Helsinkiin, Kiti tekee hänelle ruokia mukaan. Usein keittopohjia, joihin Aira lisää lohta tai siskonmakkaraa.

Kiti ei haluaisi Hyrsylän Mutkasta lähteä. Paikka on säätiöity mielenterveystyöhön, ja nykyisen toiminnan lisäksi siellä voisi myöhemmin vaikka järjestää tapahtumia tai hoitoa kuntoutuville.

”Mummon rooli täällä on valtavan tärkeä, mutta haluan luottaa siihen, että paikka, esineet, tunnelma ja mummon elämäntyö kiinnostavat muutenkin. Teen kaikkeni, että toiminta jatkuisi kauan.”

Seuraava yhteinen työpäivä Hyrsylän Mutkassa on ensi viikolla. Sitä ennen Aira lähtee luennoimaan vanhusten ja mielenterveyspotilaiden hoidosta Pohjanmaalle. Kiti tarkistaa aikatauluja ja huomaa, että on saanut monta samanlaista viestiä.

”Mummo, tule katsomaan, mikä täällä Facebookissa kiertää!”

Tekstissä lukee:

Meidän on aika miettiä, millaisen maailman jätämme Aira Samulinille

#ilmastonmuutos

Kitiä ja Airaa naurattaa.

”Lapsenlapset aina sanovat, että jos mummosta aika jättää”, Aira sanoo.

Jos niin käy, Aira on luvannut Kitille, että jää Hyrsylän Mutkaan kummittelemaan.

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 22/2019.