Nelliina tapasi Myssyfarmilla tilan isäntäparin Anne ja Janne Rauhansuun sekä myssymummo Terttu Kallion.
Nelliina tapasi Myssyfarmilla tilan isäntäparin Anne ja Janne Rauhansuun sekä myssymummo Terttu Kallion.

Tällainen on mainio myssymummo Terttu Kallio, jonka bloggaajamme Nelliina tapasi Myssyfarmilla elokuussa.

Kil kil kil kil. Äänestä ei voi erehtyä. Neulepuikot siellä kilisevät, mutta jestas sentään, mihin tahtiin! Eikö tuossa jo lanka kuumene?

"Tänään on valmistunut viisi myssyä", toteaa Terttu Kallio, 71, ääni kilinän takaa.

Viisi myssyä. Ja kello on juuri ja juuri kaksi iltapäivällä. Kutomisen lisäksi Terttu on tietysti laittanut ruuat miehelle ja itselleen ja ottanut vastaan neljä koulusta palaavaa lapsenlasta.

Eikä tämä edes ole ennätys.

"Kyllä myssyjä syntyy kymmenenkin päivässä. Riippuu vähän mallista. Jos myssy on oikein kirjava, siinä on aina se langanvaihto", Terttu jatkaa.

Myssymummojen neuletalli

Terttu Kallio on aito myssymummo. Hän kuuluu pöytyäläisen Myssyfarmin neulontatalliin, jossa bloggaajamme Nelliina vieraili elokuun lopussa. Farmi myy suomenlampaan luomuvillasta kudottuja myssyjä, kravatteja ja kaulureita verkossa ja useiden jälleenmyyjien kautta.

Tallin tehonyrkin muodostaa seitsemän myssymummoa, jotka hankkivat lisätuloa myssyjä neulomalla. Heitä yhdistää pöytyäläisyys ja se, että jokainen on oikeasti isoäiti.

Niin, ja jokainen on tietysti myös intohimoinen kutoja.

Kaikki kahdeksan lapsenlasta saavat joka joulu pukinkontista ainakin yhdet käsinkudotut sukat.

"Minä harrastan tätä", Terttu sanoo; ei se sen kummempaa ole.

Terttu muistelee kutoneensa Myssyfarmille kolmen tai neljän vuoden ajan. Sitä hän ei osaa sanoa, montako myssyä hänen käsiensä kautta on jo syntynyt. Satoja. Vähintään.

"Ja ehdin minä kutoa paljon muutakin myssyjen lisäksi. Kaikki kahdeksan lapsenlasta saavat joka joulu pukinkontista ainakin yhdet käsinkudotut sukat."

Villapaitoja lättähatussa

Tertun äiti kutoi aina. Terttu muistaa, miten tämä istui vielä 90-vuotiaana keinustuolissa antoi tulla sukkia koko suvulle.

Terttukin on tehnyt paljon käsillään. Aina.

Ennen avioitumistaan, 18-kesäisenä, Terttu kävi töissä Turussa. Monena aamuna hän seisoi lättähattujunan eteisessä muiden työhön matkaavien naisten kanssa. Kaikilla kilisivät puikot ja virkkuukoukut.

"Lättähatulta vei tunnin puksuttaa Kyrön ja Turun väliä. Virkkasin niillä matkoilla sängynpeittoja ja kudoin suuret villapaidatkin miehelle ja itselleni."

"Joskus vielä surffaan"

Luomulangat myssyjä varten tulevat vyyhteinä. Terttu pujottaa ne vyyhti kerrallaan keinutuolin selkänojan ympärille ja kerii langat keriksi.

"Siinä ei kauan kestä. Mies ei ole vielä koskaan joutunut pitelemään minulle vyyhteä", Terttu sanoo.

Kun kerät ovat valmiina, Terttu luo puikoille 40 silmukkaa. Sitten sormet alkavat vilistä.

Kaksi oikein, kaksi nurin. Valkoharmaata, oranssia, sinistä, keltaista, vaaleanpunaista.  Työn alla on päivän kuudes myssy. Malli on nimeltään Levi ja se on värikäs kuin revontulet.

"Jos joskus surffaan, on ainakin tarpeeksi myssyjä valmiina."

Kaksivärisiä surffimyssyjäkin on Tertun tehtaalta tulossa. Niistä Terttu aikoinaan aloitti myssymummon hommat: viisi riviä luomuväristä villalankaa, viisi riviä värjättyä, ja taas alusta.

"Olen ajatellut, että joskus kyllä vielä surffaan itsekin. On ainakin tarpeeksi myssyjä valmiina", Terttu sanoo ja nauraa.

Kesällä hän oli jo vähällä kokeilla SUP-lautaa. Tiedättehän, surffilaudan näköistä vehjettä, jota melotaan laudan päällä seisten.

"Tuli vain niin kylmä ilma, etten arvannut lähteä. Olisin kumminkin pudonnut laudalta. Vaikka ei se minua lämpimällä kelillä haittaa. Kyllä vanha uimari sieltä ylös pääsee."

Tyyny selän taakse ja töihin

Uiminen tekee hyvää hartioille. Neulominen kun vetää olkapäitä väkisin suppuun.

"Ei kutominen oikeastaan ota hartioihini. Välillä vähän kävelen ja jumppaan, ettei koko päivä mene lysyssä istuessa. Tai käyn ulkona roikkumassa rekkitangossa, se tekee hyvää."

Tertulla on muitakin koeteltuja ja hyväksi havaittuja keinoja, joilla neuloja pysyy terveenä ja ryhdikkäänä. Ykkönen on tyyny selän takana.

"Hyvä selkänoja ja tyyny ristiselän tueksi. Silloin ei muutu ihan kyttyräseläksi", Terttu vinkkaa.

Rasvainen luomuvilla hoivaa kutojan käsiä.

Käsien iho pysyy kunnossa, koska lampaanvilla on värjäämätöntä ja käsin pestyä. Siinä on tallella lanoliini eli villan rasva, joka tekee langasta pehmeää ja voitelee kutojan kädet.

"Tekee se senkin, että myssy pitää vähän sadetta. Olen huomannut, että ruskean lampaan villa on erityisen rasvaista. Sellaisen myssyn sisälle eivät lumihiutaleet pääse", Terttu kertoo.

Mitä jännempi ohjelma, sitä useampi myssy

Vaan entäpä henkinen puoli? Eikö myssymummon maailma kavennu ikävästi, kun hän tuijottaa päivästä toiseen vain kudintaan?

No ei, koska tehokutojan ei tietenkään tarvitse pitää katsetta kutimessa. 

Tertun harmiksi televisiosta loppuivat mestarietsivä Poirotin seikkailut, mutta aina sieltä jotain jännitystä tulee. Tosin niin myöhään illalla, ettei aina huomaa nukkumaan mennä.

"Mutta myssyjä syntyy. Mitä jännempi ohjelma, sitä nopeammin minä kudon."
 

Oopperalaulaja Jorma Hynninen soitti tyttärelleen Lauralle ennen vain työasioissa. Nyt he puhuvat myös perheestä ja tunteista.

Oopperalaulaja Jorma Hynnisen elämässä kuluneet puolitoista vuotta ovat olleet muutosten aikaa. Hänen puolisonsa Reetta Hynninen menehtyi munasarjasyöpään keväällä 2017. 

”Voi sanoa, että lapseni pelastivat minut”, Jorma Hynninen kertoo. Hänellä on aikuiset tyttäret, kanttori Ursula Hynninen ja harpisti Laura Hynninen. Poika, oopperalaulaja Marko Salo menehtyi vuonna 2005.

Jorma Hynninen asuu Leppävirralla, mutta Reetan kuoleman jälkeen hän on viettänyt usein aikaa Lauran perheen luona Porvoossa. 

”Aikaisemmin isä soitti vain työasioissa, mutta nyt hänestä on tullut esiin välittävä ja kuunteleva puoli. Kun isä on meillä, teemme ihan tavallisia asioita: käymme Käpy-koiran kanssa ulkona ja puhumme musiikista, töistä, luonnonilmiöistä ja nykyään myös perheestä ja tunteista”, Laura kertoo. 

”Yhteys lasten kanssa on kääntänyt suremisen elämän puolelle.”

”Uusi henkinen yhteys lasten kanssa on antanut minulle tukea ja kääntänyt suremisen elämän puolelle”, Jorma kertoo.

”Oli coolia, kun isä kuoli lavalla”

Kun Jorma Hynninen nuorempana lauloi maailmalla eri oopperataloissa, Laura ja Reetta kulkivat hänen mukanaan.

”Ursula ja Marko olivat jo sen ikäisiä, että he pärjäsivät kotona mummin paimentamina. Lauran mukanaolo oli suuri helpotus, sillä minua vaivasi jatkuva koti-ikävä.”

Laura muistaa, miten koulussa opettajat pyysivät häntä kertomaan kaikille, minkälaista oli ollut Pariisissa.

”En osannut vastata. Kaupungit ja maat menivät päässäni sikin sokin. Aika paljon matkustaminen oli odottelua. Aina oli kuitenkin hienoa, kun isä kuoli lavalla. Se oli jotenkin coolia.”

Mitä musiikkia Jorma inhoaa? Miten Laurasta tuli sirkkafarmari? Lue Jorma ja Laura Hynnisen koko haastattelu Kodin Kuvalehdestä 14/2018. Voit lukea sen myös digilehdestä tai tähtiartikkelina.

Tilaajille
”Laura on luova. Vanhan talon osto Porvoosta oli yksi hänen tempauksistaan. Ihmettelin sitä aluksi, mutta nyt ajattelen, että se oli hyvä ratkaisu”, oopperalaulaja Jorma Hynninen sanoo.
”Laura on luova. Vanhan talon osto Porvoosta oli yksi hänen tempauksistaan. Ihmettelin sitä aluksi, mutta nyt ajattelen, että se oli hyvä ratkaisu”, oopperalaulaja Jorma Hynninen sanoo.