Saara Taalas on Ikea-professori, joka ei sisustuksesta piittaa.
Saara Taalas on Ikea-professori, joka ei sisustuksesta piittaa.

Saara Taalas on uuden ajan ruotsinsuomalainen ja maailman ainoa Ikea-professori. Hänelle on tärkeintä, että omassa kodissa on tauluja, väriä ja rakkautta. Ja oma poika voi olla ylpeä kahden äidin perheestä.

Ovikoodi on helppo muistaa, Saara Taalas on sanonut. "1779, muistat sen James Cookin kuolinvuodesta." Rappukäytävässä jännittää. Olihan se vitsi? Eikä professoripuhetta.

Oli se. Saara Taalas, 44, on kyllä professori, mutta ei tärkeile tippaakaan. Oikeasti hän on itsekin ulalla yläkerran histo-rioitsijan keksimien ovikoodien kanssa. 1658 eli Roskilden rauha, mistä sen nyt keksisi.

"Ikea-professori -tittelini kuulostaa hassulta. Ruotsin kuningaskin nauroi sille ääneen."

Saara Taalas muutti tähän jugend-taloon Etelä-Ruotsin Lundiin kaksi vuotta sitten. Silloin Turun yliopiston liike-toiminnan professorista tuli maailman ensimmäinen Ikea-professori.

"Tiedän, että titteli kuulostaa hassulta. Ruotsin kuningaskin nauroi sille ääneen."

Käytännössä professuurissa on Ikeaa lähinnä rahoittaja. Ikean rahoituksen turvin Saara Taalas vetää kuuden tutkijan Livet hemma och innovation -ryhmää, joka tarkastelee kodin elämää, arkea, sisustamista ja niihin liittyviä innovaatioita.

"Nuo kaksi metriä sisustuslehtiä olohuoneen lattialla eivät todellakaan ole minun."

Hänen oma kotinsa näyttää juuri niin rennon tyylikkäältä ja kotoisalta kuin Livet hemma -professorin kodilta voi toivoa. Se ei ole Saaran ansiota.

"En välitä sisustamisesta. Nuo kaksi metriä sisustuslehtiä tuossa olohuoneen lattialla eivät todellakaan ole minun."

Kun Saara Taalas tahtoi kotiin Tupla Kupla -valaisimen, hän antoi sen tietysti lahjaksi puolisolleen.
Kun Saara Taalas tahtoi kotiin Tupla Kupla -valaisimen, hän antoi sen tietysti lahjaksi puolisolleen.

Enemmän kuin sisustus Saaraa kiinnostavat esineet. Keittokirjat ovat kivoja, ikonit kauniita ja lasiesineitä hän keräilee. Mariskooli tosin on pöydällä vain siksi, että Saara pitää skoolin antaneesta anopistaan huomattavasti enemmän kuin skoolista.

Tärkeimpiä ovat taulut. Taulun vuoksi Saara voi maalata koko huoneen seinät siihen sopiviksi. Kun jaksoi maalata neljä kertaa, makuuhuoneen seinistä tuli syvän viininpunaiset.

"Ruotsi on valkoisten seinien luvattu maa. Vitsailimme, että mitä enemmän maalaamme, sitä enemmän asunnon arvo laskee."

Tove Janssonin tekemä, alastonta naista esittävä piirros sopii täydellisesti seinään ja sängyn päähän.

Nyt Tove Janssonin tekemä, alastonta naista esittävä piirros sopii täydellisesti seinään ja sängyn päähän.

"Tove Janssonista tulee mieleen muumit, mutta tämä piirros kiinnostaa minua monestakin syystä paljon enemmän."

Kovaa ja korkealta

"Ei saa puhua turhia tunnilla."

"Ei saa puhua turhia tunnilla."

"Ei saa puhua turhia tunnilla."

"Huomiota saadakseen keskimmäisen sisaruksen pitää huudella että haloo, olen täällä!"

Koulupäivät vaihtuvat, mutta lause pysyy samana. Saara Taalas istuu pulpetissa ja kirjoittaa sen tottuneesti 50 kertaa peräkkäin. Seuraavana päivänä hän tulee kouluun yhtä mielellään ja puhuu tunnilla yhtä paljon.

"Olin hirmu puhelias lapsi, ärsyttävän puhelias. Oikein tyypillinen keskimmäinen sisarus. Huomiota saadakseen keskimmäisten pitää huudella että haloo, olen täällä!"

Saara ja Saaran Kaisa-kissa pentuineen 1974.
Saara ja Saaran Kaisa-kissa pentuineen 1974.

Taalaksen kolmilapsinen perhe asuu Jyväskylän keskustassa vanhassa, vaaleanpunaisessa hirsihuvilassa. Saaran  äiti on äidinkielen lehtori, isä psyko-
logi, naapurina on yliopiston kampus. Sen halki Saara kulkee koulumatkan kaksi kertaa päivässä, kiipeilee katoilla mennessään.

"Akateemisuus oli niin arkea, että sitä ei ajatellut. Mutta ehkä se selittää, miksi yliopistojen kynnykset ovat myöhemmin olleet niin matalia."

Vanhemmat ovat kiinnostuneita kulttuurista ja kulttuureista. Äiti kerää matkakirjoja, tutkii Saaran kanssa niistä kuvia naparetkistä. Isän kanssa Saara menee Savonlinnan oopperajuhlille katsomaan seisomapaikoilta mahdollisimman monta oopperaa mahdollisimman halvalla. 12-vuotiaana Saara osaa Figaron häät ulkoa suomeksi ja italiaksi. Hän haaveilee urasta oopperalaulajana, kunnes saa potkut lapsikuorosta, koska korva ei ole tarpeeksi tarkka.

Muista eroava musiikkimaku ei Saaraa haittaa, mutta 1980-luvulla jokaisen teinin on valittava puolensa: punk vai rock. Saara valitsee punkin.

"Minun tapani kapinoida oli tehdä kaikenlaisia juttuja eikä vain tyttöjen juttuja."

"Halusin olla anarkistinen, kuin Peppi Pitkätossu. Minun tapani kapinoida oli tehdä kaikenlaisia juttuja eikä vain tyttöjen juttuja."

Yökaudet Saara rassaa Tunturi Puch -skootteriaan poikaporukan kanssa. 

Lopulta hän myy skootterin Petäjäveden liikennemuseoon ja katuu vieläkin. Moottorit on luotu käytettäviksi.

Rakkautta vain

Saara Taalas asuu ulkomailla nyt kolmatta kertaa ja kahdeksatta vuotta. Silti hän ei ole koskaan erityisesti lähtenyt Suomesta pois. On vain ollut asioita, projekteja ja ihmisiä, joita hän on seurannut.

"Jyväskylässä aina sanottiin, että pääseehän täältä Helsinkiin. Ihmettelin jo lapsena, miten se maailma Helsinkiin loppuu."

Ensimmäiseksi Saara lähtee lukiolaisena vaihto-oppilaaksi maailman ääriin, äidin serkkujen luo Australiaan.

"Koin ikonin välittömänä yhteytenä Jumalaan ja kaikkiin pyhiin."

" Ajattelin, että Euroopassa on se, minkä ihminen on rakentanut, mutta Australiaan mennään katsomaan, mitä Jumala on luonut. Teininä sitä on niin mustavalkoinen."

Sen verran lähemmäs Jumalaa Saara Australiassa pääsee, että vaihtaa palattuaan luterilaisuuden ortodoksisuuteen.

"Koin ikonin välittömänä yhteytenä Jumalaan ja kaikkiin pyhiin. Valinta on ollut minulle valoisa tie."

Saara pääsee ylioppilaaksi ja yliopistoon, aloittaa liiketaloustieteen opinnot Jyväskylässä. Laman jälkimainingeissa 90-luvun puolivälissä tuoreita kauppatieteen maistereita on jonoksi asti. Jokaiseen työpaikkaan on 300 hakijaa ja Saara, pankkiin ja rahoitusyhtiöön ja hotellinjohtajakoulutukseen.

"Kaikkein kiitollisin olen, että en päässyt tilintarkastusfirmaan. Se olisi ollut hirveä virhe."

Kauppatieteiden opiskelija Jyväskylän kampuksella 1993.
Kauppatieteiden opiskelija Jyväskylän kampuksella 1993.

Kun yliopistolta pyydetään assistentiksi, Saara menee. Voisihan sitä vaikka tehdä väitöskirjaa. Isoveli on tekemässä omaa väitöskirjaansa Englannissa, ja sinne lähtee myös Saara.

Warwickin yliopistossa opettajina ovat maailman organisaatioteorian huiput. Vapaa-ajalla Saara oppii jotain ihan muuta, kuten fasaanien höyhentämistä, heinäntekoa ja eläinten sielunelämää. Maatilalla asuu neljä naista, viisi hevosta, viisi kissaa ja kolme koiraa. Kun fasaani jää auton alle vieressä kulkevalla tiellä, nopein naisista ryntää hakemaan sen.

"Metsästimme auton alle jääneitä raatoja."

"Metsästäminen ilman lupaa oli kielletty, mutta me metsästimme vain auton alle jääneitä raatoja. Joskus mietimme, missä menee raja. Entä jos laittaisimme vähän jyviä tielle..."

Englannin-vuosiensa aikana Saara syö enemmän lihaa ja juo enemmän punaviiniä kuin koskaan sitä ennen tai sen jälkeen. Hän asettuu brittiläiseen akateemiseen yhteisöön niin hyvin, että olisi saattanut jäädä sinne kokonaan.

"Sitten vain kävi se perinteinen: rakastuin saman alan kollegaan."

Kollegan vuoksi Saara palaa Suomeen. Se kollega on nykyinen puoliso ja sisustuslehtien hamstraaja Eerika.

"Rakastuminen oli onnellista. Olen syntymälesbo ja sain perheen. Jossakin vaiheessa olin ehkä miettinyt, löydänkö itselleni oikean ihmisen. Löysin."

”Joskus pohdin, että olisi kätevää olla hetero. Tärkeintä on kuitenkin elää omana itsenään.”

Onnea on ollut muutenkin. Saara on kiitollinen, että hänen vanhempansa ja muut läheiset ovat aina suhtautuneet lesbouteen rauhallisesti. Teini-iässä hän itse olisi tahtonut olla niin kuin kaikki muut, mutta koskaan koko elämä ei pyörinyt asian ympärillä.

"Joskus pohdin, että olisihan kätevää olla hetero, markkinat olisivat niin paljon isommat. Tärkein oli kuitenkin ajatus, että täytyy elää omaa elämää omana 
itsenään."

Saara Taalas on Lundin kapeilla kaduilla toistaiseksi jäädäkseen. "Ruotsi on välillä vähän Abbaa: kaikki on niin hirveän kivaa. Mutta ei sille mitään voi, että positiivisuus tarttuu."
Saara Taalas on Lundin kapeilla kaduilla toistaiseksi jäädäkseen. "Ruotsi on välillä vähän Abbaa: kaikki on niin hirveän kivaa. Mutta ei sille mitään voi, että positiivisuus tarttuu."

Kaukana kaapista

Ikea-professoriksi nimittämisen jälkeen Saara Taalaksesta on tehty monta haastattelua. Niissä hän on pohtinut, miksi suomalaisille miehille on yhä tärkeää 
rakentaa itse kotinsa, vaikka perhe siinä kodissa samalla hajoaisi. Hän on arvioinut, mikä nyt on asumisessa pinnalla: ulkotilan sisustaminen ja viherviljely sisätiloissa. Auliisti hän on myöntänyt, että edes Ikea-professori ei selviä Ikean huonekalujen kokoamisesta hermoja menettämättä.

Haastattelussa toisensa jälkeen Saara on kertonut senkin, että on naimisissa naisen kanssa. Silti lehdissä on aina lukenut perheeseen kuuluvan "puoliso ja lapsi".

"Ihmettelen, miksi naisen kanssa eläminen halutaan piilottaa."

"Ihmettelen, miksi naisen kanssa eläminen halutaan piilottaa – vai eikö meillä ole sanoja, joilla puhua asiasta? En ole kaapissa enkä halua olla, etenkään, koska olen perheellinen. Kaikilla lapsilla on oikeus omaan perheeseen ja oikeus olla perheestään ylpeä."

Kun pari alkaa toivoa lasta, vahingolle tai sattumalle ei voi jättää sijaa. Ennen lapsettomuusklinikalle menoa he vetävät pitkää tikkua, kumpi yrittää ensin tulla raskaaksi ja biologiseksi äidiksi. Eerika voittaa.

"Raskauden alku oli valitettavan kaukana romantiikasta, mutta suhtaudumme asiaan huumorilla. Sanon aina, että meillä oli tumma, hyvännäköinen mieslääkäri."

Klinikalla kysytään, onko pari miettinyt kertovansa lapselleen, että raskauteen on tarvittu ulkopuolista luovuttajaa.

Huumorille on käyttöä myös silloin, kun klinikalla kysytään naisparilta tismalleen samat kysymykset kuin muilta luovutettuja sukusoluja käyttäviltä. Sitäkin, onko pari miettinyt kertovansa lapselleen, että raskauteen on tarvittu ulkopuolista luovuttajaa.

"Katsoimme toisiamme. Myönsimme, että ei ole tullut mieleenkään olla kertomatta, että kaksi naista ei voi saada lasta ilman apua."

Poika syntyy 2005, hänestä tulee Eliel.

"Minä olen äiti, Eerika on mamma. Tässäkin asiassa on kätevää, kun perheessä on kaksi eri äidinkieltä."

Nyt Eliel on ekaluokkalainen ja kertoo vaikka torin perunanmyyjille, että minulla on muuten kaksi äitiä.

 Viininpunainen seinä ja naispiirros sopivat makuuhuoneeseen. – Oli oma elämäntapa mikä vain, maailmaa ei kannata pelätä. Haluan opettaa pojalleni, että maailma on meitä varten.
Viininpunainen seinä ja naispiirros sopivat makuuhuoneeseen. – Oli oma elämäntapa mikä vain, maailmaa ei kannata pelätä. Haluan opettaa pojalleni, että maailma on meitä varten.

Pää pystyyn, suomalaiset!

Aamuisin kotona kolmannessa kerroksessa on kiire. Joko ulkohousut tai sisäkengät ovat hukassa ja pyöräilykypärä kiristää päätä. Ruotsalaiset ovat Saarasta mukavia muulloin paitsi pyörän satulassa. Pian pyörien seassa Lundin kapeilla kaduilla polkevat myös Saara ja Eliel.

"Lund on Jyväskylän kokoinen kaupunki, jossa on Pohjoismaiden isoin yliopisto. Tohtorien tiheys neliökilometrillä on niin suuri, että päät vain kolisevat yhteen. Mutta tittelit menettävät merkityksensä, kun kaikki yrittävät ehtiä koululle vartin yli kahdeksaan mennessä."

Kaksi vuotta Ruotsissa on opettanut Saara Taalakselle paljon ruotsalaisista. Ruotsalaiset diskuteeraavat paljon ja antavat kritiikkiä mieluummin epäsuoraan kuin suoraan. Toisaalta he tekevät asioita porukalla. Jos jokin menee huonosti, seuraavalla kerralla se menee paremmin.

Vielä enemmän aika Ruotsissa on opettanut suomalaisista.

"Suomi on Ruotsissa ihan hip ja pop, suomalaisia arvostetaan kovasti."

"Meillä on alemmuuskompleksi suomalaisuudesta. Se on tosi tylsää ja turhaa. Suomi on Ruotsissa ihan hip ja pop, suomalaisia arvostetaan kovasti. Me suomalaiset vain olemme jääneet sinne sotalapsivuosiin ja Volvon tehtaille."

60-luvun tarina on tosi ja tärkeä, sitä Saara Taalas ei kiistä. Ei ole ollut helppoa olla kielipuolena ruotsinsuomalaisena pohjoisen tehtaissa rakentamassa autoja ja ruotsalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Siitä voisi kuitenkin vähitellen päästä yli.

Ruotsalaiset ovat päässeet. Heille suomalaiset ovat mukavia naapureita, joiden menestys jääkiekossa on hieno juttu. Toisen polven ruotsinsuomalaiset lähtevät Joensuun taakse tapaamaan sukulaisiaan ja ovat ylpeitä aidoista, suomalaisista juuristaan.

"Suhtautuminen suomalaisiin on muuttunut koko Ruotsissa, mutta me Suomessa emme ole huomanneet sitä. Minä ja muut kouluruotsilla taaplaavat arastelemme ruotsin puhumistakin ihan turhaan."

Kirjahyllyssä ovat perhekuva, romaanit ja sanakirjat.
Kirjahyllyssä ovat perhekuva, romaanit ja sanakirjat.

On vain yksi asia, joka suomalaisissa ottaa Ruotsissa koville: suomalaisen koulun maailmanlaajuinen menestys. Ruotsalainen toisensa jälkeen on pahoitellut Saaralle sitä, että ruotsalainen koulu on niin huono suomalaiseen verrattuna.

"Aluksi ohitin sen sanomalla, että onhan täällä hyviä kouluja. Mutta kun kuulin anteeksipyynnön kymmenennen kerran, teki mieli sanoa, että älkää olko neuroottisia."

”Kun on suomalainen, on täällä vähän pedagoginen kouluguru itsekin.”

Toisinaan suomalaisen koulun ylivertaisesta maineesta voi tosin hyötyäkin. Niin kuin silloin, kun Saara mainitsi poikansa opettajalle, että pitää hyvin tärkeänä suomen kielen ylläpitämistä. Opettaja kun oli ollut sitä mieltä, että ruotsin oppimiseksi voisi pitää taukoa suomen lukemisessa.

"Minulla oli kassissa printattuina suomalaiset tutkimukset siitä, miten kielet tukevat toisiaan. Jos tämä menee ikäväksi, niin suomalaista kasvatustiedettä 
tulee täyslaidallinen... Ei mennyt, olimme täysin yksimielisiä. Kun on suomalainen, on täällä vähän pedagoginen guru itsekin."

Äitien päivä

Pojan koululta Saaralla on seuraavaksi kiire asemalle. Yliopistolle Växjöhön on Lundista runsaan puolentoista tunnin junamatka. Puoliso on tänään töissä puolen tunnin päässä Helsingörissä. Kööpenhaminan lentokentälle pääsee puolessa tunnissa ja sieltä Helsinkiin ja Turkuun puolessatoista.

"Olemme monen tien risteyksessä. Kun kaipaamme kunnon tavarataloa, hurautamme 40 minuutissa Kööpenhaminaan. Tivoliin meillä on kausikortit, vuoristoradassa käydään monta kertaa peräkkäin."

Eräänä päivänä Eliel totesi Saaralle olevansa ruotsinsuomalainen suomenruotsalainen.

Joskus oman identiteetin kanssa on miettimistä. Eräänä päivänä Eliel totesi Saaralle olevansa ruotsinsuomalainen suomenruotsalainen.

"Piti kelata hetki, että aivan. Siinä rinnalla oma status tuntuu aika yksinkertaiselta. Sekin, että Ruotsissa olen tavallinen naimisissa oleva nainen, mutta Suomessa rekisteröidyssä parisuhteessa."

Rekisteröity parisuhde saattaa jäädä Suomessakin historiaan. Tahdon 2013 -kansalaisaloite keräsi maaliskuussa vuorokaudessa ensimmäiset 100 000 
nimeä. Esitys tasa-arvoisen avioliittolain puolesta on menossa eduskunnan käsittelyyn.

"Suhtaudun kansalaisaloitteeseen arkisesti. On kiva, että tämä ei ole mikään vähemmistöjuttu. Eniten se silti kertoo minusta siitä, että suomalaiset ovat hyvin perustuslaillista väkeä, joiden mielestä oikeudet pitäisi ulottaa kaikkiin."

Avioliittoa suurempi asia Saara Taalakselle oli perheen sisäisen adoption salliminen rekisteröidyssä parisuhteessa eläville. Vasta lain tultua voimaan 2009 Saarasta tuli virallisesti poikansa äiti, adoptioäiti.

Seinältä katsoo Kuutti Lavosen taulu.
Seinältä katsoo Kuutti Lavosen taulu.

"On vähän surrealistista olla ottolapsineuvonnassa, kun on ollut lapsensa äitinä alusta asti, melkein viisi vuotta.  Se on koomista, mutta ei sitä tarvitse nähdä loukkaavana. Voinpahan kiusata rouvaani siitä, että paperilla todistetaan, että minä olen kaikin puolin kykeneväinen Empun äidiksi. Että mites on, onko hänellä mitään todistusta..."

Pian perheessä on isot juhlat, kun äitienpäivänä juhlitaan kahta äitiä.

Isänpäivänä marraskuussa juhlat ovat vielä komeammat. Yksi sankari on Saaran isä, megaukki, ja lisäksi juhlitaan montaa hienoa miestä, enoja, ystäviä ja kummisetiä. Lahjoja saa myös koko oma porukka, Saara, Eerika ja Eliel. Perheessä vietetään kaikkien päivää.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 9/2013.

 

"Miehen lähdettyä keskityin vain hengittämiseen ja arjen pyörittämiseen. Ajan myötä huomasin, että olen ihan fiksu tyyppi ja monia ominaisuuksiani arvostetaan", Susanna sanoo.
"Miehen lähdettyä keskityin vain hengittämiseen ja arjen pyörittämiseen. Ajan myötä huomasin, että olen ihan fiksu tyyppi ja monia ominaisuuksiani arvostetaan", Susanna sanoo.

”Ero ja valtava hylkäämisen kokemus pistivät minut todella maan tasalle. Seuraavan vuoden aikana opin kuitenkin paljon sellaista, josta on ehkä apua myös muille jätetyille”, Susanna sanoo.

Puoliso tokaisi Susannalle kesken lapsen jalkapalloturnauksen: haluan erota, minulla on uusi nainen. Lapset olivat silloin 1-, 5- ja 7-vuotiaita. Yhdessä oli oltu 15 vuotta.

”Se oli ihan järkyttävä shokki, vaikka yhteiselämä olikin ollut aika pitkään haastavaa lapsiperhearkea. Yritin pidätellä kyyneleitä muiden futisvanhempien keskellä ja kannustaa tytärtäni peleissä.”

Päivä oli sateinen, pienet pelaajat olivat kolmen ottelun jälkeen mutaisia. Välillä käytiin lounastamassa.

Illalla nukkumaan käydessä mies kysyi minulta innoissaan, haluanko kuulla uudesta naisesta kaiken.

”Lasten syödessä menin ulos haukkomaan happea ja itkemään. Kotiin päästyämme soitin hyvälle ystävälle, joka vei minut saman tien pitkälle kävelylle ja yritti lohduttaa ja tsempata.”

”Illalla nukkumaan käydessä mies kysyi minulta innoissaan, haluanko kuulla uudesta naisesta kaiken.”

Susanna ei halunnut kuulla mitään.

Puoliso oli suunnitellut kaiken valmiiksi lasten tapaamisjärjestelyjä myöten. Uudella kumppanilla olisi kuulemma suuri huone lapsia varten.

”Kokemani hätä oli todella alkukantaista, kaoottista ja voimakasta. Ahdistavaa hylkäämisen tuskaa ja pelkoa lasten menettämisestä. Tuska oli fyysistä, eli en saanut henkeä ja oli huono olo, sain rytmihäiriöitäkin.”

Minut on jätetty toisen takia. Elämä on lopussa. Olen arvoton.

Näin Susanna ajatteli. Hän oli väärässä. Eroa seuranneen vuoden aikana hän oppi esimerkiksi nämä kahdeksan asiaa:

1. Elämä jatkuu – muiden tuella

Alkuaikoina mielialani aaltoili. Välillä kotiin ajaessani mietin, että vedän autolla kallionseinämään tai sillalta alas. Sitten lapset saavat uuden elämän mieheni ja hänen uuden naisensa kanssa.

Rakas ystäväni jaksoi vakuuttaa minulle, että kohta noin kamala tunne menee ohi. Terveyskeskuksen psykologi antoi puolestaan vinkin, että anna tunteen vain tulla ja mennä. Huomasinkin ajan mittaan, että synkimmät tunteet menevät ohi eikä seuraavalla kerralla tuntunut enää niin pahalta.

Esimieheni ja työkaverini kyselivät säännöllisesti jaksamistani.

Jo muutama päivä jätetyksi tulemisen jälkeen olin työterveyshoitajan vastaanotolla. Sieltä sain ajan lääkärille. Sain sympatiaa, rauhoittavia, lähetteen sydänfilmiin ja aikaa niin paljon kuin tarvitsin. Esimieheni ja työkaverini kyselivät säännöllisesti jaksamistani.

Ystävät jaksoivat kuunnella ja lukea varmaan tuhansia viestejäni, joissa pohdin kaikkia asioita. He auttoivat ja ottivat lapsia hoitoon. Ilman heidän kannatteluaan en olisi varmasti tässä.

2. Saan arjen pyörimään

Pikkuhiljaa aloin tajuta, että nyt minä olen se, jonka täytyy pitää arki käynnissä. Se tuntui yllättävän vapauttavalta: saan itse päättää asioista, eikä tarvitse huolehtia siitä, että lasten isä sabotoisi kasvatustapojani.

Tästäkin selvitään, kun vain vähän mietin ja pyydän apua tarvittaessa.

Tuli semmoinen fiilis, että kyllähän minä ratkaisen kaikki harrastuksiin ja töihin liittyvät aikatauluongelmat, kun vain vähän mietin ja pyydän apua tarvittaessa.

Ymmärsin myös, että minulla on fiksuja lapsia, jotka myös pystyvät auttamaan asioiden kanssa, esikoinen esimerkiksi hurauttaa pyörällä kauppaan tarvittaessa. Aikataulutus ja kalenteri, perheen sisäinen viikkolukujärjestys… on monia tapoja hoitaa arkea.

Lisäksi kannattaa antaa itselleen armoa, jos ei jaksa hoitaa kaikkia asioita kerralla.

3. Olen yhä hyvä äiti lapsilleni

Eron alkuaikaan kävin säännöllisesti perheneuvolassa pyytämässä vinkkejä ja apua tilanteisiin ja tunteisiini, joita en osannut itse ratkaista. Lasten kanssa vahvistui me-tunne. Puhuimme kotona paljon siitä, että me olemme nyt tämä nelihenkinen perhe.

Illalla on semmoinen tunne, että taas selvisin yhdestä päivästä.

Olen hyvin herkkä persoona ja aistin nopeasti, jos lapsilla on jotain hätää. Vaadin lapsilleni apua tarvittaessa ja haen apua myös itselleni, kun en jaksa.

Kun saan lapset nukkumaan iltapalan, hampaidenpesun ja muun hässäkän jälkeen, on semmoinen tunne, että taas selvisin yhdestä päivästä.

Tulee ihana olo, kun esimerkiksi isäviikonlopun jälkeen lapset kiipeävät kukin vuorollaan syliin ja kertovat, että on ollut ikävä. Tai kun tytär sanoo, että viikonlopun kivoin asia oli jalkapalloturnaus, johon sain hänet vietyä.

4. Osaan hoitaa ”miesten työt”

Olen vaihtanut autoon renkaat ensimmäistä kertaa itse, vaihtanut etuvalon polttimon, katsastanut ja huoltanut auton. Se ei ollutkaan niin vaikeaa kuin aina kuvittelin! En tarvinnutkaan miestä, tähänkään asiaan.

Jos eteen tulee ongelma, osaan hakea tietoa, tehdä suunnitelmia ja ratkaista tilanteen. Aika isoja asioita on vielä hoitamattakin, kuten miehen kesken jättämän remontin loppuunsaattaminen. En kuitenkaan epäile hetkeäkään, etteikö sekin hoituisi.

5. Selviydyn raha-asioista

Aluksi ajatus pärjäämisestä pelotti, tilanne oli niin sekava. Lopulta sain hoidettua osituksen ja muut asiat, talon ja lainan omiin nimiin. Siitä alkoi itsenäisen omakotitalon omistajan aika. 

Olen tehnyt jonkun verran taloussuunnittelua, eli kirjaan asumiseen, autoon ja muihin asioihin  liittyviä menoja ylös.

Kun olin kotona lasten kanssa, mies eteni urallaan korkeaan asemaan.

Meillä oli suuria ristiriitoja elatusmaksujen kanssa, kuten erossa usein on. Luulen, että nyt on löytynyt jotakuinkin oikea taso. Kun elatusmaksut juoksevat, pystyn turvaamaan lapsille kodin, ruoan ja muut perustarpeet, joita en kyllä pelkästään omalla palkallani pystyisi maksamaan. 

Kun olin kotona lasten kanssa, mies eteni urallaan korkeaan asemaan. Lähes koko pikkulapsiajan kaikki tuloni olivat menneet perheen eteen ja kotihoidontuella ollessani käytin kaikki säästötkin.

Kirpputorit ovat tuttuja paikkoja ja ruoka ostetaan halvimmasta kaupasta. Koska olen köyhäillyt vuosikaudet, kulutustasoni ei toisaalta ole kovin korkea ollutkaan. Auton vaihtaminen kulutukseltaan pienempään on pohdinnassa. 

On myös ollut hyvä ratkaisu tehdä lyhennettyä työviikkoa tällä hetkellä. Vapaapäivänä ehtii vähän tehdä kotitöitä. Tai ihan vain levätä.

 

"Olen tehnyt päätöksen käyttää kaiken aikani lasten tukemiseen. Kun olen saanut heidät tästä yli, keskityn taas omiin juttuihin. Minun vuoroni lähestyy!"
"Olen tehnyt päätöksen käyttää kaiken aikani lasten tukemiseen. Kun olen saanut heidät tästä yli, keskityn taas omiin juttuihin. Minun vuoroni lähestyy!"

 

6. Voin luoda uusia, omia unelmia

Minulla oli isoja unelmia eron aikoihin. Olin käyttänyt koko pikkulapsiajan perheen eteen ja tuntui, että nyt olisi vihdoin minun aikani jatkaa opiskelua ja omaa uraani. Eron tuoma shokki pisti omat haaveet hetkeksi prioriteettilistan häntäpäähän.

Olen tietoisesti tehnyt päätöksen käyttää kaiken aikani lasten tukemiseen. Kun olen saanut heidät tästä yli, keskityn taas omiin juttuihin. Minun vuoroni lähestyy!

Lasten kanssa olemme unelmoineet koirasta, voimme toteuttaa senkin haaveen.

Avioliiton aikana koin aina, ettei puoliso tukenut tai kannustanut minua mihinkään. Se hidasti ja vaikeutti omien juttujen edistämistä. Nyt tilanne on toinen, enkä edes kaipaa toiselta hyväksyntää omille ajatuksilleni. Onhan se vapauttavaa.

Lasten kanssa olemme myös unelmoineet koirasta. Puoliso ei koskaan halunnut kotieläimiä, mutta me muut haluamme. Voimme toteuttaa senkin haaveen, kun siltä tuntuu ja olemme valmiita sitoutumaan eläimeen.

7. Olen hyvä tyyppi

Ero ja valtava hylkäämisen kokemus pistivät minut todella maan tasalle. Olin sinnitellyt suhteessa todella pitkään ja sietänyt aika isojakin asioita ajatellen, että kunhan lapset kasvavat, saamme aikaa parisuhteelle.

Miehen lähdettyä oli tunteita, etten kelpaa mihinkään. Itkin kaikki illat ja kävin töissä, jossa sain ajatella ihan jotain muuta. Kotona keskityin vain hengittämiseen ja arjen pyörittämiseen.

Olen huomannut, että olen ihan fiksu tyyppi ja monia ominaisuuksiani arvostetaan.

Lopulta tunteet alkoivat kääntyä siihen, että minä olenkin meistä se voimakkaampi. Minun ei tarvinnut paeta ja minä selvitin sen ison sotkun, jonka mies lähtiessään jätti jälkeensä. Pikkuhiljaa aloin tuntea itseni vahvemmaksi.

Olen huomannut, että olen ihan fiksu tyyppi ja monia ominaisuuksiani arvostetaan. On nostanut ihan tosi paljon itsetuntoa, kun ei tarvitse anella arvostusta aviopuolisolta, vaan saa olla oma itsensä.

Olen myös tavannut uuden miehen, joka käveli vastaani nurkan takaa aivan odottamatta! Tuntuu ihan uskomattomalta, että Suomessa on miehiä, jotka puhuvat, tekevät ruokaa, näyttävät tunteitaan ja haluavat minut, kolmen lapsen äidin. Joku arvostaa minuakin, vahvuuttani ja rohkeuttani.

8. Minä selviän

Jätetyksi tuleminen sattuu. Se sattuu niin, että henkeä salpaa ja tekisi mieli käpertyä lattialle sikiöasentoon. Häpeä, hylkäämisen tuska, kaikki ne ajatukset... tulee monta kertaa mieleen hypätä sillalta alas. Mutta se kipu hellittää, pikkuhiljaa.

Kohtalotovereilleni sanoisin, että hakekaa apua, oli taho sitten työterveys, terveyskeskus tai kriisipuhelin. Puhukaa ja puhukaa asiat ja tunteet ulos. Voin luvata, että se helpottaa. Mitä enemmän eroa työstää, sitä nopeammin siitä selviää.

Lupaan, että kipu hellittää pikkuhiljaa.

Jättäjä tuskin tulee koskaan kertomaan totuutta tai syitä, miksi kaikki tapahtui. Pariterapiaan voi mennä vaikka yksin pohtimaan näitä asioita ammattilaisen kanssa. Kannattaa katsoa itseäkin peiliin. Kaikesta voi oppia ja vahvistua.

Sydän siinä särkyy, mutta nurkan takana odottaa onni ja parempi elämä.

Susannan nimi on muutettu

Vierailija

Yllättäen jätetty Susanna: ”Luulin elämän loppuvan, mutta vuodessa opin kahdeksan isoa asiaa”

Jossakin kohtaa jutussa Susannan tilalla on eri nimi. Olisikohan sekin tarkoitus olla Susanna. Ihmettelin tätä lukiessani juttua, mutta ymmärsin kun huomasin, että nimi on muutettu. Jospa toimitus huomaisi muuttaa, mikäli oikea nimi on kertaalleen jäänyt tekstiin. En tiedä onko tämä oikea paikka kommentoida tuosta...
Lue kommentti
Kun puolison mielenterveys järkkyy, parisuhde menee kokonaan uusiksi.
Kun puolison mielenterveys järkkyy, parisuhde menee kokonaan uusiksi.

Ilman Marjo-vaimoaan Juhani Ojalammi ei todennäköisesti olisi enää kertomassa tarinaansa. Juhani kiittää puolisoaan, joka jaksoi taistella heidän molempien puolesta, kun Juhanin mielesterveys järkkyi.

”Sinä yönä, kun vuosituhat vaihtui, ahdistus ja omituiset ajatukset täyttivät mieleni. Tuijotin kotimme nurkkia ja näin niissä hometta. Nyt tajuan, ettei mitään sellaista ollut, mutta silloin näky oli todellinen”, Juhani Ojalammi kertoo.

”Avasin parvekkeen oven, katsoin kaiteen yli viidennestä kerroksesta ja ajattelin, että hyppäämällä pääsen pois kaikesta pahasta. Vaimoni Marjo ehti väliin. Hän tarttui käteeni ja sanoi, että nyt lähdetään.”

Juhani oli tuolloin 38-vuotias.

Näin yön muistaa Juhanin vaimo Marjo Ojalammi:

”En koskaan unohda Millenium-yötä. Katselin ikkunasta raketteja ja ajattelin, että meillä räiskyy sisälläkin. Oli räiskynyt jo monta vuotta.”

”Aistin Juhanin itsetuhoiset ajatukset ja pelkäsin koko ajan, että hän tekee itselleen jotain. Vuosituhannen vaihtuessa hän romahti täydellisesti.”

”Surin, mutta uskoin, että hän toipuu ennalleen, kunhan vain pääsee hoitoon. Pari viikkoa ennen vuodenvaihdetta olimme olleet Juhanin ahdistuksen vuoksi päivystyksessä, mutta silloin meidät käännytettiin takaisin kotiin.”

”Mies, johon rakastuin 17-vuotiaana, oli kadonnut.”

Tuon yön jälkeistä elämää Ojalammit kuvailevat vuoristoradaksi. Lopulta Juhani sai diagnoosin ja lääkityksen – kiitos Marjon taistelutahdon.

”Minulla todettiin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Siihen kuuluvat mielialan vaihtelut masennuksesta maniaan”, Juhani kertoo.

Kun puolison mielenterveys järkkyy, koko parisuhde menee uusiksi. Myös Marjo on ollut erittäin kovilla.

”Kiitollinen olen siitä, että saamme olla Marjon kanssa edelleen yhdessä. Marjo halusi taistella vuokseni. Olen onnellinen, ettei Marjo jättänyt minua silloin, kun olin todella hankala. Hän vaaransi vuokseni omankin terveytensä”, Juhani sanoo.

”Mies, johon rakastuin 17-vuotiaana, oli kadonnut. Hän oli muuttunut valoisasta, energisestä miehestä synkäksi ja välillä aggressiiviseksikin”, Marjo kuvailee.

Lue Juhanin ja Marjon koko selviytymistarina Kodin Kuvalehdestä 10/2018. Voit lukea sen myös digilehdestä tai ilmaisena tähtiartikkelina, jos olet tilaaja tai teet kuukausen maksuttoman koetilauksen täällä.