Jenna Laukkanen, 22, on erikoistunut rintauintiin. Hän voitti pitkän radan EM-kilpailuissa 2016 pronssia 50 metrin rintauinnissa ja lyhyen radan EM-kilpailuissa 2015 kultaa sekä 50 metrin että 100 metrin rintauinnissa.
Jenna Laukkanen, 22, on erikoistunut rintauintiin. Hän voitti pitkän radan EM-kilpailuissa 2016 pronssia 50 metrin rintauinnissa ja lyhyen radan EM-kilpailuissa 2015 kultaa sekä 50 metrin että 100 metrin rintauinnissa.

Kodin Kuvalehti täyttää 50 vuotta. Tässä juttusarjassa esittelemme ihmisiä, joihin liittyy luku viisikymmentä. Uimari Jenna Laukkanen tietää, että 50 metriä kauhoessa ajatus ei voi herpaantua sekunniksikaan.

"Kaksi terävää hyppyä. Ne minun on tehtävä aina ennen starttipallille nousemista, muuten koko uinti voi mennä pilalle. Saan niistä kehooni valmiin olon. Nyt lähdetään kisaamaan oikein kunnolla!

Vartti ennen veteen hyppäämistä pääni on yleensä täynnä kauhuskenaarioita. Miten kuollut olen uinnin loppumetreillä? Mitä, jos uimapuku repeää tai lasit menevät rikki? Onko minusta vastusta muille uimareille?

Mutta kun kipuan starttipallin päälle, en mieti enää mitään.

50 metrin uinti vedetään nopeasti ja täysillä. Fokus ei saa herpaantua sekunnin sadasosaksikaan. Muuten se on hei hei sille uinnille. Lyhyellä matkalla meidän uimareiden erot ovat niin pieniä.

Siksi seison pallilla pää tyhjänä, odotan vain merkkiääntä. Kun se kajahtaa, hyppään salamana veteen. Tärkeintä on pitää vartalo tiukkana, jotta sen liikkeet eivät hidasta vauhtia.

"Seison pallilla pää tyhjänä."

Annan hypystä saadun vauhdin liu’uttaa lujasti eteenpäin veden alla. Kun käteni rikkovat veden pinnan reilun kymmenen metrin jälkeen, alan kauhoa. Yksi, kaksi, kolme, neljä.

Nostan pääni nopeasti veden pinnalle jokaisella vedolla. Vedän henkeä. Kropan on saatava tarpeeksi happea.

Viisi, kuusi, seitsemän. Vetoja laskemalla tiedän, milloin on aika valmistautua käännökseen. Ojennan käteni ja koukistan polvet lähelle rintaa. Otan oikealla kädellä päädystä kiinni, kiepautan itseni ympäri ja ponnistan takaisin vauhtiin.

25 metriä uitu. Loppukiri alkaa.

"Tiedän, että fyysisesti pystyn vaikka mihin."

Tiedän, että fyysisesti pystyn vaikka mihin, se on harjoituksissa nähty. Muiden suoritukseen ei siksi pidäkään kiinnittää huomiota. Tulee muistaa vain, että tätä olen harjoitellut ja tämän minä osaan.

40 metrin kohdalla maitohapot tuntuvat jo kehossa. Altaan maalipääty on enää muutaman vedon päässä.

Sekuntikello näyttää vajaata kolmeakymmentä, kun käteni koskettavat nopeasti päädyn viileää kaakelipintaa. Uinti on uitu. Olo tuntuu tyhjentyneeltä.

Nostan pään ylös vedestä ja käännyn kohti tulostaulua. Onnistumisen tietää heti, kun lukemat lävähtävät esiin.

Se on tulos tai ulos. Siinä hetkessä vain uintiajalla on väliä.”

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 10/2017.