Kuin kaksi marjaa. Heidin kirjahyllyssä on kuva isän äidistä Marjasta.
Jos Heidi voisi vielä tavata mumminsa Marjan, hän kertoisi olevansa onnellinen, että on osa sukua. ”Kysyisin, oliko hän rakastunut ja miten hän selvisi vauvan pois antamisesta.”
”Isäni Anton. Hän kuulemma soitteli paljon kavereilleen, ehkä siksi on tämä kuvakin.”
”Tässä kuvassa näytän muotitalon johtajalta! Voisiko mainita, että taulu seinälläni on Maija Lassilan tekemä? Naistaitelijoita ei koskaan ole esillä liikaa.”
Jan Noponen sanoo Heidin olevan samannäköinen ja samanlainen kuin Heidin mummi oli. ”Näen samaa rohkeutta ja Tästä pitää puhua tai muuten mikään ei muutu -asennetta.”
Heidi Lindén ei ole voinut olla hiljaa, kun naisia on kohdeltu väärin. Kun hän löysi setänsä ja sai selville sukunsa vaietun tarinan, hän ymmärsi, mistä rohkeus tulee ja kenen työtä hän jatkaa.
Ainoan kerran naiset tapasivat hississä. Tai ei Heidi Lindén silloin ollut nainen vaan tyttö, seitsemänvuotias.
Hautajaisvieraat jatkoivat syömistä hotellin juhlatilassa Helsingin Hakaniemessä, mutta Heidi paineli hissin nappeja ylös ja alas. Lasiseinäisestä hissistä näki...
