Yrjö-isoisän adoptoima Ida Kukkapuro: ”Sain isovanhemmiltani turvallisen kodin ja hyväksynnän”

Kun Ida Kukkapuro oli puolivuotias, hän muutti asumaan isovanhempiensa ateljeekotiin.

”Tässä tuolissa olen kasvanut”, Ida sanoo lapsuudenkodissaan ja osoittaa keinutuolia, jossa on aallonmuotoiset jalat.

”Syntymäni jälkeen Ykä suunnitteli tämän keinutuolin A509, jossa Irmeli voisi keinuttaa minua sylissään.”

Kolmen sukupolven yhteisasuminen oli Yrjö ja Irmeli Kukkapuron idea. He ehdottivat sitä tyttärelleen Isa Kukkapurolle, joka oli 29-vuotiaana tullut yllättäen raskaaksi ja huolehti Idasta yksinhuoltajana.

Yrjö oli muotoilija, joka tunnettiin etenkin tuoleistaan, Irmeli oli taidegraafikko. Molemmat tekivät töitä pääosin kotona ateljeessa Kauniaisissa. Isovanhempien olisi helppo hoitaa Idaa, kun Isa lähti työmatkoilleen. Hän oli muotisuunnittelija ja matkusti työnsä takia paljon.

Idalle ja hänen äidilleen tehtiin kirjahyllyn taakse makuunurkkaus. Isovanhemmat nukkuivat 200-neliöisen ateljeen toisella laidalla. Alkoivat Idan lapsuuden onnellisimmat vuodet.

”Tässä pöydässä Ykä piirsi huonekaluja. Vieressä oli aina viivoittimia ja Stabilo-kyniä. Lapsen silmin työ näytti hitaalta. Ykä saattoi vain istua ja ajatella pitkään.”

Ateljeen toisella puolella oli Irmelin työpöytä, jonka ääressä hän teki taidegrafiikkaa ja vedosti puupiirroksia.

Iltaisin Idan käydessä nukkumaan Yrjö söi iltapalaa keittiösaarekkeen ääressä. Ida kuuli rapinaa ja huusi kirjahyllyn takaa: ”Pulla kuuluu!”

”Yrjö ja Irmeli olivat pysyvyyteni ja turvani.”

Viime aikoina Ida on miettinyt paljon isoisänsä perintöä. Yrjö Kukkapuro kuoli helmikuussa 91-vuotiaana.

”Ykä oli puhunut jo jonkin aikaa, että haluaa lähteä Irmelin luokse. Hän alkoi olla valmis. Se on lohdullinen ajatus”, Ida sanoo.

Silti Idasta tuntuu haikealta, ettei isovanhempia enää ole. Isoäiti kuoli kolme vuotta sitten.

”Ykällä ja Irmelillä on ollut minulle mittaamaton merkitys. He olivat pysyvyyteni ja turvani. Sain heiltä kaiken: turvallisen kodin ja hyväksynnän”, Ida sanoo.

Kun Ida katsoo itseään peilistä, hän näkee kasvot, jotka ovat oppineet ilmeensä isoisän kasvoilta. Ida on perinyt myös Yrjön suoran nenän ja samankaltaisen luonteen.

”Ykä oli rauhallinen, mutta hänessä oli äkkipikaisuutta. Tunnistan saman itsessäni. Stressaavassa tilanteessa voi tulla tunnereaktio, mutta riitaa ei haudota pitkään”, Ida sanoo.

Kerran Ida Kukkapuro laski kaikki isoisänsä suunnittelemat tuolit, jotka löysi kotiateljeesta Kauniaisista. Hän sai tulokseksi 90. ”Muistan tuolien virran. Tuoleja tuli ja tuoleja meni.”

Minulta ei puutu mitään

Isoäiti Irmeli vastasi Idan arjesta. Isoisä Ykä vastasi leikistä ja retkistä. Hän ajoi Idan, Irmelin ja Isan Renaultillaan usein merenrantaan. Rantakalliolla syötiin kanaa ja riisiä. Ida ui, kunnes sormenpäät olivat ryppyiset.

Isänsä kanssa Ida ei ollut tekemisissä. Vielä Ida ei osannut ajatella, että häneltä puuttuisi jotain.

Kun Ida oli kuusivuotias, elämä muuttui. Tapahtui kaksi merkittävää asiaa.

Idalle selvisi, että hänellä oli isän puolelta kolme sisarusta. Vanhin heistä oli vain yhdeksän kuukautta nuorempi kuin Ida. Isäänsä Idaa ei ollut tavannut, mutta sisaruspuolten äiti otti yhteyttä Idan äitiin, jotta lapset voisivat tutustua toisiinsa.

”Se oli rohkea teko. Olen kiitollinen, että meidät tuotiin yhteen”, Ida sanoo.

Toinen muutos oli se, että äiti Isa sai työpaikan Fitness-lehden päätoimittajana, alkoi seurustella lehden kustantajan kanssa ja muutti Helsinkiin.

”Ikävöin äitiä ja istuin ikkunan ääressä odottamassa, kun tiesin, että hän on tulossa käymään.”

Äiti ja isovanhemmat olivat sitä mieltä, että Idan on parempi jäädä asumaan Yrjön ja Irmelin luo Kauniaisiin. Idakin oli sitä mieltä.

”Isovanhemmilla asuessani arkeni ei muuttunut. En silti olisi halunnut, että äiti lähtee. Se oli minulle iso suru. Ikävöin äitiä ja istuin ikkunan ääressä odottamassa, kun tiesin, että hän on tulossa käymään.”

Ida sanoo, että äidistä tuli ”kuin viikonloppufaija”. Ida vieraili äidin luona lomilla ja viikonloppuisin, mutta äidin luo jäämistä hän ei miettinyt. Ida koki, että äidin puoliso oli kiila heidän välillään.

Lapsuuden auvo rikkoutui äidin poislähtöön, Ida sanoo nyt. Vaikeina hetkinä isovanhemmat toivat hänelle lohtua.

”Minulla on vahva muisto siitä, että istun paidattoman Ykän sylissä. Muistan Ykän luisevat jalat ja lämpimän ihon. Muistan Irmelin kainalon.”

Siinä oli Idan koti.

Lapsena Idan suosikki isoisänsä tuoleista oli Karuselli, koska siinä sai otettua kovat vauhdit.

Kysymyksiä Yrjöstä

Oletko sukua Yrjö Kukkapurolle? Sitä Idalta on kysytty lapsesta asti, kun hän kertoo nimensä.

”Sitä kysytään yhä tosi usein, myös pankkineuvotteluissa”, Ida sanoo.

Ida vastaa aina, että Yrjö on hänen isoisänsä, vaikka voisi vastata toisinkin.

Juridisesti Yrjö on Idan isä ja Irmeli hänen äitinsä. Isovanhemmat adoptoivat Idan vuonna 1995, kun Ida oli yhdeksänvuotias.

Ida muistaa, kuinka sosiaalityöntekijä tuolloin kysyi, haluaako Ida jäädä asumaan isovanhempiensa luo. Ida halusi.

”Adoption vuoksi äidistä tuli juridinen siskoni.”

Isovanhemmilla kaikki oli tuttua. Se, että Yrjö levitti ruisleipiensä päälle kidehunajaa ja banaaniviipaleita. Se, että lauantaisin oli sauna. Ja se, että pääsiäisenä Irmeli kiekui kesämökin pihalla ja antoi Idalle sitten kukon ja pupun piirtämän kartan pääsiäismunajahtia varten.

Kun adoptio tehtiin, Idan äiti oli asunut kolme vuotta Helsingissä.

”Minulle adoptio perusteltiin sillä, että on kätevää, kun isovanhemmat ovat huoltajiani ja voivat allekirjoittaa kokeeni ja leirikoululappuni.”

Yrjö oli silloin 62- ja Irmeli 61-vuotias.

”Irmeli saattoi esitellä minut niin, että ’tässä on Ida, meidän tyttö’. Ajattelin joskus, että olenko?”

Käytännössä adoptio ei muuttanut perhesuhteita. Idalla oli aina ollut olo, että äidin lisäksi isovanhemmat ovat hänen vanhempiaan. Hehän hänestä huolehtivat.

”Mutta se oli minusta hassua, että adoption vuoksi äidistä tuli juridinen siskoni.”

Miten Ida reagoi, kun hänen äitinsä puoliso teki itsemurhan Idan ollessa 10-vuotias? Mikä auttoi Idaa paranemaan masennuksesta? Mitä Idan äiti on kertonut katuvansa? Mitä Yrjö opetti Idalle muotoilusta? Mikä on suurin lahja, jonka Ida kokee saaneensa isovanhemmiltaan? Mitä Ida ajattelee nyt adoptiostaan? Koko jutun pääset lukemaan Kodin Kuvalehdestä 8/2025 tai tilaajana täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.