Huippujalkapallopäällikkö Marianne Miettinen, 45, puhuu virheistään, jotta muut valmentajat eivät tekisi niitä. ”Olin liian autoritäärinen, mutta koskaan en nöyryyttänyt ketään tai pistänyt pelaajia toisiaan vastaan.”
Huippujalkapallopäällikkö Marianne Miettinen, 45, puhuu virheistään, jotta muut valmentajat eivät tekisi niitä. ”Olin liian autoritäärinen, mutta koskaan en nöyryyttänyt ketään tai pistänyt pelaajia toisiaan vastaan.”

Marianne Miettisen paras oppi valmentajana oli epäonnistua ja saada potkut. ”Minun piti käydä siellä epäonnistumassa, muuten olisin jatkanut sillä valmennustyylillä.”

Olen pahoillani.

Epäonnistuin.

En osannut olla parempi.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Sen Marianne Miettinen olisi halunnut sanoa jokaiselle pelaajalle, mutta ei nähnyt valmentamaansa joukkuetta enää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Päätös irtisanoutumisesta tehtiin Stattena IF -jalkapalloseuran toimistolla. Kaksi päivää myöhemmin syyskuussa 2009 Marianne lähti Helsingborgista.

”En kehdannut tulla takaisin Suomeen. Hävetti.”

”En kehdannut tulla takaisin Suomeen, joten menin Tukholmaan. Hävetti. Kun seitsemän kuukautta aiemmin olin lähtenyt Ruotsiin, mediassa oli ollut juttuja, että nyt ensimmäinen suomalainen naisjalkapallovalmentaja lähtee valmentamaan Ruotsin naisten pääsarjaan Damallsvenskaniin. Olin puhunut urasta ulkomailla.”

Marianne tunsi itsensä huonoksi valmentajaksi. Lisäksi hän tunsi itsensä huonoksi ihmiseksi.

”Ihmiseksi, jota pelaajat eivät enää halunneet katsoa silmiin.”

Oli pakko miettiä kaikki uusiksi.

Poikki! Ei näin

Helsingborgissa seuran järjestämän asunnon ikkunasta näkyi meri ja Tanskan rannikko. Marianne ei ollut sitä katsomassa, koska oli kentällä tai seuran toimistolla.

Marianne valmensi niin kuin häntä oli valmennettu ja tavalla, joka oli aiemmin toiminut: kun hän näki peliharjoittelussa virheen, hän pysäytti tilanteen ja korjasi sen.

Poikki! Sun pitäisi olla tässä.

Poikki! Nyt pitäisi juosta tuonne.

Poikki! Ei näin.

Poikki!

Poikki!

”Näin pelaajien ilmeistä, että he alkoivat turhautua.”

Marianne kuuli pelaajilta, että joukkue oli tottunut siihen, että harjoituksissa pelataan jonkin aikaa ja vasta sitten keskustellaan siitä, kuunnellaan eri mielipiteitä.

”Sanoin, että siihen ei ole aikaa. Päätin, että ajan sisään tämän oman tapani.”

Joukkue hävisi ottelunsa. Pelaajat sanoivat, että eikö voitaisi palata siihen tapaan harjoitella ja pelata, mikä oli ollut ennen Mariannen tuloa.

”He rupesivat ihan syystä epäilemään valmennustapaani. Mutta en minä sitä vastaan nousemista hyvällä ottanut. Ilmoitin pelaajille, että en keskustele, minä päätän ja me tehdään kuten minä sanon.”

Silloin Marianne ajatteli, että se oli jämäkkää johtamista. Nyt hän ajattelee, että se oli huonoa johtamista ja osaamattomuutta.

Silloin Marianne ajatteli, että se oli jämäkkää johtamista.

Nyt hän ajattelee, että se oli huonoa johtamista ja osaamattomuutta.

”Piilouduin auktoriteetin taakse, kun en osannut mukauttaa johtamistani ja olin kyvytön keskustelemaan. En ollut silloin töissä se ihminen, joka olen, vaan näyttelin valmentajaa.”

Se valmentaja valmensi peliä eikä ihmisiä, jotka peliä pelaavat.

Kiinnitä huomio hyvään

Taas yksi peli oli päättynyt tappioon, kun Mariannea pyydettiin tulemaan seuran toimistolle.

Käytännössä se oli irtisanominen, muodollisesti irtisanoutuminen. Seurajohto kertoi Mariannelle, että joukkueen tulokset olivat niin huonoja, että luottamusta päävalmentajaan ei enää ollut.

”Päätös tuntui hirveältä, mutta ymmärsin sen.”

Marianne mietti, lopettaako valmentamisen kokonaan. Hän päätti, että ei sittenkään luovuta.

Marianne meni kirjakauppaan ja osti mustakantisen vihon. Ensimmäiseksi hän kirjoitti siihen asioita, joita oli tehnyt valmentajana huonosti.

Seuraavaksi Marianne alkoi kirjoittaa vihkoon asioita, joita tekee jatkossa toisin:

Jaa enemmän vastuuta valmennustiimin kanssa.

Keskustele pelaajien kanssa, kysy toiveista ja ajatuksista, joita kullakin harjoittelusta ja omasta kehittymisestä on.

Katso aina ensin peiliin: Mitä itse voin harjoituksessa parantaa.

Kiinnitä huomio hyviin asioihin.

Opeta lisää onnistumisten kautta.

”Jälkeenpäin ajatellen se pieleen mennyt kausi Ruotsissa oli valmennuksellisesti paras oppi, jonka saatoin saada. Minun piti käydä siellä epäonnistumassa, muuten olisin jatkanut sillä valmennustyylillä.”

”Niiden virheiden ja sen häpeän jälkeen minusta tuli työssäni paljon parempi ja kohtelen ihmisiä toisin. Se, miten valmennan nyt, on ihan eri maailmasta.”

Missä asioissa Marianne Miettinen on ollut altavastaaja ja ensimmäinen nainen? Miksi Marianne pelkäsi täyttäessään 44 vuotta ja miksi hänestä on parempi olla 45-vuotias? Mikä pelasti hänet vanhempien avioeron jälkeen? Mitkä ovat nykyisin hänelle tärkeimmät asiat valmentajana ja miten hän muutti asennettaan elämään?

Lue koko henkilöjuttu huippujalkapallopäällikkö Marianne Miettisestä Kodin Kuvalehdestä 3/2021. Tilaajana voit lukea sen myös digilehdestä täältä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla