Pappi Minna Ruuttunen nauttii työssään siitä, kun huomaa teini-ikäisten unohtaneen cooliutensa.
Minna Ruuttunen, 41, on työskennellyt pappina 12 vuotta, viimeiset puolitoista vuotta Vantaalla varhaiskasvatuksen parissa. Kodin Kuvalehden Tässä työssä -nettisarjassa hän kertoo, mikä työssä ärsyttää ja innostaa.
Mitä muut kysyvät eniten työstäsi?
”Yleisin kysymys on, onko pappi saanut taas kahvia juodakseen. Vastaan siihen aina kohteliaasti, että kyllä on, kiitos.
Minulta kysytään myös työn raskaudesta, erityisesti hautajaisten yhteydessä. Yleensä vastaan, että minun rooliini kuuluu pysyä jotenkin kasassa vaikeissakin tilanteissa. Ei ole oikein, jos ihmisten pitää miettiä, kestääkö pappi.
”Rooliini kuuluu pysyä jotenkin kasassa vaikeissakin tilanteissa.”
Monissa tilanteissa liikutun kyllä, itkenkin. Ymmärrän kuitenkin roolini. Minun pitää olla tuki silloin, kun omaiset surevat. ”
Mihin harhaluuloihin työstäsi törmäät?
”Usein oletetaan, että papilla ei ole töitä muulloin kuin viikonloppuna, eikä keksitä, mitä se työ voisi olla. Paljon tapahtuu kuitenkin myös viikolla kerhoissa, kouluissa, vanhainkodeissa ja erilaisten verkostojen kanssa. Saatan pitää esimerkiksi hartauksia lapsille tai siunata heidät koulutielle. Puheitakin pitää valmistella pitkin viikkoa.
”Minulta odotetaan läsnäoloa.”
Usein luullaan, että kasteita, hautajaisia ja häitä on viikonloppuna koko ajan putkeen, ja että pappi hoitelee niitä non-stoppina, ehkä vasemmalla kädellä.
Käytännössä toimitukset ovat kuitenkin vaativia työtehtäviä. Ei ole ihan helppoa johtaa alusta loppuun erilaisia tilanteita, joissa saattaa olla monia kymmeniä, ehkä satojakin ihmisiä.
Pappi on koko ajan esillä, ja minulta odotetaan läsnäoloa.”
Mitä lauseita toistat työssäsi usein?
”Lapsille ja nuorille toistelen eri tavoin sitä, että he ovat ihmeitä. Puhun paljon salaisuudesta. Että Jumala tietää ihmisen asiat ja kysymykset.
Lisäksi puhun usein myös siunauksesta, siitä, että sen latinan- ja kreikankieliset sanat tarkoittavat hyvän puhumista. Siunatessa siis puhutaan hyvää ja toivotaan ihmiselle sitä hyvää, jonka Jumala voi antaa.”
Mitkä ovat työsi helmihetkiä – sellaisia, jolloin ajattelet, että on tämä hienoa työtä?
”Niitä on paljon. Olen vauvaihminen ja pidän erityisesti kasteista. Vauvat ovat ihmeellisiä, viestintuojia toisesta maailmasta. Rauhoitun vauvojen lähellä.
Ihanaa on myös, kun leikki-ikäiset ovat niin innostuneita ja kiinnostuneita kaikesta. Heidän kanssaan elämän ihmeellisyys on helppo tavoittaa.
”Teinien kanssa parasta on, kun huomaa, että ryhmä laulaa ja leikkii.”
Teinien kanssa parasta on, kun huomaa, että ryhmä laulaa ja leikkii yhdessä. Se kertoo siitä, että häpeän kynnys on ylitetty, eikä ole enää pakko esittää coolia, vaan voi iloita yhdessä.
Iloitsen kaikista rehellisistä ja avoimista kohtaamisista ihmisten kanssa. Silloin koen, että minuun on luotettu ja haluan olla sen luottamuksen arvoinen.”
Millaisina hetkinä ajattelet, että olisi työnsä voinut paremminkin valita?
”Olen töissä usein viikonloput, juhlapyhät ja arkipyhät. Perheellisenä se on joskus vähän tylsää, sekä itselle että perheelle.”
Mitä muuttaisit työssäsi, jos voisit?
”Pidän työstäni paljon, mutta on paljon asioita, joiden toivoisin olevan toisin Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa.
”Toivoisin, että kirkossa voitaisiin rehellisesti olla asioista eri mieltä.”
Toivoisin, että kirkossa voitaisiin rehellisesti olla asioista eri mieltä. Ettei edes tarvitsisi pyrkiä yhtenäiseen näkemykseen asioista, tai edes siitä, mitä usko on. Että vaikka ollaan erimielisiä, voitaisiin edes tulla yhteiseen ruokapöytään eli ehtoolliselle.
En tiedä, onko se mahdoton toive. Toivottavasti ei.”
Lue lisää pappi Minna Ruuttusen työviikosta ja ajatuksista 19.7.2018 ilmestyneestä Kodin Kuvalehdestä 14/2018.
