Jos Olga Laukkanen satuttaa vaikka jalkansa, hän ajattelee jäätelöä. Hän tietää olevansa sinnikäs ja rohkea.
"Pienenä löysin roskiksesta muumikellon. Äiti sanoi, ettei sitä voi ottaa kotiin, koska kello haisi ihan kissanpissalta. Itkin monta päivää samaa asiaa.
Olin silloin ehkä neljävuotias. Nyt ymmärrän, miksei kelloa voinut tuoda sisälle, enkä edes haluaisi sellaista enää.
Kun ymmärtää asioita enemmän, huomaa muuttuneensa.
On kivaa olla seitsemän. Ei ole liian lapsellinen, muttei vielä aikuinenkaan.
Olen tyytyväinen elämääni. En osaa sanoa, mikä siinä on parasta. Minä ja kaikki.
Surullinen olen vain, jos joku eläin kuolee.
AAMULLA HERÄÄN omasta sängystä pupun vierestä. Sitten mietin, mitä tänään tapahtuu.
Yleensä lomalla tapahtuu jotain kivaa. Syödään vohveleita pihalla tai piirrellään viltillä.
Kun olin partiomarssilla ja jalkaan sattui, se ei haitannut, koska tiesin, että saan marssin jälkeen jäätelön. Siksi en valittanut.
Tykkään siitä, että osaan olla iloinen. Surullinen olen vain, jos joku eläin kuolee. Tai kuka tahansa.
Aikaisemmin mietin, että alkaisin aikuisena roska-auton kuskiksi, balettitanssijaksi, eläinlääkäriksi, tullinaiseksi tai eläintarhan hoitajaksi. Juuri nyt en ole varma.
Vielä ei tarvitse tietää. Saa muuttaa mieltä.
Aikuinen nainen on kaunis, kun hän on menossa juhliin juhlakampauksessa ja juhlamekossa. Sellainenkin olisi kiva olla.
Kaikki pelkäävät jotakin.
OLEN ROHKEA. En pelkää käärmeitä, vaikka jotkut juoksevat niitä kiljuen karkuun. Olen pitänyt boakäärmettä sylissä. Se tuntui sileältä ja painavalta.
Ampiaisia pelkään vähän. Jos sellainen tulee kädelle, pysyn paikoillani ja sanon hätäisesti äidille, että huitaise se pois.
Kaikki pelkäävät jotakin.
Sinnikäskin olen. Harjoittelen itse voimistelua. Spagaateja, kärrynpyöriä, siltakaatoja.
Yhtä liikettä treenasin viisi vuotta tai ainakin kaksi kuukautta. Sitten osasin. En lannistu.
Päätän itse, mitkä värit valitsen.
ILAHDUN ELÄIMISTÄ enkä suutu oikein mistään. Tykkään siitä tunteesta, kun otan kynät käteen ja alan piirtää. Päätän itse, mitkä värit valitsen.
Tänä kesänä käyn uimakoulua. Opin luultavasti uimaan, vaikka ensin pelottaa ja olen vain jäykkänä siellä vedessä.
En ole varma, voiko elämässä oppia ihan kaiken mahdollisen, jos harjoittelee kovasti. Mutta tosi monta asiaa kuitenkin."
Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 14/2015.
