Ronja Salmi ei päässyt opiskelemaan käsikirjoittamista, mutta töiden tekemistä se ei ole estänyt. Yksi hyvä paikka ideoida on oman toimiston ikkunalauta Helsingin Vallilassa.
Ronja Salmi ei päässyt opiskelemaan käsikirjoittamista, mutta töiden tekemistä se ei ole estänyt. Yksi hyvä paikka ideoida on oman toimiston ikkunalauta Helsingin Vallilassa.

Ronja Salmi tietää kaiken siitä, mikä suomalaisia koululaisia hävettää. Hän tietää myös, miten heidän olonsa saa paremmaksi. Siksi häntä kuuntelevat vanhemmatkin. Mallin Ronja sai omalta äidiltään. ”Äiti ei koskaan puhunut meille alentuvasti. Eikä hän ikinä sanonut, että vanhemmat puhuvat nyt tai että ymmärrät sitten isompana.”

”Lisää laukkaa kaarteessa! Anna sille kunnolla pohjetta! Hyvä, noin!”

Ronja Salmi laukkaa ruskealla keppihevosella villisti Mannerheimin patsaan ympäri Helsingissä ja huutaa ohjeita
Robert Sundmanille. Kohta he jo puikkelehtivat hevosineen jalankulkijoiden lomassa liikennevaloissa.

Kohtaus on muutaman vuoden takaa. Mediayrittäjä Ronja Salmi, 24, ja Ylioppilaslehden päätoimittaja Robert Sundman, 22, siinä kokeilivat, onko noloa leikkiä keppihevosilla julkisilla paikoilla. Kokeilusta kuvattiin video, joka esitettiin heidän juontamassaan Ylen Galaxi-ohjelmassa.

Työryhmässä oli mietitty, että lasten ja nuorten nolous olisi hyvä aihe. Niin se olikin. Kun ohjelmassa pyydettiin kysymyksiä siitä, mikä on noloa, niitä tuli 1500 kuussa.

Onks noloo pyytää ihastusta ulos? Onks noloo ostaa kortsuja?

Onks noloo, jos poika harrastaa ratsastusta? Onks noloo pyytää ihastusta ulos? Onks noloo ostaa kortsuja? Onks noloo saada naurukohtaus luokassa?

Ronja ja Robert kokeilivat. Videoita on katsottu Yle Areenassa jo yli kolme miljoonaa kertaa. Ohjelmasarjan jälkeen Ronja alkoi kirjoittaa aiheesta kirjoja. Hänestä oli tullut lasten ja nuorten nolouden asiantuntija – siitä huolimatta, ettei hän itse ole oikeastaan koskaan tuntenut olevansa kamalan nolo.

Äiti ja äidin nainen

”Minä en ole varas”, Ronja sanoi. Ääni oli kuuluva.

Kahdeksannen luokan terveystiedon tunnilla keskusteltiin homoseksuaalisuudesta. Eräs luokkatovereista oli juuri sanonut, että homojen lapsista tulee varkaita.

Ronjan sydän pompotti ja korvissa kohisi. Hänen olisi pakko sanoa jotain, mutta kertoisiko hän koko luokalle, että hänen elämänsä tärkein ihminen, oma äiti, seurusteli naisen kanssa?

Ronjan vanhemmat olivat eronneet, kun hän oli viisi. Äiti jäi Ronjan ja pikkuveljen yksinhuoltajaksi, ja kolmikko hitsautui tiiviisti yhteen. Se ei kuitenkaan tarkoittanut, ettei mukaan olisi mahtunut muita. Kun äiti muutaman vuoden kuluttua esitteli lapsille ystävättärensä, oli aivan luonnollista, että tämä jäisi heille asumaan.

Lähipiirissä sateenkaariperhettä ei ihmetelty koskaan. Miksi olisikaan?

Lähipiirissä sateenkaariperhettä ei ihmetelty koskaan. Miksi olisikaan? Nelikoksi kasvanut joukko kävi sukulaisvierailuilla, lomaili, rakasti ja kinasteli. Perhe-elämä oli samanlaista kuin kaikissa muissakin perheissä Vantaan lähiöissä.

”Meillä kävi jatkuvasti paljon kavereita. Heille oli aina luonnollista, että äidin puoliso oli nainen.”

Yhtäkkiä luokassa tilanne oli uusi.

”Pelkäsin, että kun avaan suuni, nousee mekkala ja minua aletaan kiusata.”

Kun Ronja oli kiistänyt olevansa varas, tuli hiljaista. Luokkakaverit näyttivät yllättyneiltä. Sitten joku kysyi:

”Pussailevatko sun vanhemmat?”

”Pussailevatko sinun vanhempasi?” Ronja vastasi.

Keskustelu loppui siihen. Varkaista puhunut poika tuli seuraavalla välitunnilla Ronjan luokse ja pyysi anteeksi.

”Oli oivaltavaa huomata, että mitään asiaa ei kannattanut jättää käsittelemättä sen takia, että pelkäisi sen olevan noloa”, Ronja sanoo.

Sen koommin Ronjan ei ole tarvinnut selitellä sateenkaariperhettään.

”Lapsuuteni sateenkaariperheessä on maailman tylsin tarina. Siinä ei ole ollut mitään vaikeaa.”

Silti hänelle on ollut elämys katsoa norjalaista nuortensarjaa Skamia. Siinä kukaan ei järjestä kohtausta, paheksu, kiusaa tai ihmettele, kun poikapari näyttää avoimesti rakkautensa.

Oli häkellyttävää, että minun piti elää 24-vuotiaaksi ennen kuin kohtasin homoudesta kirjoitetun tarinan, joka ei ole lohduton tai traumaattinen.

”Koin suurta lohtua Skamia katsoessani. Oli häkellyttävää, että minun piti elää 24-vuotiaaksi ennen kuin kohtasin homoudesta kirjoitetun tarinan, joka ei ole lohduton tai traumaattinen.”

Ronjasta ei tullut varasta, mutta Ryöväri tuli. Sen niminen on yritys, jonka hän kaksi vuotta sitten perusti ja joka työllistää hänen lisäkseen kaksi kirjoittajaa.

Lapsuuden loppu

Onks noloa, jos ei ole hienoa titteliä? Ei, ajattelee Ronja.

Kun Ronja tuli kouluikään, hänen äitinsä pani hänet Freinet-kouluun. Siellä noudatettiin ranskalaisen Celestin Freinet'n kehittämää pedagogiikkaa. Lapsista pyrittiin kasvattamaan mieluummin nokkelia ja taitavia kuin kirjaviisaita.

”Rakastin koulua. Olin odottanut sinne pääsyä ja olin tosi innostunut. En osannut lukea kouluun mennessäni, mutta se ei ollut mikään ongelma. Opin nopeasti, ja luin sen jälkeen kuin riivattu ihan kaikkialla.”

Neljännellä luokalla Ronja siirtyi Montessori-kouluun. Tunneilla korostettiin omatoimisuutta. Viikon alussa suunniteltiin, mitä sen aikana opitaan. Oppilaat valitsivat itse, miten tavoitteisiinsa etenivät.

Yläasteelle siirtyminen oli sokki.

”Kuin lapsuus olisi loppunut”, Ronja sanoo.

Tavallisessa kaupungin koulussa oppitunnit toistuivat toistensa kaltaisina ja tehtävät piti kopioida taululta opettajan mallin mukaan.

Tavallisessa kaupungin koulussa oppitunnit toistuivat toistensa kaltaisina ja tehtävät piti kopioida taululta opettajan mallin mukaan.
Ronja kirjoitteli vihkoon omiaan, lintsaili vähän ja merkkasi poissaolot Wilmaan itse.

”Pärjäsin kuitenkin hyvin, sillä opiskelin omalla ajallani, jos koulussa oleminen oli vaikeaa.”

Henkireikä oli myös Tikkurilan teatteri. Sinne äiti oli vienyt Ronjan ja tämän pikkuveljen jo pieninä. Kymmenen vuoden teatteriharrastuksesta ropisi hyvin pisteitä, kun Ronja haki Kallion ilmaisutaidon lukioon.

Toisena vuonna lukiossa Ronja näki ilmoituksen, jossa haettiin juontajaa Galaxi-ohjelmaan. Hän meni koekuvauksiin ja sai paikan.

Pian Ronja juonsi, käsikirjoitti, teki videoita ja mietti, miten houkutellaan nuoria kirjallisuuden pariin. Ylioppilaaksi pääsy oli siinä rytäkässä lähinnä läpihuutojuttu.

”Miksi ylipäätään järjestetään kokeita, joihin pitää lukea kirjoja, jotka on jo lukenut?”

Lukion jälkeen Ronja pyrki Teatterikorkeakoulun dramaturgian linjalle ja Aalto-yliopistoon opiskelemaan käsikirjoittamista. Kummassakin paikassa häntä kehotettiin hakemaan juuri siihen toiseen.

”Hetken aikaa olin allapäin, mutta sitten ajattelin, että viis titteleistä. Tajusin, ettei yksikään koulu voi valmistaa minua sosiaalisen median tarinankerronnan ammattilaiseksi paremmin kuin työ, jota jo tein.”

Pian kukaan ei muista

Onks noloo, jos on aina somessa? Ehkä, sillä liika on liikaa.

”Mutta sosiaalinen media on myös nykyajan hengailua ja yhteinen tapa viettää aikaa”, Ronja sanoo.

Jos Ronjan puhelin on kiinni, hän tuntee itsensä alastomaksi. Netissä oleminen on hänelle myös työtä.

Jos Ronjan puhelin on kiinni, hän tuntee itsensä alastomaksi. Netissä oleminen on hänelle myös työtä. Siellä hän seuraa nuoria ja pysyy kärryillä heidän puheenaiheistaan.

”Some on uusi versio siitä, että istuu kahvilassa ja tarkkailee ihmisiä.”

Nykyisin Ronjaa pyydetään erilaisiin tilaisuuksiin puhumaan nuorista ja sosiaalisesta mediasta. Usein hän törmää vanhempien huoleen siitä, mitä netissä oikein tapahtuu. Ronjan viesti vanhemmille on yksinkertainen ja suora.

”Puhukaa lastenne kanssa. Se on ainoa keino suojautua netin vaaroilta.”

Ronjasta vaaroja on turha kiistää.

”Esimerkiksi kiusaaminen voi levitä äkkiä laajalle, eikä kiusattu pääse edes kotona pakoon, kun vihaviestit tulevat puhelimeen. Ja netissä voi todella tulla vastaan ihan mitä tahansa, sillä siellä ovat kaikki maailman törkimyksetkin.”

Vain lasten kanssa keskustelemalla syntyy luottamus, jota lapsi tarvitsee, jos hän kohtaa jotain pelottavaa. Silti vanhempien tehtävä on myös ennakoida ja valvoa.

”Lapsen nolostumisen tunnetta ei saa vähätellä, mutta lasta voi lohduttaa, että huomenna juttua ei muista enää kukaan.”

”Vastuullinen vanhempi seuraa, kenen kanssa ja missä lapsi viettää aikaansa. Samalla tavalla hän selvittää, mitä netissä tehdään. Joskus on vain hyväksyttävä se, että teiniltä pitää kysyä samaa asiaa monta kertaa. Vanhemmuutta on jaksaa olla sinnikäs. Teinit eivät avaudu heti. Heidän kanssaan tarvitaan aikaa.”

Aikuisen tehtävä on myös tuoda suhteellisuudentajua.

”Lapsen nolostumisen tunnetta ei saa vähätellä, mutta lasta voi lohduttaa, että huomenna juttua ei muista enää kukaan.”

Samalla viivalla

Onks noloo olla äidin tyttö? Ei, ei yhtään.

Äiti on yhä Ronjan elämän tärkein ihminen.

”Koskaan en ole tuntenut itseäni mitättömäksi, koska äiti on aina antanut minun tuntea itseni tärkeäksi.”

Ronja muistaa, miten äiti teki iltapalaa. Hän voiteli leivänpalat, asetti niille juustosiivut ja teki kurkunviipaleisiin viillot varovasti niin, että voi kääntää ne kauniisti perhosiksi lasten leiville.

”Se oli yksi äidin tavoista näyttää, että hän rakastaa minua ja veljeä.”

Lapsena äiti vei Ronjan ja pikkuveljen kirjastoon, luki ääneen ja näytti valtavat määrät elokuvia. Tärkeintä oli kuitenkin kuunteleminen.

”Äiti ei ikinä sanonut, että vanhemmat puhuvat nyt tai että ymmärrät sitten isompana.”

”Äiti ei koskaan puhunut meille alentuvasti. Eikä hän ikinä sanonut, että vanhemmat puhuvat nyt tai että ymmärrät sitten isompana.”

Ei ollut myöskään mitään, mistä äidille ei olisi uskaltanut puhua. Ronja luotti häneen niin, että mainosti hänen tukeaan kavereillekin.

”Sanoin, että jos on hätä, ottakaa taksi ja tulkaa meille, äiti maksaa kyllä. Silloin äiti jo vähän huolestui, että montakohan matkaa hän joutuu maksamaan.”

Äidiltään Ronja omaksui tavan vastata kysymyksiin siitä, mikä on noloa.

”Puhun kuin vertaisilleni. Lapset pitävät siitä ja ansaitsevat sen.”

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 8/2017.

Ronja Salmi on 24-vuotias helsinkiläinen kirjailija, käsikirjoittaja, toimittaja ja Ryöväri-yrityksensä toimitusjohtaja. Ronja tuli tunnetuksi Ylen lasten- ja nuortenohjelmien juontajana. Hän on kirjoittanut Onks noloo? -kirjoja, ja toukokuussa häneltä ilmestyy teos 12 tarinaa kirjoittamisesta. Ronja harrastaa hevosia ja ylläpitää Ystäväni hevonen -sivustoa.