Satu neuloo myssyjä Päijät-Hämeen keskussairaalan vastasyntyneille. ”Välillä unohdan murheet, kun keskityn neulomiseen.”
Satu neuloo myssyjä Päijät-Hämeen keskussairaalan vastasyntyneille. ”Välillä unohdan murheet, kun keskityn neulomiseen.”

Kun Satu Salmelan mies sairastui keuhkosyöpään, Satu neuloi myssyn päivässä. Silmukoiden laskeminen rauhoitti.

”Lääkäri kiinnitti huomiota kohonneisiin tulehdusarvoihin. Oli kesä 2013, ja mieheni Kari oli käynyt uuden työpaikan työterveystarkastuksessa.

Kun Kari yski, tuli usein verta. Sano nyt lääkärille sekin, sanoin. Lääkäri lähetti hänet saman tien keuhkokuvauksiin.

Viikonlopun jälkeen tuli soitto: keuhkoissa on pahat tummentumat. Se oli molempiin keuhkoihin levinnyt keuhkosyöpä.

Jouduin sairauslomalle ja aloin neuloa. Äitini oli neulonut jo aiemmin myssyjä Päijät-Hämeen keskussairaalan vastasyntyneille. Minä innostuin samasta aiheesta. Tein 50 myssyä 50 päivässä. Suosikkejani olivat perinteiset vauvavärit, vaaleanpunainen ja vaaleansininen.

Käsityö oli aina mukana – mökillä, Karin äidillä, minun äidilläni. Neulominen auttoi minua pysymään järjissäni. Sitä pystyin hallitsemaan.

Sanoin Karille, että juhlimme vielä hänen kuusikymppisiään.”

Toiveet paperilla

”27. maaliskuuta 2014 lääkäri sanoi: tiedättehän, että tätä ei voi parantaa.

”Viimeisenä kesänä Kari neuvoi, miten savustan kalaa mökillä.”

Sen jälkeen halusin olla kaiken mahdollisen ajan Karin kanssa. Ulkoilimme, kalastimme, vain olimme yhdessä. Kun neuloin myssyjä, istuin Karin seurana. Se aika oli raskasta mutta hyvin tärkeää.

Viimeisenä kesänä Kari neuvoi, miten savustan kalaa mökillä ja tarkistan öljyt autosta. Hän jutteli, miten ja mihin hänet haudataan, ja pyysi, että olisin loppuun asti hänen kanssaan. Kirjoitin kaikki toiveet paperille.

Kesäkuun alussa Karilla todettiin keuhkokuume. Vuorokausi ennen kuolemaa lääkäri kertoi, että mitään ei ole tehtävissä. Kari lähti 57-vuotiaana, vähän liian nuorena.”

Junasukat lohduttavat

”Kari sanoi aina, että kun hänestä aika jättää, suret vähän aikaa, mutta sitten jatkat elämää. Yritän noudattaa sitä, mutta en ole ihan onnistunut. Kärsin vaikeasta masennuksesta, ja olen ollut yli vuoden poissa töistä.

Kun keskityn neulomiseen, unohdan sairauden. Silmukoiden laskeskeleminen on rauhoittavaa. Kun vien myssyt vastasyntyneille, teen samalla hyvää.

Olen käsitellyt surua myös puhumalla. Olen käynyt sururyhmässä, psykologin luona ja nyt hoitajalla kerran viikossa. Jutteleminen on auttanut.

Minulla olisi vielä yhdeksän vuotta työelämää jäljellä. Enää en stressaa siitä. Annan itselleni aikaa ja ajattelen, että vielä tulee se päivä, kun olen taas kondiksessa ja pystyn palaamaan normaaliin elämään.

”Kolme vuotta sitten tähän aikaan kävimme viimeisen kerran makkaranpaistoretkellä. Kuukausi sen jälkeen Kari haudattiin.”

Saan iloa keväästä ja 13-vuotiaasta kääpiösnautseristani Harmista. Sen takia on pakko lähteä kolme kertaa päivässä lenkille.

Kaipaus tulee välillä odottamatta. Kaupassa, lenkillä, kotona.

Kolme vuotta sitten tähän aikaan kävimme viimeisen kerran makkaranpaistoretkellä. Tasan kuukausi sen jälkeen Kari haudattiin. Sellaisina päivinä kaiken muistaa.

Neulon myssyjä niin kauan kuin käteni toimivat. Minusta on ihana ilahduttaa pieniä. Elämä jatkuu, vaikka puolisoani ei enää ole.

Kun haluan lohtua, laitan jalkaan junasukat, jotka tein Karille.”

Maijuli

Satu käsitteli miehensä kuolemaa neulomalla myssyjä vastasyntyneille: ”Elämä jatkuu, vaikka puolisoani ei enää ole”

Hei Satu Kiitos sydämeen koskettavasta tarinastasi. Itsellä on ollut paljon läheisten poismenoja, enkä enään pelkää kuolemaa. Suuri suru kosketti minua, koska mammografia seulonnassa minulta löytyi molemmista rinnoista syöpä ja vielä etäispesäkkeitä kainalon imusolmukkeista. Viimeisistä sädehoidoista vasta puoli vuotta. Elämä jatkuu vaikeuksien kautta, mutta sinnitellään eteenpäin. Pahimpaan suruun ja kipuihin aloin kutoa sukkia ja oikein vaikeita kuvioita, jotta ajatukset olisivat siinä mitä...
Lue kommentti