Nelliina tapasi Myssyfarmilla tilan isäntäparin Anne ja Janne Rauhansuun sekä myssymummo Terttu Kallion.
Nelliina tapasi Myssyfarmilla tilan isäntäparin Anne ja Janne Rauhansuun sekä myssymummo Terttu Kallion.

Tällainen on mainio myssymummo Terttu Kallio, jonka bloggaajamme Nelliina tapasi Myssyfarmilla elokuussa.

Kil kil kil kil. Äänestä ei voi erehtyä. Neulepuikot siellä kilisevät, mutta jestas sentään, mihin tahtiin! Eikö tuossa jo lanka kuumene?

"Tänään on valmistunut viisi myssyä", toteaa Terttu Kallio, 71, ääni kilinän takaa.

Viisi myssyä. Ja kello on juuri ja juuri kaksi iltapäivällä. Kutomisen lisäksi Terttu on tietysti laittanut ruuat miehelle ja itselleen ja ottanut vastaan neljä koulusta palaavaa lapsenlasta.

Eikä tämä edes ole ennätys.

"Kyllä myssyjä syntyy kymmenenkin päivässä. Riippuu vähän mallista. Jos myssy on oikein kirjava, siinä on aina se langanvaihto", Terttu jatkaa.

Myssymummojen neuletalli

Terttu Kallio on aito myssymummo. Hän kuuluu pöytyäläisen Myssyfarmin neulontatalliin, jossa bloggaajamme Nelliina vieraili elokuun lopussa. Farmi myy suomenlampaan luomuvillasta kudottuja myssyjä, kravatteja ja kaulureita verkossa ja useiden jälleenmyyjien kautta.

Tallin tehonyrkin muodostaa seitsemän myssymummoa, jotka hankkivat lisätuloa myssyjä neulomalla. Heitä yhdistää pöytyäläisyys ja se, että jokainen on oikeasti isoäiti.

Niin, ja jokainen on tietysti myös intohimoinen kutoja.

Kaikki kahdeksan lapsenlasta saavat joka joulu pukinkontista ainakin yhdet käsinkudotut sukat.

"Minä harrastan tätä", Terttu sanoo; ei se sen kummempaa ole.

Terttu muistelee kutoneensa Myssyfarmille kolmen tai neljän vuoden ajan. Sitä hän ei osaa sanoa, montako myssyä hänen käsiensä kautta on jo syntynyt. Satoja. Vähintään.

"Ja ehdin minä kutoa paljon muutakin myssyjen lisäksi. Kaikki kahdeksan lapsenlasta saavat joka joulu pukinkontista ainakin yhdet käsinkudotut sukat."

Villapaitoja lättähatussa

Tertun äiti kutoi aina. Terttu muistaa, miten tämä istui vielä 90-vuotiaana keinustuolissa antoi tulla sukkia koko suvulle.

Terttukin on tehnyt paljon käsillään. Aina.

Ennen avioitumistaan, 18-kesäisenä, Terttu kävi töissä Turussa. Monena aamuna hän seisoi lättähattujunan eteisessä muiden työhön matkaavien naisten kanssa. Kaikilla kilisivät puikot ja virkkuukoukut.

"Lättähatulta vei tunnin puksuttaa Kyrön ja Turun väliä. Virkkasin niillä matkoilla sängynpeittoja ja kudoin suuret villapaidatkin miehelle ja itselleni."

"Joskus vielä surffaan"

Luomulangat myssyjä varten tulevat vyyhteinä. Terttu pujottaa ne vyyhti kerrallaan keinutuolin selkänojan ympärille ja kerii langat keriksi.

"Siinä ei kauan kestä. Mies ei ole vielä koskaan joutunut pitelemään minulle vyyhteä", Terttu sanoo.

Kun kerät ovat valmiina, Terttu luo puikoille 40 silmukkaa. Sitten sormet alkavat vilistä.

Kaksi oikein, kaksi nurin. Valkoharmaata, oranssia, sinistä, keltaista, vaaleanpunaista.  Työn alla on päivän kuudes myssy. Malli on nimeltään Levi ja se on värikäs kuin revontulet.

"Jos joskus surffaan, on ainakin tarpeeksi myssyjä valmiina."

Kaksivärisiä surffimyssyjäkin on Tertun tehtaalta tulossa. Niistä Terttu aikoinaan aloitti myssymummon hommat: viisi riviä luomuväristä villalankaa, viisi riviä värjättyä, ja taas alusta.

"Olen ajatellut, että joskus kyllä vielä surffaan itsekin. On ainakin tarpeeksi myssyjä valmiina", Terttu sanoo ja nauraa.

Kesällä hän oli jo vähällä kokeilla SUP-lautaa. Tiedättehän, surffilaudan näköistä vehjettä, jota melotaan laudan päällä seisten.

"Tuli vain niin kylmä ilma, etten arvannut lähteä. Olisin kumminkin pudonnut laudalta. Vaikka ei se minua lämpimällä kelillä haittaa. Kyllä vanha uimari sieltä ylös pääsee."

Tyyny selän taakse ja töihin

Uiminen tekee hyvää hartioille. Neulominen kun vetää olkapäitä väkisin suppuun.

"Ei kutominen oikeastaan ota hartioihini. Välillä vähän kävelen ja jumppaan, ettei koko päivä mene lysyssä istuessa. Tai käyn ulkona roikkumassa rekkitangossa, se tekee hyvää."

Tertulla on muitakin koeteltuja ja hyväksi havaittuja keinoja, joilla neuloja pysyy terveenä ja ryhdikkäänä. Ykkönen on tyyny selän takana.

"Hyvä selkänoja ja tyyny ristiselän tueksi. Silloin ei muutu ihan kyttyräseläksi", Terttu vinkkaa.

Rasvainen luomuvilla hoivaa kutojan käsiä.

Käsien iho pysyy kunnossa, koska lampaanvilla on värjäämätöntä ja käsin pestyä. Siinä on tallella lanoliini eli villan rasva, joka tekee langasta pehmeää ja voitelee kutojan kädet.

"Tekee se senkin, että myssy pitää vähän sadetta. Olen huomannut, että ruskean lampaan villa on erityisen rasvaista. Sellaisen myssyn sisälle eivät lumihiutaleet pääse", Terttu kertoo.

Mitä jännempi ohjelma, sitä useampi myssy

Vaan entäpä henkinen puoli? Eikö myssymummon maailma kavennu ikävästi, kun hän tuijottaa päivästä toiseen vain kudintaan?

No ei, koska tehokutojan ei tietenkään tarvitse pitää katsetta kutimessa. 

Tertun harmiksi televisiosta loppuivat mestarietsivä Poirotin seikkailut, mutta aina sieltä jotain jännitystä tulee. Tosin niin myöhään illalla, ettei aina huomaa nukkumaan mennä.

"Mutta myssyjä syntyy. Mitä jännempi ohjelma, sitä nopeammin minä kudon."
 

”Maailma menee minusta koko ajan parempaan suuntaan. Pian robotit tulevat ja tekevät kaiken. Ihan hyvä kun tekevät, ei huolestuta yhtään”, Arvi sanoo.
”Maailma menee minusta koko ajan parempaan suuntaan. Pian robotit tulevat ja tekevät kaiken. Ihan hyvä kun tekevät, ei huolestuta yhtään”, Arvi sanoo.

Pukuompelija Arvi Hämäläinen, 100, asuu yksin Valkeakoskella ja aloittaa jokaisen aamunsa polkemalla kuntopyörää. ”Ihmisellä ei ole mitään muuta kuin itsensä. Siksi itsensä kanssa pitää tulla toimeen”, kuuluu yksi hänen elämänohjeistaan.

1. Ihmisellä ei ole mitään muuta kuin itsensä. Siksi itsensä kanssa pitää yrittää tulla toimeen. Hyväksy ittes ihan kerta kaikkiaan, melkein rakasta itseäsi! Mutta älä anna sen näkyä.

2. Huolehdi itsestäsi. Itse aloitan jokaisen aamuni polkemalla viisi minuttia kuntopyörää. Kerran viikossa teen sata toistoa 15 kilon käsipainoilla. 

3. Kun sidot metalliputken päähän rätin, saat nuohottua jalkalistojen välit puhtaaksi kyyristymättä. 

”Nauti nuoruudesta. Satavuotiaana aivot alkavat toimia vasta iltapäivällä kolmen jälkeen.”

4. Rakkaudesta puhutaan nykyään aika pirusti. Minusta se tarkoittaa kivaa ja miellyttävää ihmistä, jonka kanssa tulee toimeen. 

5. Salaatti on helpompi juoda kuin syödä, joten soseuta se sauvasekoittimella. Maistuu paremmalta kuin punaviini. 

6. Kun tytärtäni pienenä kiusattiin pihalla, opetin hänet nyrkkeilemään ja väistämään iskuja. Siihen loppui kiusaaminen. Ei tytöstä tappelijaa tullut, mutta puolustautumaan hän oppi.

”En jännitä turhia. Jos jotain tapahtuu, antaa tapahtua vaan.”   

7. Nauti nuoruudesta. Kun tulet satavuotiaaksi, elämä muuttuu jotenkin painavammaksi. Aivotkin alkavat toimia vasta iltapäivällä kolmen jälkeen.

8. Vaikka häviäisit shakkikoneelle joka pelin, pelaa silti. Itse pelaan kaksi ottelua päivässä. Häviän aina mutta hanttiin pistän. Se tekee aivoille hyvää.

Nuorempana voitti Arvi, nyt voittaa shakkikone. Häviäminenkään ei ole hassumpaa, kun on yrittänyt tosissaan.
Nuorempana voitti Arvi, nyt voittaa shakkikone. Häviäminenkään ei ole hassumpaa, kun on yrittänyt tosissaan.

9. Kun alkoholia lievästi käyttää, kyllä se pitkän työpäivän jälkeen rentouttaa. Mutta paljon ei parane ottaa. Itteään pitää kontrolloida.

10. Älä käytä sauvakävellessäsi liian pitkiä sauvoja. Ne ovat hölmönnäköiset.

11. Vaikka tietäisinkin pitkän iän salaisuuden, en varmana paljastaisi. Mutta sen sanon, että turhia en jännitä. Jos jotain tapahtuu, antaa tapahtua vaan.   

 

Erja päätti jo vuosia sitten: "Minä hoidan Axun itse, koska äiti ymmärtää lastaan paremmin kuin kukaan muu."
Erja päätti jo vuosia sitten: "Minä hoidan Axun itse, koska äiti ymmärtää lastaan paremmin kuin kukaan muu."

Erja hoitaa kehitysvammaista Alexandraa vuoden jokaisena päivänä, rakkaudesta. Työ on yksinäistä, eikä siitä makseta kunnon korvausta. ”Jos meitä omaishoitajia ei olisi, kuka nämä kaikki ihmiset hoitaisi? Miksei kukaan arvosta tätä työtä?”

Alexandra, 15, rakastaa kännykkäänsä, Coca Colaa, karkkeja ja joulua. Hänen tärkeimmät sanansa ovat: äiti, kakka, vittu ja ei. Muita sanoja hän ei juuri osaa sanoa.

Erja Hyvönen alkaa nauraa.

”Tyypillinen murrosikäinen.”

Ei kuitenkaan ihan tyypillinen. Alexandra sai kolmevuotiaana kehitysvammadiagnoosin. 14-vuotiaana hän sai diagnoosin parantumattomasta, kuolemaan johtavasta aivosyövästä.

Erja on tyttärensä omaishoitaja. Laki omaishoidon tuesta määrittelee hänen asemansa näin: Henkilö, joka pitää huolta perheenjäsenestään tai muusta läheisestään, joka sairaudesta, vammaisuudesta tai muusta erityisestä hoivan tarpeesta johtuen ei selviydy arjestaan omatoimisesti.

Erjan lisäksi Suomessa on 350 000 omaishoitajaa. Heistä 45 300 saa työstään korvausta, omaishoidon tukea.

Tuen määrä vaihtelee 392,57 ja 785,14 euron välillä kuukaudessa. Omaishoitaja maksaa siitä itse verot.

”Minä osaan taistella, jaksan räyhätä ja lyödä nyrkkiä pöytään. Mutta entä he, jotka eivät pysty samaan?”

Omaishoitajan työ on usein raskasta ja yksinäistä, byrokratia on hankalaa.

Kun Erja selvittää Alexandran hoitoon liittyviä asioita, hän tutkii aina ensin Suomen lakia. Hän on saanut tyttärelleen avustajan 30 tunniksi kuukaudessa ja kuljetuspalveluita vasta, kun on selvittänyt itse, että niihin on oikeus.

Kukaan ei kertonut ja tarjonnut.

”Minä osaan taistella, jaksan räyhätä ja lyödä nyrkkiä pöytään. Mutta entä he, jotka eivät pysty samaan? Monet eivät osaa edes käyttää nettiä.”

Suurin syy omaishoitajaksi ryhtymiseen on halu pitää oma läheinen omassa kodissa. Mutta työstä tulisi saada myös korvaus.

”Ei kukaan hae tukia huvin vuoksi. Jumankauta. Joskus tekisi mieli näyttää yhteiskunnalle persettä.”

Hetken kaikki on kohdallaan

Alexandra on ihana, Erja ajattelee. Hän on miettinyt usein, miksi sai vammaisen lapsen, mutta ei ole koskaan toivonut, että ei olisi saanut.

”Olen kai jotenkin niin hömelö, että ajattelen Axun olevan minun opettajani. Katkera olen vain viranomaisille siitä, että rakkaasta huolehtiminen on tehty niin vaikeaksi.”

Kun Alexandra työntyy syliin, antaa pusun ja sanoo ”äiti”, kaikki on hetken kohdallaan. Sitten tyhjennetään taas yhdessä tiskikone. Kotona nauretaan paljon.

Lue Erjan ja Alexandran elämästä Kodin Kuvalehdestä 8/2018.  Arjestaan kertovat Erjan lisäksi vaimonsa omaishoitajana 34 vuotta toiminut Kari sekä Alzheimerin tautia sairastavan miehensä omaishoitaja Sirpa-Liisa. Voit lukea jutun myös digilehdestäPääset lukemaan jutun myös ilmaisena tähtiartikkelina, jos olet tilaaja tai teet kuukauden maksuttoman koetilauksen täällä.

Vierailija

15-vuotiaan tyttärensä omaishoitaja Erja: ”Joskus tekisi mieli näyttää yhteiskunnalle persettä”

Omaishoidon tuen rahallinen korvaus voi olla myös suurempi, nuo ovat lain vaatimat minimit. Meidän kunnassa on lisäksi myös saattohoitoon tarkoitettu omaishoidon tuki, joka on noin tuhat euroa kuukaudessa. Omaishoidon tukeen liittyy rahallisen korvauksen lisäksi myös muita palveluita kuten omaishoidon vapaa 3vrk/kk ja tarvittaessa esim omaishoitajien terveystarkastukset.
Lue kommentti
Vierailija

15-vuotiaan tyttärensä omaishoitaja Erja: ”Joskus tekisi mieli näyttää yhteiskunnalle persettä”

Meidän kunnassa tukien & palveluiden saanti on helppoa sen jälkeen kun kuntoutussuunnitelma on tehty & ottaa kuntaan yhteyttä. Ilman kuntoutussuunnitelmaa ei tietenkään mitään saa, eikä kuulukaan. Tai ilman sen kuntaan toimittamista (kunta ei sitä suoraan saa). Kuntoutussuunnitelmassa tulisi olla suositukset näistä palveluista (oh tuki, kuljetuspalvelu, henkilökohtainen avustaja, vapaa-ajan avustaja, Kelan tuet, pysäköinti lupa ym.). Herää kyllä nyt kysymys että miksi ihmeessä näin ei...
Lue kommentti