Salla Autere haluaa kirkon näkyvän kaduilla ja baareissa. ”Jos emme hyväksy erilaisuutta, kirkko saa laittaa lapun luukulle.”
Salla Autere haluaa kirkon näkyvän kaduilla ja baareissa. ”Jos emme hyväksy erilaisuutta, kirkko saa laittaa lapun luukulle.”

Kirkon pitää rentouttaa tunnelma, jos se ei halua laittaa lappua luukulle, sanoo pappi Salla Autere

Synnit korostuvat liikaa.

Jumalanpalveluksissa kehotetaan kuulemaan ilosanomaa, mutta mitä tapahtuu? Synkällä naamalla luetaan Raamattua ja saarnataan siitä, kuinka syntisiä olemme, ja kaikkien tulee nyt hirveästi katua. Synnit ja kärsimys korostuvat kirkossa liikaa.

Uusien tapojen juurruttaminen ei ole helppoa. Jopa virsien laulutempon muuttaminen saattaa loukata joitain, saatikka sitten se, että jättäisi virret kokonaan pois ja laulaisi jotain letkeämpää!

Erästä rouvashenkilöä ärsytti, etten puhunut saarnanuotilla, vaan kuin ystävälle.

Muistan ensimmäisen saarnavuoroni. Eräs iäkäs rouvashenkilö sanoi jumalanpalveluksen jälkeen, että olipa hyvä saarna, paljon tärkeää asiaa, mutta häntä ärsytti, kun en puhunut niin kuin papin kuuluu. En siis puhunut hyvin hitaasti, selkeästi ja saarnanuotilla, vaan pikemminkin kuin ystävälle. Sellainen ei kuulemma sopinut.

Kirkossa saa taputtaa.

Kirkossa saa vaikka tanssia, jos siltä tuntuu! Hyvä musiikki ja iloinen, rento tunnelma tuntuu koko kropassa. Sen saa näyttää – yhtä lailla kuin surun ja kyyneleet.

Minusta on ihana esimerkiksi antaa kunnon aplodit rakastuneelle vastavihitylle hääparille kaikkien häävieraiden kanssa. Jaamme heidän ilonsa, olemme onnellisia heidän puolestaan. Miksi ihmeessä sellaista tunnetta pitäisi edes hillitä tai pitää vain itsellään!

Ihmisiä ei saa luokitella.

Kirkko tekee valtavasti hyvää työtä – erityisesti heidän kanssaan, jotka eivät ole löytäneet paikkaansa yhteiskunnassa, ovat taloudellisissa vaikeuksissa, yksinäisiä tai sairaita. Mutta tasa-arvo ei toteudu. Se saa minut äärimmäisen surulliseksi ja vihaiseksi.

Homoseksuaalit suljetaan yhä julmasti ulos kieltämällä esimerkiksi kirkollinen vihkiminen. Välillä mietin, voinko oikeasti tehdä työtä yhteisössä, joka sallii näin suuren syrjinnän ja asettaa ihmisiä eri kasteihin.

En saanut työtä, koska oli kuulemma turvallisempaa palkata mies.

Sitten on naispappeuskysymys. Olen itsekin kohdannut syrjintää. Eräässä rekrytointitilanteessa minulle sanottiin, että olet kyllä todella hyvä, mutta meidän on turvallisempaa palkata mies, koska hänen kanssaan kaikki tulevat toimeen. Työvuoroja on myös muuteltu niin, ettei sattuisi mieskollega samaan aikaan töihin. Välillä tekee mieli huutaa. Työpaikka se on tämäkin siinä, missä muutkin!

Heviä häihin ja hautajaisiin.

Rakastan työtäni ja seurakuntaani, mutta kannan huolta tulevaisuudesta. Kirkko ei tavoita nuoria niin kuin pitäisi. Isolta osin se johtuu siitä, että kirkko ei ole ollut valmis uudistumaan. Meidän pitäisi olla kaduilla sekä baareissa ja rentouttaa tunnelma.

Urkujen rinnalla voivat soida rummut ja sähkökitarat.

Olen rentouttanut tunnelmaa muun muassa vetämällä hevimessuja. Kirkkomusiikin pitää uudistua. Urkujen rinnalla voivat soida rummut ja sähkökitarat.

Pahin pelkoni on, että ellemme kirkossa hyväksy yhteiskunnan ja ihmisten erilaisuutta – sitäkin, etteivät kaikki ole niin synkkiä, syntikeskeisiä ja hartaita – saamme laittaa lapun luukulle. Aktiivisia jäseniä ei muutaman kymmenen vuoden päästä enää ole.

Kirjoitus on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 11/2018.

Salla Autere

36-vuotias oululainen pappi rakastaa tatuointeja ja heviä. Hän vaihtoi alaa ja opiskeli teologiaa kolmekymppisenä, jotta voisi auttaa ihmisiä ja muuttaa luutuneita asenteita.

Vierailija

Pappi Salla Autere: ”Synnit korostuvat kirkossa liikaa, siellä pitäisi tanssia ja taputtaa”

Juuri samanlaisia asioita on tullut mieleen nyt lähiaikoina, kun pääsin kesäksi töihin seurakuntaan. En yhtään ihmettele, että nuori väestö ei innostu kirkon toiminnasta. Nyt sain ihan palautetta siitä, että käyttäydyn liian tuttavallisesti tilaisuudessa kohtaamieni vanhohen tuttujen kanssa. Joku voi kuulemma pahoittaa mielensä sellaisesta.Ihme ajattelua, vaikea käsittää. Ikinä en missään työyhteisössä asiakaspalvelutilanteissa ole tuollaista palautetta saanut ja monenlaisia kohtaamisia...
Lue kommentti
Liisa Taipalus iloitsee tyttärensä Sulo-vauvasta. ”Rakastuin häneen jo silloin, kun tyttäreni kumppani odotti häntä.”
Liisa Taipalus iloitsee tyttärensä Sulo-vauvasta. ”Rakastuin häneen jo silloin, kun tyttäreni kumppani odotti häntä.”

Geenit ovat isovanhemmuudessa sivuseikka, sanoo sateenkaariperheen mummi Liisa Taipalus.

Lapsi on aina lahja.

Mummiksi voi tulla, vaikka lapsi perustaisi perheen samaa sukupuolta olevan kumppanin kanssa. Nykypäivänä se ei enää ole huolenaihe, keinoja löytyy hedelmöityshoidoista adop­tioon. Omalle tyttärelleni ja hänen puolisolleen Petralle syntyi tammikuussa ihana Sulo-poika, joka sai alkunsa kotona tehdyllä inseminaatiolla.

Naispareille vauvan saaminen on tietysti helpompaa kuin miespareille, mutta onhan kansanedustaja Jani Toivolalla lapsi ja ruotsinsuomalaisella Mark Levengoodilla kaksi. On hyvä, että on olemassa näitä julkisuuden henkilöitä esimerkeiksi.

Yksi asia on silti muistettava, vaikka miten toivoisi isovanhemmuutta: vauvan saaminen ei ole itsestäänselvyys, ei edes heteroparille. Joku ei saa lasta, vaikka kuinka haluaisi, ja joku toinen ei halua lapsia lainkaan.

Ei adoptiolapsissakaan ole suvun geenejä, mutta niin vain isovanhemmat rakastuvat heihin.

Geenit ovat sivuseikka.

Sulossa ei tietenkään ole tyttäreni geenejä, koska tyttären puoliso hänet synnytti. Silti rakastuin häneen ihan yhtä paljon kuin muidenkin lasteni lapsiin. Sulo oli minusta ihana jo silloin, kun hän vielä oli Petran vatsassa.

Ihan samahan se on adoptiolasten kanssa. Ei heissäkään ole suvun geenejä, mutta niin vain isovanhemmat rakastuvat heihin.

Kiusaamista ei voi ennustaa.

On turhaa murehtia erikseen sitä, että lapsenlapsi joutuisi koulukiusatuksi, koska kasvaa sateenkaariperheessä. Hirveä tosiasia on, että kiusaaja voi valita uhrikseen kenet tahansa. Ei siihen mitään syytä tarvita.

Tiedän, että tytär ja hänen puolisonsa tekevät kaikkensa, että Sulo saisi vahvan itsetunnon. Siinä me isovanhemmatkin voimme olla avuksi. Kun lapsi tietää olevansa rakastettu ja hänellä on hyvä turvaverkko, se auttaa häntä kestämään paremmin maailman tyrskyt.

Kysyin tyttäreltäni, tapahtuiko hedelmöitys kotona vai klinikalla. Sain suoraan kysymykseen suoran vastauksen.

Etsi oikeaa tietoa.

Kun kuulin Petran raskaudesta, kysyin tyttäreltäni, tapahtuiko hedelmöitys kotona vai klinikalla. Sain suoraan kysymykseen suoran vastauksen. Tietysti heillä olisi ollut oikeus olla kertomattakin.

Itse olen perushoitaja ja työskentelin 39 vuotta naistentautien polilla, jossa tehtiin myös hedelmöityshoitoja. Tiedän paljon inseminaatioista, mutta kaikille isovanhemmille ne eivät ole selviä asioita. Jos puhuminen tuntuu vaikealta, oikeaa tietoa löytyy esimerkiksi sateenkaariperheet-sivustolta netistä.

Mummi saa hössöttää.

Kun Suloa odotettiin, kerroin ystävilleni, että tyttären perheeseen tulee vauva. Jotkut sitten kyselivät, että koskas tytär synnyttää. Minä korjasin, että ei hän synnytä vaan hänen puolisonsa. Kukaan ei oikeastaan ole kysellyt sen enempää, enkä minä lapsenlapsistani mitenkään julista.

Tosin miniäni Petran mielestä ei haittaisi, vaikka vähän julistaisinkin. Mummit saavat kuulemma hössöttää. Ja kun välimme ovat kaikin puolin kunnossa, tiedämme molemmat, mistä asioista puhutaan ulkopuolisille ja mistä ei.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 13/2018.

Liisa Taipalus

 

68-vuotias hollolalainen perushoitaja on eläkkeellä ja viiden lapsenlapsen mummi. Nuorin heistä on Sulo-vauva, jonka Liisan tytär ja tämän puoliso Petra saivat tammikuussa.

Paula Koskinen Sandbergin mielestä kotihoidontuki on valtion tukema köyhyysloukku, joka pitäisi lopettaa.
Paula Koskinen Sandbergin mielestä kotihoidontuki on valtion tukema köyhyysloukku, joka pitäisi lopettaa.

”Työnantajasta on kiusallisempaa maksaa pientä palkkaa miehille kuin naisille”, sanoo tutkija Paula Koskinen Sandberg. Hän on mukana Ei leikkirahaa -kansanliikkeessä, joka ajaa palkankorotusta lastentarhanopettajille.

Suomen hallitus kaivoi palkkakuoppaa.

Nykyään usein väitetään, että naisten ja miesten palkkaero johtuu vain yksilöiden valinnoista työmarkkinoilla. Tämä ei pidä paikkaansa.

Esimerkiksi: Vuonna 1945 valtioneuvosto teki palkkasääntelypäätöksen, jossa asetettiin ohjepalkat kaikille aloille. Naisen palkan piti olla 70 prosenttia miehen palkasta. Ei enempää eikä vähempää. Pidettiin itsestään selvänä, että naisen työ on vähemmän arvokasta kuin miehen.

Ennen tätä palkkasääntelyä naisten palkat olivat vielä huonommat. Päätös oli voimassa kymmenisen vuotta.

Palkkaeroihin liittyy syrjintää ja tiedostamatonta naisten työn aliarvostusta.

Vuonna 1962 Suomi ratifioi kansainvälisen työjärjestön ILO:n samapalkkaisuussopimuksen, jolloin sukupuolen mukaisista palkoista tuli laittomia, mutta sukupuolittuneet käytännöt siirtyivät työehtosopimuksiin piilotetusti. Naisille ja miehille oli yhtenäinen palkkataulukko, ja naisten työt asetettiin taulukon alaosaan.

Perinteiset naisalat, kuten sairaanhoito ja lasten päivähoito, myös muotoutuivat matalapalkkaisiksi aloiksi. Naisten palkat ovat jääneet pysyvästi alemmiksi, kun työmarkkinaneuvotteluissa on nostettu kaikkien alojen palkkoja suunnilleen samaa tahtia.

Naisten palkkaa voidaan kyllä nostaa.

Olisi aivan mahdollista nostaa naisenemmistöisiä aloja työmarkkinaneuvotteluissa ohi muiden. Myös kunnat työnantajina voisivat reagoida järeästi.

Palkkaeroja voisi tasata myös se, jos naiset hakeutuisivat miesenemmistöisille aloille – ja päinvastoin. Vastuuta ei kuitenkaan pidä sysätä yksilöille. Yhteiskunnan täytyy korjata syrjivät rakenteet.

Pitkä hoitovapaa syrjäyttää naisia.

­Alle 3-vuotiaasta lapsesta maksettava kotihoidontuki on valtion tukema köyhyysloukku. Se pitäisi lopettaa.

Mielestäni sen sijaan vanhempainvapaan ansiosidonnainen osuus saisi kestää pitempään, esimerkiksi siihen saakka, kun lapsi on 1,5-vuotias.

Koulutetuilla naisilla pitkä hoitovapaa haittaa palkka- ja urakehitystä.

Hoitovapaa syrjäyttää etenkin huonosti koulutettuja naisia, jotka käyttävät sitä eniten. Koulutetuilla naisilla pitkä hoitovapaa haittaa palkka- ja urakehitystä.

Miehille halutaan maksaa enemmän.

Miesten palkkakehitykseen lastensaannilla on päinvastoin myönteinen vaikutus. Väitän, että työnantajasta on kiusallisempaa maksaa pientä palkkaa perheelliselle miehelle kuin naiselle. Taustalla on vanhentunut oletus siitä, että perhe elää ensisijaisesti miehen palkalla.

Palkkaeroihin liittyy syrjintää ja tiedostamatonta naisten työn aliarvostusta.

Kirjoitus on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 12/2018.

Paula Koskinen Sandberg

38-vuotias Tampereen yliopiston tutkija on väitellyt sukupuolten palkkaeri­arvoisuudesta. Hän on yhden lapsen äiti, jolla on tyypilliseen tapaan paremmin ansaitseva puoliso. Mukana Ei leikki­rahaa -kansanliikkeessä, joka ajaa palkankorotusta lastentarhanopettajille ja muille matalapalkka-aloille.

radikaali muutos

Tutkija Paula Koskinen Sandberg: ”Naisten palkat säädettiin tahallaan alemmiksi”

Teknologia vaatii maapallon luonnonvaroja ja sähköä jota tuotetaan lähinnä epäeettisesti, niin, että ydinjätteille ei ole oiekasti turvallista loppusäilytystä keksitty ja silti me jatkamme sitä. Tärkeämpää on ostaa omalle lapselle monipuolista ruokaa kuin jättää ehjä maapallo kaikille. Kuluttaminen lentämällä, asumalla monessa lämmitettävässä asunnossa pitäisi lopettaa ja esim liikkuminen pitäisi hoitaa arkiaskereilla ja kävelyllä ja hiihtämällä, jos lunta tulee ja hallit ja pyhätöt pitäisi...
Lue kommentti
Vierailija

Tutkija Paula Koskinen Sandberg: ”Naisten palkat säädettiin tahallaan alemmiksi”

Jos palkan määräytymisperuste olisi asiantuntijuus, esimerkiksi koulutuksella hankittu, ja kokemus, olisivat esim. insinöörin ja sairaanhoitajan palkat keskenään samaa suuruusluokkaa ja sairaanhoitajan urakehitys olisi mahdollinen myös palkka-asioissa. Mutta kun yhteiskuntamme arvostaa ns. humanistisia aloja teknisiä aloja palkan muodossa toisin perustein.
Lue kommentti