Iltaisin ja viikonloppuisin Mauri ja Marisa moottoripyöräilevät.
Iltaisin ja viikonloppuisin Mauri ja Marisa moottoripyöräilevät.

Avioliitto suomalaisen miehen kanssa on tuonut Suomeen jo 3 600 thaimaalaista naista. Naiset ovat valinneet elämän maapallon toisella laidalla, kaukana perheestä ja kaikesta tutusta. Onko päätöksen takana raha vai rakkaus? Tässä on yksi thaimaalainen tarina.

Tammikuussa vaatekauppias Marisa Bonkrapok, 39, istuu torikaupassaan Pattayan basaarialueen reunalla ja murehtii. Asiakkaita ei ole, mutta velkaa riittää. Marisa asuu kahden teinipoikansa Nukin ja Nafin sekä seitsemänvuotiaan tyttärensä Elinan kanssa yhden huoneen asunnossa, jossa ei voi tehdä ruokaa. Ennen Marisa pesi iltaisin turistien pyykkejä, mutta sitten vuokra-isäntä kielsi ylimääräisen veden käytön.

Marisan vaihtoehdot ovat vähissä. Hän ei oikeastaan keksi kuin yhden: löytää länsimainen mies. Rikas puoliso kantaisi Marisan parempaan huomiseen ja pelastaisi koko perheen.

Marisa lähtee Bambu-ravintolaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Samaan aikaan muutaman kilometrin päässä autopeltiseppä Mauri Palmi, 57, aloittelee iltaa Pattayan kuuluisalla baarikadulla. Hän on lomalla kolmen muun eteläpohjalaisen miehen kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kalastus on Marisan lempipuuhaa Suomessa. – Täällä on niin hyvät kalavedet!

Mauri ei etsi naista. Niitä on kyllä ollut, kerran Mauri oli kihloissakin. Naisjutut ovat aina kariutuneet siihen, että moottoripyörät ja maarata-ajo ovat vieneet Maurin ajan tai nainen on ollut liian mustasukkainen. Tai sitten Mauri on juhlinut vähän liikaa.

Bambu-ravintolaan päästessään Mauri huomaa olevansa pöhnässä kuin tiainen. Hän huomaa silti heti Marisan.

Ei mikään tytönhupakko, hän ajattelee ja kiinnostuu.

Mauri ei osaa englantia eikä Marisakaan kovin paljon, mutta onneksi porukassa joku osaa. Kaverit laittavat Maurin ja Marisan nimettömät vastakkain, piirtävät renkaan ja sanovat marry, marry. Naimisiin, naimisiin.

Kaikkia naurattaa. Mauri ja Marisa tanssivat pitkälle iltaan.

”Kaikki vain loksahti kohdalleen”

Seuraavana päivänä Maurin puhelin piippaa tekstiviestin. Marisa ehdottaa tapaamista ja kierrosta kaupungilla.

– Marisa oli järjestänyt kaiken hienosti, hankkinut taksit ja valinnut parhaat ruokapaikat ja nähtävyydet.

Aika pian Mauri on rakastunut, palavammin kuin koskaan.

Hän ja Marisa tapaavat joka päivä Maurin loppuloman ajan: Nuk ja Naf huolehtivat vaatekaupasta, jotta Marisa saa keskittyä Mauriin.

– Kaikki vain loksahti kohdalleen. Ihastuin Marisan luonteeseen. Hän ei suutu koskaan, hymyilee aina, auttaa muita. Thainaiset on kasvatettu palvelemaan, Mauri sanoo.

Kun Maurin kahden viikon loma loppuu, hän lupaa palata.

”Luulin, että hän vitsailee”

Suomeen päästyään Mauri soittaa Marisalle monta kertaa päivässä ja pommittaa tätä tekstiviesteillä. Siinä auttaa Googlen käännösohjelma ja se, että Marisa haluaa ymmärtää Mauria.

Tammikuussa Mauri palaa kahdeksi viikoksi Marisan luo. Siinä auttaa joustava työpäällikkö, joka ymmärtää hyvän miehen olevan tosissaan ja antaa lomaa.

Kun Marisa kertoo kosinnasta isälleen, tämä juoksee ympäri peltoja ja kailottaa iloaan kaikille. 

Maaliskuussa Mauri tulee taas ja kosii.

Ensin Marisa vain kikattaa pehmeästi kuin lapsi. Sitten hän tajuaa, että Mauri on tosissaan. Ja vastaa kyllä, tietysti.

 

Kaupassa Marisa ja Mauri käyvät yhdessä. Kielitaidottoman on vaikea selvitä arjesta.

Kun Marisa kertoo uutisen isälleen, tämä juoksee ympäri peltoja ja kailottaa iloaan kaikille.

Ja kun Mauri tulee vierailulle Marisan kotikylään, hänen huima 176 sentin pituutensa ja voimakkaat käsivartensa tekevät vaikutuksen kaikkiin. Siinä auttaa sekin, että Maurin rakkaus pelastaa Marisan perheen.

Thaimaassa ei ole eläkejärjestelmää, joten vanhukset elävät lastensa tulojen varassa. Jos joku pääsee rikkaisiin naimisiin, hän elättää koko suvun. Ja thaimaalaisten mielestä kaikki lännessä ovat rikkaita, sillä keskipalkka on Thaimaassa noin 215 euroa.

Maurin ja Marisan häitä juhlitaan Marisan kotikylässä 26. maaliskuuta, kolme kuukautta ensitapaamisesta. Morsiamen ja sulhasen kädet sidotaan valkoisella nauhalla yhteen merkiksi siitä, että nämä eivät enää ole vapaita.

Mauri maksaa kolmen päivän juhlat mielellään: yhteensä 150 euroa.

Toukokuussa Marisa jättää lapsensa Thaimaahan vanhempiensa hoiviin, muuttaa Seinäjoelle ja juhlii häitään toisen kerran. Mauri hankkii hänelle Kela-kortin, verokirjan ja suomen kurssin.

Molempien elämä muuttuu toiseksi.

”Ei tarvitse edes selkää pestä itse”

Seinäjoella uudessa, valoisassa kerrostalokaksiossa on talonpoikaistyyppiset huonekalut, uusi parisänky, iso televisio ja puhtauttaan kiiltelevä keittiö. Pöydällä thaimaa–suomi-sanakirjan vieressä on Marisan valokuva.

Talon takana mäen päällä välkkyy Kyrkösjärvi, jossa Mauri ja Marisa käyvät kalassa. Keskustaan on kaksi kilometriä, juuri sopiva pyörämatka. Mauri on ostanut Marisalle uuden pyörän. Nyt hänen pitäisi vain opetella käyttämään sitä.

 

– Moni ei ymmärrä, mitä tunnen Marisaa kohtaan. Rakkaus on mahtava tunne, Mauri sanoo.

Kunhan ehtisi. Marisa herää arkisin puoli kuudelta. Hän tekee aamiaisen, herättää Maurin, petaa sängyt ja lähtee töihin pesulaan, jossa hän on harjoittelijana. Illalla töiden jälkeen hän laittaa ruokaa, pesee pyykit ja siivoaa kodin. Hän tekee koko päivän töitä pitääkseen Maurin onnellisena.

Ja onhan Mauri onnellinen.

Maurista  on ihanaa tulla töistä valmiiseen pöytään, syömään Marisan paistamaa kalaa. Mauri on jo alkanut tottua makean chilin voimakkaaseen makuun.

Maurista on ihanaa levätä töiden jälkeen television ääressä ja sujahtaa illalla puhtaiden lakanoiden väliin.

Eikä Marisa koskaan nalkuta! Se voi kyllä johtua siitäkin, ettei hän osaa vielä tarpeeksi suomea.

– Enää ei tarvitse edes selkää pestä itse, Mauri sanoo.

– Marisa pesee minut suihkussa ja odottaa suihkun jälkeen pyyhe ja rasvapurkki kädessä. Hän laittaa yhtä rasvaa kasvoihini ja toista käsiini. Sitten hän puhdistaa, leikkaa ja viilaa kynnet.

Moni on sanonut Maurille olevansa kateellinen.

– Thaimaalaiset naiset ovat aivan kauhuissaan, kun näkevät, miten suomalaiset naiset kohtelevat miehiään. Luulen, että moni nainen on kateellinen thai-vaimoille, kun nämä vievät hyvät miehet.

Rakkaus on muuttanut Mauria. Hän on laihtunut ja kaljoittelukin on jäänyt. 

Thaimaassa parisuhteen roolit ovat selvät: mies on perheen pää, nainen palvelija. Mies saa vaimoltaan ihailua ja nainen tyydytystä siitä, että saa täyttää tehtävänsä perheen palvelijana. Maurin mielestä hänen ja Marisan suhde on paljon sitä tasa-arvoisempi.

– Kannan ostoskassit ja kuljen käsi kädessä. Kun Marisa tulee töistä, saatan sanoa, että lepää, minä laitan ruokaa. Marisa vain puistelee päätään ja sanoo: No, not you cook, me cook! Ja sitten hän kokkaa, Mauri sanoo.

– Parempi Marisalla on täällä minun kanssani kuin koskaan Thaimaassa.

Rakkaus on muuttanut Mauria. Hän on laihtunut, koska syö terveellisemmin kuin ennen. Kaljoittelukin on jäänyt vähemmälle, koska kotona on hauskaa.

Se on kuitenkin vain pintaa. Tärkeämpää on se, että Thaimaasta palasi entistä lämminsydämisempi ja rehdimpi mies.

– Marisalta olen oppinut, miten hienolta toisen auttaminen tuntuu.

 

Mauri harrastaa moottoripyörien rassausta ja niillä ajelua. Marisa harrastaa sitä, mitä Maurikin.

Marisa on Maurin unelmavaimo. Hänellä ei ole omia menoja. Hän harrastaa samoja asioita kuin Mauri: moottoripyöräilyä, autojen ruuvailua, maarata-ajoja ja kalastusta. Hän tekee Maurille eväät ja kiillottaa palkintokaapin pokaalit.

– Kun saan kalan, Marisa sanoo aina minulle että Mauri champion, mestari. Minusta avioliitto on sitä, että puuhataan yhdessä.

Marisa seisoo vieressä, nyökyttelee ja katsoo Mauria. Katseessa on ihailua. Mauri suukottaa Marisaa.

”Ding-dong! Sinä ding-dong!”

No, ei kaikki Marisan ja Maurin elämässä ihan auvoa ole. Kun he oikein miettivät, he muistavat yhden kerran, jolloin Marisa hermostui. Se meni näin:

Mauri oli taas kerran hukannut kotiavaimensa. Niitä etsittiin kuumeisesti ympäri asuntoa, kunnes pari lopulta päätti lähteä moottoripyöräajelulle ilman niitä. Kotiin palatessa avaimet roikkuivat kotiovessa.

Silloin Marisankin itsehillintä petti.

– Ding-dong! Sinä ding-dong! In Pattaya, home empty! hän sanoi ja koputti monta kertaa ohimoaan.

Pattayalla koti olisi jo tyhjennetty.

Mauria tilanne naurattaa.

– Enhän minä muista mitään ilman Marisaa. Vai mitä, darling?

– Forget, forget everything, soon forget me, Marisa sanoo ja kikattaa.

 

– Joskus Mauri ajaa oikein kovaa ja minua pelottaa. Silloin lyön häntä nyrkillä selkään. Kyllä hän sitten hiljentää, Marisa sanoo.

Yhteistä kieltä Marisalla ja Maurilla ei vielä ole. Onneksi paikalle tulee kesälomalla oleva Thaimaan-tuntija Risto Vierula. Vierula on Thaimaassa asuva pastori, joka on auttanut Mauria ja Marisaa paperiasioissa.

Vihdoinkin kuullaan, mitä Marisa oikeasti ajattelee!

”Mauri on avannut sydämensä”

Helppoa se ei ole. Marisa on ystävällinen thaimaalaiseen tapaan. Se tarkoittaa, että hän yrittää ensin keksiä vastauksen, joka miellyttäisi kysyjää. Itämaisen hymyn taakse pääsee vasta, kun kysyy tarpeeksi monta kertaa ja tarpeeksi monella tavalla.

Mauri on minulle tie parempaan tulevaisuuteen.

Paljastuu, että Marisa on harras buddhalainen. Hän on ollut naimisissa kaksi kertaa aikaisemmin ja kokenut perheväkivaltaa. Aiemmat aviomiehet ovat vain hävinneet jonnekin: Thaimaassa avioliittoja ei tarvitse rekisteröidä, joten miehille ei eron jälkeen jää vastuuta esimerkiksi lapsista.

– Mauri on minulle tie parempaan tulevaisuuteen. Hän on myös hauska ja hyväsydäminen, ensimmäinen mies, joka on antanut minulle sydämensä, Marisa sanoo.

Paljastuu, että Marisa on aina tehnyt työtä. Hän on siivonnut, ommellut ja kantanut tiiliä rakennustyömaalla. Hänellä ei ole haaveammattia, mutta hän unelmoi omasta talosta ja puutarhasta.

Paljastuu, että Marisa kaipaa välillä kovasti kotiin Thaimaahan.

”Thai ei ymmärrä tasa-arvoa”

Seinäjoella Marisalla on vain Mauri, Maurin kaksio ja Maurin autotalli. Hänellä ei ole ystäviä eikä sosiaalista elämää, ei torimyymälää eikä ajokorttia. Ilman ajokorttia ei Seinäjoella pääse mihinkään, sillä taksit ovat kalliita.

– Puolet elämästä on hyvin, Marisa sanoo silti.

– Vain joskus on raskasta.

 

Marisa vei tuliaisiksi männyntaimen isälleen Thaimaahan. 

Kaikkein raskainta on ero lapsista. Puhelimessa Elina pyytää yhä uudestaan äitiä hakemaan hänet luokseen.

– Haluan Elinalle paremman elämän. Haluan, että hänellä on mahdollisuus käydä koulua, eikä minulla ole varaa siihen Thaimaassa. Haluaisin, että kaikki lapseni pääsisivät Suomeen.

Marisa uskoo auttavansa Elinaa jättämällä hänet muiden hoiviin.

Se voi suomalaisesta tuntua käsittämättömältä, mutta Thaimaassa niin toimii moni. Perhe ja suku ovat siellä paljon tärkeämpiä kuin yksilö. Naisen velvollisuus on uhrautua muiden puolesta.

Thaimaalaiset eivät ymmärrä tasa-arvoa. Thainaiset häkeltyvät, jos mies kysyy heidän mielipidettään. 

Mutta kannattaako se oikeasti?

Marisa ei ymmärrä kysymystä.

Hän lakkaa hymyilemästä eikä sano enää mitään.

Pastori Risto Vierula täyttää hiljaisuuden kertomalla thaimaalaisesta kulttuurista. Hän tuntee sen hyvin, sillä hän on asunut Thaimaassa 22 vuotta ja on itsekin naimisissa thainaisen kanssa.

– Thaimaalaiset eivät ymmärrä tasa-arvoa. Mies pitää perheessä huolen raha-asioista, nainen kodista ja ruuasta. Thainaiset häkeltyvät, jos mies kysyy heidän mielipidettään. Se voi heistä olla jopa heikkouden merkki, Vierula sanoo.

– Thaimaalaiset ovat hetken lapsia. Thaimaassa eletään päivä kerrallaan eikä suunnitella tulevaa.  Monilla thaimaalaisilla on kaunis sydän. He todella haluavat auttaa muita.

Marisa seisoo vieressä ja nyökkää helpottuneena. Kyllä, hän haluaa auttaa Mauria!

– Eihän Mauri ole onnellinen ilman minua.

”Olen nähnyt rahastusta”

Risto Vierulan mielestä Marisa ja Mauri ovat onnekkaita. Mauri on vilpittömästi kiintynyt vaimoonsa, eikä Marisa ole suhteessa vain rahan takia.

Thaimaassa Vierula on nähnyt paljon niitä tylsempiä tarinoita: niitä missä enemmän tai vähemmän alkoholisoitunut suomalaismies vie nuoren thaivaimon taloonsa keskelle metsää ja toivoo, että elämä siitä muuttuisi. Pattayalta tuleva nainen on usein ollut mukana seksibisneksessä.

– Olen Thaimaassa nähnyt joskus selvää rahastusta. Miehen rahoilla on juhlittu, juotu tai rakennettu suvulle omakotitaloja. Silloin on tehnyt mieli varoittaa miestä, Vierula sanoo.

 

– Ensin vähän pelkäsin Mauria, koska Thaimaassa vain mafiosoilla on viikset, Marisa sanoo.

Marisa puistelee päätään. Hän korostaa, että haluaa tehdä työtä ja maksaa omat kulunsa. Hän ei halua Maurin rahoja, hän haluaa tulevaisuuden.

Toistaiseksi parempi elämä edellyttää kuitenkin Maurin apua. Marisa on lähdössä Thaimaahan hakemaan Elinaa Suomeen. Mauri on jo ostanut Elinalle polkupyörän ja tablettitietokoneen. Hän on halunnut, vapaaehtoisesti.

Mauri hymyilee leveästi ja sanoo olevansa onnellinen mies. Vihdoinkin hänellä on joku, jota rakastaa ja jonka lähellä on hyvä olla.

Marisa hymyilee leveästi. Vihdoinkin joku pitää hänestä huolta.

Ne ovat onnellisia hymyjä.

P.S.

Jutun ilmestymisaikaan Elina on jo Suomessa. Hän opettelee kieltä ja aloittaa pian esikoulun. Hän on jo tutustunut sukulaislapsiin ja hyppinyt trampoliinilla. Marisa ja Elina opettelevat pyöräilemään.

Marisa ja Mauri etsivät uutta kotia. Haussa on omakotitalo.  

 

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 21/2013. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla