Koira tulkitsee ihmisen tunteita osittain myös hajun perusteella, koska ihohuokosistamme leijailee tuoksuja, joihin tunnetila vaikuttaa. Koira voi siis esimerkiksi haistaa pelon.
Koira tulkitsee ihmisen tunteita osittain myös hajun perusteella, koska ihohuokosistamme leijailee tuoksuja, joihin tunnetila vaikuttaa. Koira voi siis esimerkiksi haistaa pelon.

Biologi ja tiedetoimittaja Helena Telkänranta kertoo tutkimustietoja siitä, mitä lemmikkisi todella tuntee. Koira esimerkiksi huomaa, miltä sinusta tuntuu.

Helena Telkänranta on biologi ja tiedetoimittaja, joka on kirjoittanut Millaista on olla eläin -kirjan eläinten mielenmaailmasta. Tämän hän kertoo koirasta.

1. Se pelkää, iloitsee ja suree.

Eläimet kokevat voimakkaita tunteita. Muun muassa perustunteet, kuten pelko, ilo ja suru, ovat eläimillä samankaltaisia kuin ihmisillä. Ne kokevat myös ahdistusta, pelon lievempää muotoa. Eläinten kyky ajatteluun on kuitenkin hyvin erilainen kuin ihmisten.

Tärkeintä on siis muistaa, että vaikka eläimen tunteet ovat sille merkittäviä, ei se välttämättä ymmärrä, mitä ihminen halua sen tekevän.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Eläin elää tunteiden varassa ja sen päättelykyky on suppea. Koira voi säikähtää kulman takaa äkkiä paljastuvaa tummaa hahmoa, vaikkapa kiveä, koska sillä ei ole tietoa siitä, että vaaraa ei ole”, sanoo Helena Telkänranta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

2. Se on tietoinen tunteistaan.

Lemmikkieläimistä on helppo huomata, että tunteet ovat sille tosiasioita. Se voi ahdistua ihmispaljoudessa, pelätä uudenvuoden raketteja ja iloita, kun omistaja palaa kotiin.

Myös tiede tukee arjen havaintoja. Siitä huolimatta jotkut filosofit keskustelevat siitä, ovatko eläinten tunteet sille itselleen oikeita, vai reagoiko se vain niin, että ihminen tulkitsee sen käyttäytyvän tunteiden vallassa.

Monet eläimet ovat selvillä tunteistaan.

”Tieteellisissä kokeissa on todettu, että monet eläimet ovat selvillä tunteistaan, eivätkä vain käyttäydy automaattisesti”, Telkänranta sanoo.

Yhdessä kokeessa kesyjä sikoja opetettiin painamaan vipua, josta ne saivat ruokapalkinnon. Sitten lisättiin toinen vipu ja sioille annettiin sydänlääkettä, joka aiheuttaa tilapäistä ahdistusta. Possuille opetettiin, että kun niitä ahdisti, vain toista vipua painamalla sai palkinnon. Ne oppivat, että vipuja piti painaa sen mukaan, mikä olo niillä oli.

Kun tutkijat sen jälkeen laskivat huoneen lämpötilaa tai sekoittivat ruokaan jotain syömäkelvotonta, siat painoivat sitä vipua, jonka ne olivat oppineet liittämään ahdistuneeseen oloon. Kun kokeeksi vaihdettiin huoneen valaistuksen väriä, siat painoivat normaaliin oloon liittyvää vipua.

3. Sinun tunteesi vaikuttavat sen tunteisiin.

”Koira oppii, kun se tarkkailee ihmisen ruumiin liikkeitä ja eleitä, joita emme itse välttämättä edes huomaa”, Telkänranta kertoo.

Koirat käyttävät ihmisen tunteiden tulkinnassa apuna myös hajuaistia. Tunteisiin liittyy hormonitoiminnan muutoksia: ihohuokosistamme leijailee tuoksuja, joihin tunnetila vaikuttaa. On siis totta, että koira haistaa pelon.

Ihmisen rauhallisuus auttaa koiraakin.

Tämä tarkoittaa sitä, että kun ihminen ja koira joutuvat ahdistavaan tilanteeseen, ihmisen rauhallisuus auttaa koiraakin. Jos taas koira haukkuu pelokkaana muita koiria ja omistaja huolestuu seuraavalla lenkillä kaukana näkyvästä koirasta, hän ylläpitää huomaamattaan koiran pelkoa.

”Koirat ja kissat ovat aikuisinakin jossain määrin pentuja. Se näkyy jopa aivojen koossa. Koira on tavallaan susi, joka ei koskaan täysin aikuistu”, Telkänranta sanoo.

”Koiran suhdetta ihmiseen leimaa paljon se, että aikuinenkin koira kokee ihmisen lauman aikuiseksi sudeksi, emoksi tai isäksi. Koira katsoo ihmistä niin kuin nuori susi katsoo aikuista sutta.”

4. Se ei tunne syyllisyyttä.

Moni koiranomistaja on joskus tullut kotiin ja kohdannut eteisessä koiran repimän postin. Ihminen korottaa ääntään ja toruu koiraa. Koira luimistelee, pyrkii ehkä nuolemaan tai rapsutettavaksi. Ihminen tulkitsee sen syyllisyydeksi.

”Oikeasti koira ei yleensä tiedä, miksi ihminen on vihainen. Koirat ja monet muut eläimet ovat hetken lapsia. Ne osaavat suunnitella tulevaisuutta vain lyhyen aikaa eteenpäin. Ne eivät ymmärrä, että omistajan reaktio voi liittyä johonkin, mikä tapahtui monta tuntia sitten”, Telkänranta selittää.

Koiraa ei siis nolota vaan sitä ahdistaa se, että ihminen on vihainen tai uhkaava. Koira yrittää lievittää omaa pahaa oloaan rauhoittelemalla ihmistä. Omistaja puolestaan saattaa tulkita lepyttelyn niin, että koira ymmärtää tehneensä väärin.

”Koirilla ja kissoilla ei ole kykyä ymmärtää ihmisen moraalisääntöjä tai suhtautumista tavaroihin. Mutta jos ihminen pahastuu sillä sekunnilla, kun koira puree kiellettyä asiaa, koira ymmärtää syyn ja seurauksen.”

5. Se kokee ajan kulumisen.

Koiran ajantajua on tutkittu jonkin verran, mutta lopullista vastausta kysymykseen ei vielä ole tarjota tieteelläkään. Se tiedetään, että koira tajuaa aikaa eri tavalla kuin ihminen. Se myös näyttäisi erottavan lyhyen ja pitkän ajan: se saattaa reagoida ihmisen saapumiseen eri tavalla riippuen siitä, onko se ollut yksin parikymmentä minuuttia vai monta tuntia.

Joskus hyvinkin lyhyen ajan yksin ollut koira voi kuitenkin reagoida emännän paluuseen riemulla. Se johtuu siitä, että koiran tunnetiloihin vaikuttavat niin hetkessä tapahtuva asia kuin pitkäaikaisempikin mielentila.

Rappukäytävän äänet saattavat vaikuttaa koiran mielialaan.

”Jos koira on saanut rauhassa nukkua yksinolonsa ajan, se voi reagoida työpäivän ajan poissa olleeseen omistajaan hyvin rauhallisesti”, selittää Telkänranta.

”Jos koira on taas lyhyenkin yksinolon ajan kuullut rappukäytävässä ääniä tai postinjakaja on kolistellut, koiran yleismielentila voi olla levoton. Silloin se voi reagoida vain lähikaupassa piipahtaneeseen omistajaan ylitsevuotavan riemukkaasti.”

Eläinten reaktioihin vaikuttavat myös edellisten päivien ja viikkojen kokemukset.

6. Se ei yritä pomottaa.

Kun koira käyttäytyy huonosti, omistaja tulkitsee usein, että koira pomottaa. Telkänrannan mukaan käsitys on väärä.

”Ihmisillä on sitkeästi juurtunut käsitys, että koira pyrkii ottamaan johtajuuden laumassa. Moni tulkitsee temppuilevan koiransa käytöstä väärin, jolloin ongelmaa on vaikea ratkaista.”

Koiran tulkitaan käyttäytyvän dominoivasti esimerkiksi silloin, kun se haukkuu toiselle koiralle hihnassa. Oikeasti koiraa yleensä pelottaa. Silloin se alkaa haukkua ja uhkailee, jotta toinen menisi pois: se yrittää helpottaa omaa oloaan räyhäämällä.

Toista vasten hyppiminen on koiran tapa tervehtiä.

”Koiran näkökulmasta räyhääminen usein toimii, koska vastaantuleva koira omistajineen voi väistyä kauemmas, jolloin koira helpottuu hetkeksi.”

Moni omistaja tuskailee myös sitä, että koira loikkaa kiellosta huolimatta sohvalle tai hyppii ihmisiä vasten riehakkaasti. Koira ei silloinkaan yritä pomottaa. Sohva on sen mielestä vain mukava, koholla oleva pinta. Se ei tiedä, että sille meneminen on kiellettyä, ellei ihminen sitä erikseen opeta. Toista vasten hyppiminen on taas koiran tapa tervehtiä.

”Siitä pääsee eroon, kun sinnikkäästi kääntää hyppivälle koiralle selän ja huomioi sen vasta, kun kaikki tassut ovat maassa.”

Telkänrannan mukaan koiran koulutuksessa tarpeeton on myös ajatus siitä, että ihmisen pitäisi osoittaa olevansa pomo. Ajatus on tarttunut omistajiin esimerkiksi television Koirakuiskaaja-ohjelman takia.

”Koiraa ei ikinä pitäisi kouluttaa rankaisemisen kautta. Parempia tuloksia saa, kun kouluttaa palkitsemalla juuri oikealla hetkellä. Se vahvistaa hyvää käytöstä.”

”Ihmisen on hyvä ymmärtää, miten oppiminen tapahtuu koiran mielessä. Kun omistaja tietää, miten koiran saa vähitellen totutettua uusiin asioihin eikä vahingossa vahvista epätoivottua käytöstä, hän osaa kasvattaa koirasta hyvätapaisen eläinystävällisesti.

Kissakin voi kaivata ihmistä yksin ollessaan

”Yksin oleminen on kissoille usein helpompaa kuin koirille. Se johtuu siitä, että kissan ja koiran luonnossa elävät esi-isät ovat erilaisia”, Telkänranta sanoo.

Susi elää tiiviissä laumassa tai perheyhteisöissä. Kissan esi-isä villikissa puolestaan elää ison osan ajastaan yksin, vaikka ei täysin erakko olekaan.

Osassa kissoista seurallisuus on kuitenkin lisääntynyt vuosien kuluessa, kun ihmiset alkoivat ottaa kissoja sisälle lemmikeiksi ja hiirten pyydystäjiksi. Nykyisistä kesykissoista osa voi olla erittäin hellyydenkipeitä ja seurallisia.

”Kissalla on sosiaalistumisen herkkyyskausi kahden viikon iästä seitsemään viikkoon. Silloin kissa hahmottaa, mitkä eläinlajit kuuluvat sen kanssa samaan porukkaan. Jos perinnöllisesti sosiaalinen kissa on seurustellut pienenä paljon ihmisten kanssa, se kiintyy aikuisena voimakkaasti omistajaansa.”

Useimpien kissojen on melko helppo viettää aikaa välillä yksinkin, vaikka ne olisivat kiintyneitä omistajaansa. Toisten kissojen perimä on sellainen, että yksinolo on niille vaikeampaa.

Osa kissoista saattaa siis ikävöidä ihmistä koiran tavoin. Tällöin omistajan on totutettava kissa yksinoloon pikkuhiljaa. Sekä koirien että seurallisten kissojen kotiin jääminen helpottuu, jos niillä on seurana koira- tai kissakaveri.

Poro

Ihanaa nähdä tieteenseen perustuvia ja koirien hyvinvointia palvelevaa tietoa. Varmasti auttaa ihmisiä näkemään maailmaa lemmikkiensä näkökulmasta. Hatun nosto!

M tynkkynen

Hei tämä kannattaisi lähettää kaikille "eläintuottajille", varsinkin isoille! Jos joskun taas joku havahtuisi että eläin ei ole kone, vaan sillä on tunteet, ja tarvitsee myös hyvän elämän mahdollisuuden! Terv ja kiitos hyvästä, tärkeästä aiheesta! 

Sisältö jatkuu mainoksen alla