Kun Terttu Latvalan, 72, äiti matkusti junalla talvisotaa pakoon, tuntematon kanssamatkustaja neuloi omasta villatakistaan palelevalle Tuula-vauvalle sukat. Samalla ohjeella neulotut pikkusukat ovat päätyneet jopa Englannin kuningasperheeseen.
Pommituksen uhka pakotti junan pysähtymään. Talvisota oli juuri syttynyt. Terttu Latvalan, 72, äiti ja tuolloin muutaman kuukauden ikäinen Tuula-sisko olivat matkalla Vaasasta Kauhajoelle sotaa pakoon.
Juna seisoi pitkän aikaa, ja vaunussa oli kylmä. Tertun äitiä vastapäätä istui eläkkeellä oleva käsityönopettaja. Hänen kävi sääliksi vauvaa, jolla ei ollut tossuja jalassa.
”Käsityönopettajalla oli tietysti puikot mukana, mutta ei lankaa. Hän alkoi purkaa omaa villatakkiaan ja neuloa siitä sukkia vauvalle”, Terttu Latvala kertoo.
”Toinen sukka jäi kesken, joten hän keri äidille lankaa mukaan ja sanoi, että mallia ei saa muuttaa. Nämä pysyvät niin hyvin vauvalla jalassa.”
”Äiti sanoi aina, että sukat lahjoitetaan, koska hänkin sai ne.”
Tertun äiti arvosti elettä niin paljon, että kutoi junasukkia koko elämänsä – milloin myyjäisiin, milloin tuttujen lapsille. Maksua äiti ei sukista koskaan ottanut.
”Hän sanoi aina, että sukat lahjoitetaan, koska hänkin sai ne.”
Perintö siirtyi äidiltä tyttärelle. Terttu neuloi ensimmäiset sukkansa kymmenvuotiaana.
”Olen tehnyt junasukkia monta sataa paria. Enkä ikinä ota maksua.”
Kuninkaallinen vauva sai omansa
Nykyään junasukat ovat kuuluisat. Kun niiden nimen kirjoittaa Google-hakuun, saa 38 000 tulosta. Siitä on kiittäminen Tertun ystävää Eilaa.
Eila kertoi sukkien tarinan kymmenen vuotta sitten Etelä-Pohjanmaan taitokeskuksessa. Kertomus liikutti niin, että se ja sukkien ohje haluttiin painaa taitokeskuksen lehteen.
”Siitä lähti junasukkien voittokulku”, Terttu sanoo.
”En ole uskaltanut pestä niitä, etteivät ne murene.”
Nyt ohje on levinnyt ympäri maailmaa. Terttu epäilee, että salaisuus on sen helppous: ensin 12 kerrosta resoria, sitten neljä kerrosta nurin, neljä kerrosta oikein ja sitten taas neljä nurin.
”Eila lähetti yhdet junasukat jopa Katen ja Williamin vauvalle. Hän sai kiitoskortin kuninkaallisella leimalla.”
Kun Tertun äiti muutti palvelutaloon ja tyhjensi asuntoaan, alkuperäiset junasukat päätyivät Tertun tyttären leikkeihin.
Nykyään ne on kehystetty Tertun olohuoneen seinälle.
”En ole uskaltanut pestä niitä, etteivät ne murene.”
Sukkien alkuperäinen omistaja, Tertun Tuula-sisko kuoli vuonna 2007.
”Tuntematon kutoi sukan, halusi auttaa. Ihmiset eivät siihen aikaan ajatelleet vain itseään.”
Terttu kertoo sukkien tarinan aina, kun joku kysyy, ja joka kerta, kun hän lahjoittaa uudet junasukat eteenpäin.
”Tarina vetoaa ihmisiin. Tuntematon kutoi sukan, halusi auttaa. Ihmiset eivät siihen aikaan ajatelleet vain itseään. Otettiin muutkin huomioon. Nyt on toisenlaista.”
Junasukkien ohje löytyy täältä.
