Autiotaloharrastaja Leila näkee, kun aika rapistaa paikkoja. Hän ei koskaan pengo tavaroita vaan katselee ja kuvaa vain sitä, mikä on näkyvillä.
Autiotaloharrastaja Leila näkee, kun aika rapistaa paikkoja. Hän ei koskaan pengo tavaroita vaan katselee ja kuvaa vain sitä, mikä on näkyvillä.

Huhtikuussa 2015 Leila Manninen löysi autiotalon, josta tuli yksi hänen suosikkikohteistaan. Kolme vuotta myöhemmin talo sai tarinan.

Mikä löytö, Leila Manninen, 36, ajatteli ja astui sisään autiotaloon.

Seinien punainen oli haalistunut ruskeaksi, kuistin ovi repsotti irti saranoiltaan. Eteisen naulakossa roikkui rivi takkeja, makuusopen seinällä oli Rolling Stones -juliste, Jeesus-taulu ja kuva Kekkosesta. Postikortit, ylioppilaskuvat ja 1970-luvun Seura-lehdet kertoivat menneistä vuosista.

”Ajattelin, että tällainen helmi on säilynyt. Kaikki tavarat olivat paikoillaan”, Leila kertoo.

Hän harrastaa urbaania löytöretkeilyä eli hylättyjen paikkojen etsimistä. Autiotalojen lisäksi hän tutkii ja kuvaa hylättyjä autoja ja tyhjilleen jääneitä tehdasrakennuksia. Leila ottaa valokuvia, mutta ei koskaan sotke tai vie mitään mukanaan. Harrastuksessa viehättää menneen tallentaminen ja löytämisen riemu.

Paikoilleen jääneet tavarat ovat usein hyvän löydön merkki. Kiinnostavassa kohteessa paikkoja ei ole rikottu tai sotkettu ja katseltavaa on paljon.

”Tavallisetkin tavarat, kuten ruokailuvälineet, vaatteet ja kengät, ovat mielenkiintoisia. Kuka niitä on käyttänyt ja koska viimeksi?”

Kun Leila palasi kotiin kuvausreissultaan, hän tallensi ottamansa kuvat tietokoneelle. Kansio sai nimen mummola.

Mikähän on sen tarina, Leila mietti.

Kolme vuotta myöhemmin hän sai tietää.

Ketä mummolassa asui? Miksi talo jäi tyhjilleen? Lue autotalon tarina Kodin Kuvalehdestä 10/2018. Voit lukea jutun myös digilehdestä sekä ilmaisena tähtiartikkelina, jos olet tilaaja tai teet kuukauden maksuttoman koetilauksen täällä.

Mielensäpahoittaja

Leila löysi kiehtovan autiotalon ja mietti, kenen koti se oli ollut – kolme vuotta myöhemmin hän sai tietää

No tulihan se ensimmäinen saatanan ulisija sieltä vinkumaan murrosta ja itkemään kuinka kaikki on väärin, rikollista ja kurjaa. Jos nyt kämppään ei väkipakollamurtaudu ja tavarat peräisin 70-luvulta niin niitä omaisia/sukulaisia ei taida kyseinen jäämistö kiinnostaa. Hieno harrastus ja kauniita paikkoja, valokuvaaminen ei vie paikasta yhtään mitään, päinvastoin
Lue kommentti
Vierailija

Leila löysi kiehtovan autiotalon ja mietti, kenen koti se oli ollut – kolme vuotta myöhemmin hän sai tietää

Jokuhan nuokin talot omistaa. Eikö tuo ole asuntomurto mennä ilman lupaa toisen omistamaan taloon? Tuolla saattaa olla paljon perheen henkilökohtaista tavaraa, jonka kuvaamista läheiset eivät arvosta. Saako tuollaisen talon kuvia sisätiloista julkaista ilman kiinteistön omistajan lupaa? Vaikka olisi kuinka kauniita ja jänniä kuvia, niin tuo on kuitenkin tunkeilua ja tirkistelyä toisen kotoa. Joskus myös käynyt niin, että on tunkeuduttu oletettuun autiotaloon...
Lue kommentti