Se, joka on keksinyt nimittää sunnuntaita lepopäiväksi, ei taida olla äiti. Vapaapäivä kotona on esimiestyötä haastavissa olosuhteissa.

Kun on arkipäivät töissä täysi-ikäisten ja -päisten aikuisten keskellä, sunnuntai kotona lasten kanssa on usein esimiestyötä erityisen vaativissa olosuhteissa. Tällöin esimieheltä vaaditaan jatkuvaa päätöksentekoa, hengen luomista, motivointia ja opastamista. Lisäksi valppautta huomata taktikoiva imartelu ja servietin sisään piilotettu kännykkä.

Viisi pientä esimiesharjoitusta yhden sunnuntain yhdeltä tunnilta:

1. TILANNE: 12-vuotias tuntee erityistä sisarusrakkautta ja katsoo 4-vuotiaan kanssa lastenohjelmia. Tyhmempikin esimies tajuaa, että se johtuu huomisista historian kokeista.
1. PULMA: Missä vaiheessa esimies aloittaa "nyt lukemaan historiaa" -jankutuksen? Kuinka paljon vastuuta koulunkäynnistä pitää jättää 12-vuotiaalle itselleen? Onko lapsen tietä silottavan curlingäidin ja laiskan kasvattajan välissä ylipäätään muuta vaihtoehtoa?

2. TILANNE: 4-vuotias tuijottaa telkkaria hivenen lasittuneesti, mutta hiljaisena ja hyväntuulisena.
2. PULMA: Kuinka paljon 4-vuotiaan on syytä katsoa lastenohjelmia? Jos on nähnyt jo Vikke Viikingin, Jarin ja Karin sekä professori Balthazarin, tarvitseeko enää katsoa Seikkalija Dora, vaikka se olisi lempiohjelma? Kieltääkö esimies katsomisen vai vaaliiko leppeää tunnelmaa?

3. TILANNE: Aamupalalla lapset haluavat paahtoleipää pelkällä margariinilla. Esimies käskee syömään ruisleipää margariinilla, juustolla, tomaatilla ja kurkulla.
3. PULMA: Onko tässä komentamisessa järkeä? Noudattaisiko esimies tässä tilanteessa oppia "Kun 80 prosenttia ajasta syö hyvin, voi 20 prosenttia ajasta syödä miten vain"? Vai ajatusta "Terveelliset ruokatottumukset opitaan lapsena" ja "Aamupala on päivän tärkein ateria".

4. TILANNE: Nelivuotias piirtää noin 10 piirustusta päivässä, mutta parkuu, koska ei juuri nyt jaksa piirtää synttärikorttia kaverilleen.
4. PULMA: Antaako kortin olla? Ei se toinen 4-vuotias siitä kuitenkaan paljon perusta. Riittääkö kompromissi, kaupasta ostettu Nalle Puh -kortti? Vai käskeäkö etenkin juuri nyt 4-vuotiasta piirtämään? Koska on opittava tekemään sellaista, mitä ei itse haluaisi, mutta joka ilahduttaa toista.

5. TILANNE: 12-vuotias ei ole metriä kaueampana kännykästään (koskaan). 4-vuotias on mielin kielin ja raportoi "taas se vain räppää kännykkää".
5. PULMA: Ottaako esimies kännykän (taas) takavarikkoon? Jos ottaa, minkä uuden piilon sille keksisi? Vai pitäisikö huomio kiinnittää ensin 4-vuotiaaseen? Sanoa, että ei ole hänen tehtävänsä huolehtia 12-vuotiaan kännykästä, aikuiset hoitavat. Vai valitseeko esimies opettavaisen linjan "Muista sinä sitten isona, että kännykkää ei oteta aamupalapöytään / vessaan / suihkuun"?

RATKAISUT:
Äiti-esimies aloittaa jankuttamisen
kutakuinkin heti. Sekä historian kokeista, lastenohjelmien katsomisesta, kurkun ja tomaatin syömisestä että kännykästä. Nelivuotias joutuu piirtämään koira ja kukkia -synttärikortin.
Äiti-esimies myöntyy kuitenkin kompromissiin, ruisleivän jälkeen lapset syövät pelkkää paahtoleipää ja Dora-ohjelma tallennetaan. Esimies valittaa tasapuolisesti 4-vuotiaalle kantelusta ja 12-vuotiaalle kännykästä.

MUSTA HETKI ESIMIEHENÄ:
Lauseet "Annetaan se kännykkä vaikka kehitysmaihin" ja  "Mikä muu sua huvittaa elämässä kuin karkkipäivä?"

TÄHTIHETKI ESIMIEHENÄ:
Vastaus "Olette yhtä rakkaita molemmat". 4-vuotias kysyy kysymyksen taktisesti nerokkaasti kesken äiti-esimiehen ja 12-vuotiaan kännykkäselkkauksen samalla, kun itse kiipeää esimiehen syliin ja halaa.

Millaisia tilanteita teillä kotona on tänään(kin) ollut? Kerro alla kommenttikentässä, kiitos!

Lue myös:

10 vinkkiä: Kasvata itseäsi kuten lastasi

Jari Sinkkonen: "Lapsi ei ole pienikokoinen aikuinen"

Jukka Laajarinne: Kasvatus on turha

"Äidin kuuluu olla kamala"