Kun koripalloilija Hanno Möttölästä tuli valmentaja, hän päätti, ettei halua ikinä nolata pelaajaa.
”Jos pelaaja tekee koripallo-ottelussa virheen, yritän olla huutamatta kentän laidalta, että älä tee noin. Urheilija tietää satavarmasti itsekin tehneensä väärin. Varsinkin 60 sekunnin aikalisällä joukkueelle pitäisi antaa ohjeita, mitä seuraavaksi tehdään. Siinä ei kannata kerrata huonoja suorituksia ja latistaa fiilistä.
Ihmisen aivot toimivat niin, että jos sanon ’älä mieti vaaleanpunaista elefanttia’, hän varmasti miettii vaaleanpunaista elefanttia. Siksi pelaajalle ei pidä toistaa, mitä hänen ei haluta tekevän.
Kun pelasin itse ammattilaisena, valmentajat huusivat usein, mitä tein väärin ja millä tavalla olin huono. Virheistä annettiin harjoituksissa myös rangaistuksia.
”Olin tottunut tottelemaan käskyjä, en ajattelemaan itsenäisesti.”
Käskyttävän valmentajan luoma pelon ilmapiiri jätti jäljet. Kun itse lopetin pelaamisen sellaisen valmentajan johdolla, kesti tovin, ennen kuin opin harjoittelemaan ilman pelkoa takamuksessa. Olin tottunut tottelemaan käskyjä, en ajattelemaan itsenäisesti.
Valmentajana en nolaa pelaajaa vaan yritän kaikkeni, etten valmentaisi negatiivisen kautta. Koetan kiinnittää huomion seuraavaan tilanteeseen, en menneeseen.
Sama pätee elämään ylipäänsä. Kannattaa keskittyä siihen, mihin voi vaikuttaa: tulevaan.”
Kodin Kuvalehdessä 19/2024 urheiluvalmentajat kertovat, mitä lauseita heidän suustaan ei ikinä kuule. Miksi ratsastuksenopettaja ei ikinä vertaa ratsastajaa oravaan? Miten cheerleading-valmentaja kannusti maajoukkueen nelinkertaisiksi maailmanmestareiksi? Tilaajana voit lukea jutun myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet-palvelua.
