Lapsena Outi Airola kadehti joskus kavereidensa siistejä ja rauhallisia koteja. Aikuisena hän on ymmärtänyt, että oppi kotoaan tärkeän asian: asiat usein paranevat, kun niihin tartutaan yhdessä.
Lapsena Outi Airola kadehti joskus kavereidensa siistejä ja rauhallisia koteja. Aikuisena hän on ymmärtänyt, että oppi kotoaan tärkeän asian: asiat usein paranevat, kun niihin tartutaan yhdessä.

Kun Outi Airolaa hyväksikäytettiin lapsena, voimistelu- ja teatteriharjoitukset auttoivat häntä jaksamaan. Nyt Outi auttaa Ykspihlajan asukasyhdistyksen puheenjohtajana muita.

Kun Outi Airola oli lapsi, hänellä oli yksi turvapaikka. Se oli työväentalo, joka sijaitsi Outin kodin naapurissa Kokkolan Ykspihlajassa.

Kotona oli välillä levotonta, mutta kun Outi pääsi työväentalolle voimistelu- ja teatteriharjoituksiin, hän unohti hetkeksi kotiolot ja elämänsä muut ahdistavat asiat.

”Työväentalolla oli ihania aikuisia, esimerkiksi voimisteluryhmämme valmentaja Anu. Hän ja muut aikuiset saivat minut ajattelemaan, että olen hyvä ja pärjään, kunhan harjoittelen tarpeeksi. Sain siitä itsetuntoa”, Outi, 66, muistaa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

”Voimistellessa tunsin olevani normaali ja samanlainen kuin muutkin tytöt. Moni hyötyisi siitä, että saisi lomaa ahdistuksesta. Että voisi keskittyä yhdessä johonkin tavoitteelliseen.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Juuri sitä Outi on aikuisena yrittänyt tehdä.

Meidän tyypit

Lapsuudenkokemustensa takia Outi tietää, kuinka tärkeä oma lauma on ihmiselle. Eräs osa hänen laumaansa on Ykspihlajan asukasyhdistys, jonka puheenjohtaja Outi on ollut pian 40 vuotta.

Ykspihlajassa kaikki tietävät, että Outi on tekijänaisia. Hänen puhelimensa soi jatkuvasti ja viestit piippaavat, kun häneltä kysytään neuvoa. Tänäänkin Outi on jo järjestellyt Ykspihlajan Kulttuuriviikon esiintyjien majoitusta ja ilmoittanut Facebookissa, että paikalliselle päiväkodille otetaan sänkylahjoituksia vastaan.

”Kyllä onnistuu”, Outi sanoo puhelimeen.

Yksi yhdistyksen projekteista on Ykspihlajan vanha koulu. Se oli tyhjillään vuosia, ikkunoita oli rikottu ja seiniin töherretty. Kaksi vuotta sitten asukasyhdistys vuokrasi koulun Kokkolan kaupungilta ja Outi järjesti sitä remontoimaan kokkolalaisia työttömiä ja yhdyskuntapalvelun suorittajia. Virallisesti he ovat kuntouttavan työtoiminnan asiakkaita, mutta Outi kutsuu heitä ”meidän tyypeiksi”.

”Täällä jokainen voi tuntea olevansa hyödyllinen ja tärkeä, vaikka elämässä olisikin ongelmia.”

Meidän tyypit kunnostivat koulun laitoskeittiön, maalasivat seiniä ja korjasivat talkoolaisten kanssa yli 150 rikottua ikkunaa. Outikin oli monena iltana mukana kittaamassa ja hiomassa. Nyt koulun keittiössä toimii ruokala Saima, jota meidän tyypit pyörittävät.

”Työttömät eivät ole täällä avun kohteina, vaan he ovat itse auttajia”, Outi sanoo.

He käyvät haravoimassa ikäihmisten pihoja, rakentavat terasseja ja toimivat ruokalähetteinä. Ja jos joku ei tule aamulla työtoimintaan, muut käyvät hakemassa hänet kotoa porukalla.

”Täällä jokainen voi tuntea olevansa hyödyllinen ja tärkeä, vaikka elämässä olisikin ongelmia. Uskon, että ihminen on onnellinen, kun voi olla hyödyksi muille.”

Outi Airola järjestää Kokkolassa työttömien toimintaa ruokala Saimassa. Seurana ovat Satu Hietala, Ilkka Maunumäki ja Jukka Raivio.
Outi Airola järjestää Kokkolassa työttömien toimintaa ruokala Saimassa. Seurana ovat Satu Hietala, Ilkka Maunumäki ja Jukka Raivio.

Saunan lauteilla

Oi Herra, luoksein jää, jo ilta on, ja kadonnut on valo auringon. Ken muu mua murheissani lohduttais, kelt’ turvan hädässänsä sielu sais.

Näitä virren numero 555 sanoja Outi lapsena tapaili mielessään rintamamiestalon saunan lauteilla. Niin hän yritti kestää sen, mitä tapahtui.

Outi oli ekaluokkalainen, kun iäkäs pariskunta pyysi häntä auttamaan kodin siivouksessa. Outi sai siitä enemmän palkkaa kuin äitinsä, joka työskenteli siivoojana Outokummun tehtaalla.

Siivoamisen lisäksi Outin piti tehdä talossa muutakin. Hänen piti riisua vaatteensa ja mennä miehen kanssa saunaan.

”En ymmärtänyt hyväksikäytöstä muuta kuin että se oli jotain väärää, pahaa ja minun vikani.”

Hyväksikäyttö jatkui kahdeksan vuotta ja loppui miehen kuoltua. Silloin Outi oli 15-vuotias.

Miten hyväksikäyttö on vaikuttanut Outin elämään? Millainen lapsuus Outilla oli sosialismia kannattavan isän ja anarkistisen äidin kanssa? Miten Outi päätyi työttömien ja vankien kanssa pelastamaan purkutuomion saaneita Ykspihlajan satamarakennuksia ja vanhaa kulttuuriperintöä? Miten Outi pääsi jaloilleen, kun hänen puolisonsa Mikko kuoli yllättäen 54-vuotiaana?  Koko jutun pääset lukemaan Kodin Kuvalehdestä 17/2025 tai tilaajana täältä. Jos et ole vielä tilaaja, kokeile Digilehdet.fi -palvelua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla