Mitä osaisi vastata, kun lapset kysyvät vaikeita? Asiantuntijat neuvovat, vanhemmat yrittävät parhaansa.

Jokainen lapsi kysyy vanhemmaltaan viisi kiperää kysymystä ja yleensä sellaisella hetkellä, jolloin vanhempi ei ole siihen varautunut.

Näin asiantuntijat neuvovat vastaamaan kysymyksiin – ja tällaisia keskusteluja siitä eräässä perheessä syntyi.

Koettakaa te pärjätä paremmin!

1. Mistä vauvat tulevat?

Asiantuntija, lastenpsykiatri Raisa Cacciatore neuvoo aloittamaan vastauksen 5–10-vuotiaalle vaikka näin: Kun isän pippeli on kovana, sen voi asettaa äidin vauvareikään. Isä laittaa vauvareikään pippelillä annoksen vauvansiemeniä.

Äiti kokoaa itsensä ja selittää hiukan tekoreippaasti lapsenteon biologiset faktat. Korostaakseen tapahtuman luonnollisuutta hän mainitsee, että sama pätee myös kissaisään ja -äitiin.

Lapsi (pohdittuaan hetken): ”Miten kissaisä antaa kissaäidille sen vauvansiemenen, kun kissoilla ei ole käsiä.”

2. Miksi isomummo kuoli?

Asiantuntija Mannerheimin lastensuojeluliiton Vanhempainnetissä kertoo, että pieni lapsi ajattelee konkreettisesti, joten hänelle pitäisi kertoa asioista oikeilla nimillä. Mummi on nyt kuollut, koska hänen sydämensä lakkasi lyömästä. Häneen ei koske enää.

Jos lapselle sanotaan, että läheinen ihminen nukkui tai vain lähti pois, hänelle saattaa jäädä vääränlainen mielikuva kuolemasta. Hän ei ehkä uskalla nukahtaa, koska pelkää, ettei herää. Lapsen mielikuvitus voi tehdä olon pahemmaksi kuin tieto todellisista tapahtumista.

Äiti kertoo itkua nieleskellen, että isomummo oli hyvin sairas, mutta nyt häneen ei satu enää, vaikka kukaan ei varmasti tiedäkään, mitä kuolemassa tapahtuu.

Lapsi (huolestuneena): ”Kuoliko isomummo, koska me säikyteltiin sitä?” (Tosiaan, äiti muistaa sanoneensa lapsille, ettei ketään saa säikyttää, koska säikähdykseen voi vaikka kuolla.)

3. Miksi aikuiset ovat joskus humalassa?

Asiantuntija, Ehkäisevä päihdetyö ry:n erityissuunnittelija Antti Maunu suosittelee kertomaan yksinkertaisesti ja käytännöllisesti, miksi alkoholia juodaan ja mitä vaikutuksia sillä on.

Jos lapsi näkee vanhemman tai läheisen humalassa, kannattaa kertoa, mikä tilanne oli: miksi alkoholia käytettiin ja miksi humalluttiin. Jos lapsi on pelästynyt tai hämillään, keskustellaan, miltä hänestä tuntuu. Aikuisen tulee ottaa lapsen tunne vastaan ja vastata siihen kypsästi ja rauhallisesti.

Äiti kertoo, että alkoholi saa aikuisen käyttäytymään hassusti, jos sitä juo liikaa, ja että sitä ei pitäisi juoda niin paljon, että alkaa käyttäytyä hassusti ja että kierretäänpäs vähän kauempaa tuo setä, joka käyttäytyy hassusti ostarin edessä.

Lapsi (reippaasti): ”Sen sedän nimi on Humppu. Milla kertoi päiväkodissa.”

4. Miksi on sotia?

Asiantuntijat eli elämänkatsomustiedon opettajat yrittäisivät auttaa lasta ymmärtämään, mistä konfliktin osapuolien viha voi johtua. Vihan tunteminen on normaalia, eikä sinällään johda väkivaltaisiin tekoihin. Teot ovat kuitenkin eri asia kuin tunteet. Ihminen voi aina valita tekonsa.

Asiantuntijat kehottavat miettimään yhdessä lasten mahdollisia ratkaisukeinoja ongelmiin. Vanhempi voi kertoa, miten ihmiset ovat aikaisemmin ratkaisseet ristiriitojaan. Ongelmien ratkaisun mahdollisuus luo turvallisuuden tunnetta.

Äiti vastaa itsenäisyyspäivän ohjelmien kirvoittamaan kysymykseen, ettei Suomeen tule sotaa. Hän jatkaa, että Suomessa on ennen ollut sota, koska naapurimaata johti silloin tuhma setä.

Lapsi (asiallisesti): ”Päiväkodin Nadja sanoi, että sen ukki oli ampunut sodassa suomalaisia.”

5. Mistä makkara tehdään?

Asiantuntijan, tietokirjailija Elina Lappalaisen mukaan myös lasten tulee tietää, mistä ruoka tulee. Avuksi on pian ilmestymässä tietokirja, joka ei tuomitse perheiden kulutusvalintoja mutta esittää eläimet arvokkaina olentoina, joiden hyvinvoinnista meillä on vastuu. 

Äiti koettaa selittää asian kauniisti mutta sotkeutuu sanoissaan. Nasujen kohtalo surettaa häntäkin, vaikka hän on lähtöisin maalta ja grillimakkara maistuu.

Lapsi (ärrät innosta sorahdellen): ”ERLkka oli ollut kattomassa, kun niiden eno teuRLasti niiden possun. Oli tullut ihan hiRLveästi verta!”

Lähteet

1. Raisa Cacciatore: Huomenna pannaan pussauskoppiin – Opas vanhemmille, Wsoy 2007.

2. Mannerheimin lastensuojeluliitto, Vanhempainnetti 

3. Alko: Etiketti, asiantuntijana Ehkäisevän päihdetyö ry:n erityissuunnittelija Antti Maunu

4. Satu Honkala, Kimmo Sundstrom ja Ritva Tuominen: Miina, Ville ja kulttuurin arvoitus – elämänkatsomustieto, opettajan opas

5. Elina Lappalainen ja Christel Rönns: Nakki lautasella. Mistä ruoka tulee? Tammi, huhtikuu 2015

Lue lisää

Jari Sinkkonen: "Lapsi ei ole pienikokoinen aikuinen."

Kari Uusikylä: "Äiti ja isä eivät saa olla isoja lapsia."

Viha pitää lapsen terveenä

Hyvä, lämmin ja hellä oli mieli jokaisen, kun Helsingin Sanomatalon Mediatorilla vietettiin monen hyvän asian merkeissä Joulu jokaiselle -tapahtumaa.

Kodin Kuvalehti oli mukana järjestämässä kaikille avointa Joulu jokaiselle -tapahtumaa, jolla tarjottiin tilaisuus antamiseen ja saamiseen monella tavalla. HelsinkiMissio oli kertomassa tavoistaan vähentää ikäihmisten ja lapsiperheiden yksinäisyyttä, Hope ry vastaanottamassa tavaraa, jota tuotiin joululahjoiksi vähävaraisiin lapsiperheisiin.

Hyvien tekojen lisäksi kuultiin upeaa joulumusiikkia, jota esittivät Mikko Harju, Ilta, Sibelius-lukion Tyttökuoro sekä tuore Tähdet, tähdet -kilpailun voittaja Elias Kaskinen.

Pikkuväelle oli järjestetty mahdollisuus piirtelyyn ja värittämiseen.
Pikkuväelle oli järjestetty mahdollisuus piirtelyyn ja värittämiseen.

Lahjoituspöytä täyttyi ihanista joululahjoista, joita Hope ry välittää vähävaraisille ja kriisejä kokeneille lapsiperheille. Lämmin kiitos kaikille lahjoittajille!
Lahjoituspöytä täyttyi ihanista joululahjoista, joita Hope ry välittää vähävaraisille ja kriisejä kokeneille lapsiperheille. Lämmin kiitos kaikille lahjoittajille!

Laulaja Mikko Harju johdatti yleisön joulutunnelmaan ihanilla joululauluilla.
Laulaja Mikko Harju johdatti yleisön joulutunnelmaan ihanilla joululauluilla.

Nuorten laulajien heleät naisäänet soivat upeasti Sanomatalon korkeassa tilassa. Sibelius-lukion Tyttökuoro hiljensi yleisön upeilla klassikoilla.
Nuorten laulajien heleät naisäänet soivat upeasti Sanomatalon korkeassa tilassa. Sibelius-lukion Tyttökuoro hiljensi yleisön upeilla klassikoilla.

Jotkut rohkaistuivat istumaan joulupukin syliin.
Jotkut rohkaistuivat istumaan joulupukin syliin.

Pienimmät vieraat pysyivät äidin sylissä.
Pienimmät vieraat pysyivät äidin sylissä.

Elias Kaskinen esitti tapahtumassa aivan uutta musiikkiaan, muun muassa uuden biisinsä Haloo.
Elias Kaskinen esitti tapahtumassa aivan uutta musiikkiaan, muun muassa uuden biisinsä Haloo.

Tilaisuuden päätyttyä fanit piirittivät Eliasta. Yhteisselfiet ja nimikirjoitukset olivat kuumaa kamaa.
Tilaisuuden päätyttyä fanit piirittivät Eliasta. Yhteisselfiet ja nimikirjoitukset olivat kuumaa kamaa.

Miksi niin herttainen asia kuin joulukorttien lähettäminen saa ihmisen tuntemaan itsensä kunnottomaksi?

Voi ei, taas on SE päivä vuodesta.

Kunnon ihmiset ovat kirjoittaneet joulukortit viimeistään viime viikonloppuna. He postittavat ne viimeistään tänään. Hyräilevät jouluyöjuhlayötä samalla, kun kopsauttavat kortit laatikkoon.

Minä kunnoton olen hankkinut vasta listallisen joulupostimerkkejä. Jos päässä ylipäänsä soi jokin joululaulu, niin sitten se, jossa ihmetellään, missä joulukorttilista viimevuotinen, mä tänne laatikkooni aivan varmaan talteen panin sen. Kun se olisikin joulukorttihuolistani suurin.

Miksi, oi miksi niin herttainen asia kuin joulukorttien lähettäminen aiheuttaa niin paljon syyllisyyttä? Pohdimme asiaa parin muun kunnottoman kanssa. Päädyimme yhdessä siihen, että jokavuotinen joulukorttisouvi saa meidät tuntemaan vähintään kuudenlaista syyllisyyttä.

1. Jos päätän olla lähettämättä korttia jollekulle,

saan sitäkin varmemmin kortin häneltä. Tilanteen ratkaisemiseksi on vain huonoja vaihtoehtoja:

a) Lähetän hänelle kortin ykkösmerkillä, jolloin hän arvaa, etten aikonutkaan lähettää hänelle korttia.

b) Jätän kortin lähettämättä, jolloin hän todennäköisesti ei lähetä minulle korttia enää ensi vuonna mutta loukkaantuu tänä vuonna.

c) Lähetän hänelle joulutervehdyksen tekstiviestinä jouluaattona ja toivon hänen kuvittelevan, että juuri sillä tavalla minä aioinkin lähettää joulutervehdykset.

2. Jos lähetän kortin jollekulle, joka ei lähetäkään korttia minulle,

saatan hänet kiusalliseen tilanteeseen (ks. edellinen kohta).

3. Jos ostan ajoissa halvat joulumerkit, 

huomaan taas kerran, että halpojen postimerkkien viimeinen postituspäivä oli eilen. Ei muuta kuin ostamaan täyshintaisia merkkejä.

Syyllisyyden aihe: kehno taloudenpito.

4. Jos halvat postimerkit jäävät käyttämättä,

en osaa päättää, mitä teen niillä. Nolottaa käyttää niitä ensi vuonna, kun on tänä vuonna joutunut lähettämään kortit täyteen hintaan.

Yhtä noloa on, jos niitä yrittää kuluttaa myöhemmin muihin kortteihin. Hyvää pääsiäistä, lukee kortissa, ja sen yläreunassa on joulupostimerkki ja rivi 10 sentin merkkejä.

5. Jos lähetän ihania (ja kalliita) joulukortteja,

itse saan vain tylsiä kortteja, joita ei viitsisi millään ripustaa esille.

Tiedän tiedän, ajatus on tärkein. Silti käy mielessä, että miksen pitänyt kivoja (ja kalliita) korttejani itse. Sitten taas tunnen syyllisyyttä siitä ajatuksesta.

6. Jos päätän olla lähettämättä kortteja ollenkaan,

posti tuo minulle joka päivä lisää toisten itse askartelemia tai muuten vain ajatuksella hankkimia taideteoksia. Näyttelen, ettei tunnu missään.

Kieriskeltyäni koko joulun syyllisyydessä sorrun lähettämään kortteja tapaninpäivänä halvoilla merkeillä, jotta näyttäisi, että posti on ne hukannut.

Sitten kieriskelen taas syyllisyydessä, kun mietin, joutuvatko vastaanottajat nyt lunastamaan kortit, kun niissä ei ole tarpeeksi postimerkkejä.