Timo ja Pia Heikkilän poika sai kavereita vasta, kun perhe muutti toiselle paikkakunnalle. Nyt he kehittävät kaveripalvelua, jotta muiden lasten ei tarvitsisi olla yksin.

Kun Timo Heikkilän poika oli viisivuotias, hänellä ei ollut yhtään kaveria. Se tuntui isästä ja Pia-äidistä kamalalta.

”Poikamme on hyvin energinen, vilkas ja keksiväinen kaveri. Hänellä on selkeitä vahvuuksia, mutta myös selkeitä heikkouksia”, Timo, 50, kertoo.

Päiväkodissa kävi ilmi, että pojan sosiaaliset taidot eivät olleet samalla tasolla muiden lasten kanssa. Hän ei osannut mennä leikkeihin sujuvasti mukaan niin kuin muut.

Heikkilät asuivat tuolloin Turun keskustassa. Pihapiirissä ei ollut muita lapsia. 

”Kun poika tuli siihen ikään, että kavereita olisi pitänyt olla, tilanne alkoi häiritä. Kävimme jopa viemässä lappuja naapuritalojen oviin, että löytyisikö viisivuotiaalle ystävää. Ei löytynyt”, Timo muistelee.

Vanhempien kurssi auttoi ymmärtämään lasta

Päiväkodissa tilanne alkoi käydä sietämättömäksi. Timo ja Pia keskustelivat henkilökunnan kanssa useaan otteeseen, mutta ratkaisua ei löytynyt.

”Ymmärsimme, että tilanne ei toiminut ja pojan käyttäytyminen oli vaikeaa kaikille.”

Pojassa yksinäisyys ilmeni alakuloisuutena. Vanhemmista lapsen ilottomuus tuntui hirveältä. Siksi he päättivät lähteä mukaan Ihmeelliset vuodet -kurssille. Se on tarkoitettu 2-8-vuotiaiden vanhemmille, joilla on normaalia suurempia haasteita lasten käyttäytymisen kanssa.

”Halusimme oppia, miten osaisimme itse toimia lapsen kanssa niin, ettei hänellä enää jatkossa olisi ongelmia ikäistensä kanssa.”

Kurssilla oli mukana kymmenkunta vanhempaa. He lukivat kurssikirjaa, tekivät kotiläksyjä ja saivat toisiltaan tukea. Vanhempia opetettiin miettimään omaa käyttäytymistään: sitä, miten he reagoivat lapsen tekemisiin. Kukaan kurssin vanhemmista ei ollut aiemmin ymmärtänyt esimerkiksi sitä, paljonko lasta pitää kehua.

”Emme olleet tajunneet, miten tärkeää on, että myös vanhemmat leikkivät lapsen kanssa. Olen itse isosta perheestä ja sisarukset riittivät leikkikavereiksi. Oma poikani oli pitkään ainoa lapsi, jolla ei ollut kavereita perheen sisällä tai sen ulkopuolella.”

Muutto ja uusi alku

Ratkaisu pojan yksinäisyyteen oli se, että Heikkilät muuttivat uudelle paikkakunnalle. He asettuivat uudelle paikkakunnalle omakotitaloon ja toivoivat, että alueella olisi paljon lapsia. Heti muuttopölyn laskeuduttua Timo meni kolkuttamaan lähitalojen ovia ja kysyi, löytyisikö heidän lapsilleen kavereita.

”Seuraavana aamuna naapuritalon poika tuli kysymään, lähtisikö poikamme ulos. Muistan vieläkin aurinkoisen ilmeen poikamme kasvoilla. Kukaan ei ollut koskaan ennen tullut pyytämään häntä kotoa leikkimään.”

Kun koulu alkoi vuonna 2012, kävi taas tuuri: uudelta luokalta löytyi muutama ystävä, joiden kanssa pojan yhteiselo sujui. Naapurinpoika muutti pois, mutta vierailee yhä Naantalissa. Silloin pojat leikkivät kuten ennenkin. Toisen ystävän kanssa poika leikkii päivittäin koulussa ja vapaa-aikana.

Nyt poika on 10-vuotias. Timo ja Pia ovat oivaltaneet vasta vuosia myöhemmin, miten vakava heidän poikansa tilanne todella oli. Heidän tyttärensä on nyt viisivuotias – saman ikäinen kuin isoveli silloin, kun kaverittomuus oli pahimmillaan.

”Katsomme, miten kuopus touhuaa naapurintytön kanssa ja tajuamme, että sellaista lapsen elämän kuuluisi olla.”

Jotta kenenkään toisen lapsi ei jäisi yksin

Oman pojan kokema yksinäisyys havahdutti Heikkilät. Miten muita yksinäisiä lapsia voisi auttaa?

Pia sen lopulta keksi: tehdään sovellus, joka helpottaa pienten lasten vanhempien arkea. Hyvä yhteistyökumppani löytyi, ja ideasta tuli totta. Syntyi Ella.fi.

”Vanhempi voi rakentaa sovellukseen profiilin ja hakea muiden profiileista lapselleen ystäviä. Itse olisimme siis kertoneet aikoinaan, että meillä on viisivuotias poika, jolle haemme samanikäistä leikkikaveria Turun keskustasta”, Timo selittää.

Kaveripalvelun lisäksi sovellukseen tulee kuvakirja, jonne voi tallentaa kuvia ja pieniä tarinoita lapsen elämästä. Teossa on myös hoitajavälitys, josta vanhemmat voivat etsiä hoitoapua lapsille. Sovellus on vielä testivaiheessa, ja sille haetaan käyttäjiä.

Sovelluksen suunnittelu on ollut Heikkilöille hyppy tuntemattomaan, sillä kumpikaan heistä ei ole digimaailman asiantuntija. Timo on ammatiltaan asianajaja ja yrittäjä. Pia työskentelee optikkona. Intoa ja tunteen paloa heiltä sen sijaan löytyy.

”Halusimme luoda avun perheille, jotta muiden ei tarvitsisi käydä läpi haasteita, joiden kanssa me painimme.”

Timoa kauhistuttaa ajatella, mikä tilanne olisi, jos perhe ei olisi muuttanut. Pienen elämä voi lähteä niin helposti väärille raiteille.

”Yksikin ystävä voi muuttaa lapsen ja koko perheen elämänlaadun aivan toisenlaiseksi.” 

Hyvä, lämmin ja hellä oli mieli jokaisen, kun Helsingin Sanomatalon Mediatorilla vietettiin monen hyvän asian merkeissä Joulu jokaiselle -tapahtumaa.

Kodin Kuvalehti oli mukana järjestämässä kaikille avointa Joulu jokaiselle -tapahtumaa, jolla tarjottiin tilaisuus antamiseen ja saamiseen monella tavalla. HelsinkiMissio oli kertomassa tavoistaan vähentää ikäihmisten ja lapsiperheiden yksinäisyyttä, Hope ry vastaanottamassa tavaraa, jota tuotiin joululahjoiksi vähävaraisiin lapsiperheisiin.

Hyvien tekojen lisäksi kuultiin upeaa joulumusiikkia, jota esittivät Mikko Harju, Ilta, Sibelius-lukion Tyttökuoro sekä tuore Tähdet, tähdet -kilpailun voittaja Elias Kaskinen.

Pikkuväelle oli järjestetty mahdollisuus piirtelyyn ja värittämiseen.
Pikkuväelle oli järjestetty mahdollisuus piirtelyyn ja värittämiseen.

Lahjoituspöytä täyttyi ihanista joululahjoista, joita Hope ry välittää vähävaraisille ja kriisejä kokeneille lapsiperheille. Lämmin kiitos kaikille lahjoittajille!
Lahjoituspöytä täyttyi ihanista joululahjoista, joita Hope ry välittää vähävaraisille ja kriisejä kokeneille lapsiperheille. Lämmin kiitos kaikille lahjoittajille!

Laulaja Mikko Harju johdatti yleisön joulutunnelmaan ihanilla joululauluilla.
Laulaja Mikko Harju johdatti yleisön joulutunnelmaan ihanilla joululauluilla.

Nuorten laulajien heleät naisäänet soivat upeasti Sanomatalon korkeassa tilassa. Sibelius-lukion Tyttökuoro hiljensi yleisön upeilla klassikoilla.
Nuorten laulajien heleät naisäänet soivat upeasti Sanomatalon korkeassa tilassa. Sibelius-lukion Tyttökuoro hiljensi yleisön upeilla klassikoilla.

Jotkut rohkaistuivat istumaan joulupukin syliin.
Jotkut rohkaistuivat istumaan joulupukin syliin.

Pienimmät vieraat pysyivät äidin sylissä.
Pienimmät vieraat pysyivät äidin sylissä.

Elias Kaskinen esitti tapahtumassa aivan uutta musiikkiaan, muun muassa uuden biisinsä Haloo.
Elias Kaskinen esitti tapahtumassa aivan uutta musiikkiaan, muun muassa uuden biisinsä Haloo.

Tilaisuuden päätyttyä fanit piirittivät Eliasta. Yhteisselfiet ja nimikirjoitukset olivat kuumaa kamaa.
Tilaisuuden päätyttyä fanit piirittivät Eliasta. Yhteisselfiet ja nimikirjoitukset olivat kuumaa kamaa.

Miksi niin herttainen asia kuin joulukorttien lähettäminen saa ihmisen tuntemaan itsensä kunnottomaksi?

Voi ei, taas on SE päivä vuodesta.

Kunnon ihmiset ovat kirjoittaneet joulukortit viimeistään viime viikonloppuna. He postittavat ne viimeistään tänään. Hyräilevät jouluyöjuhlayötä samalla, kun kopsauttavat kortit laatikkoon.

Minä kunnoton olen hankkinut vasta listallisen joulupostimerkkejä. Jos päässä ylipäänsä soi jokin joululaulu, niin sitten se, jossa ihmetellään, missä joulukorttilista viimevuotinen, mä tänne laatikkooni aivan varmaan talteen panin sen. Kun se olisikin joulukorttihuolistani suurin.

Miksi, oi miksi niin herttainen asia kuin joulukorttien lähettäminen aiheuttaa niin paljon syyllisyyttä? Pohdimme asiaa parin muun kunnottoman kanssa. Päädyimme yhdessä siihen, että jokavuotinen joulukorttisouvi saa meidät tuntemaan vähintään kuudenlaista syyllisyyttä.

1. Jos päätän olla lähettämättä korttia jollekulle,

saan sitäkin varmemmin kortin häneltä. Tilanteen ratkaisemiseksi on vain huonoja vaihtoehtoja:

a) Lähetän hänelle kortin ykkösmerkillä, jolloin hän arvaa, etten aikonutkaan lähettää hänelle korttia.

b) Jätän kortin lähettämättä, jolloin hän todennäköisesti ei lähetä minulle korttia enää ensi vuonna mutta loukkaantuu tänä vuonna.

c) Lähetän hänelle joulutervehdyksen tekstiviestinä jouluaattona ja toivon hänen kuvittelevan, että juuri sillä tavalla minä aioinkin lähettää joulutervehdykset.

2. Jos lähetän kortin jollekulle, joka ei lähetäkään korttia minulle,

saatan hänet kiusalliseen tilanteeseen (ks. edellinen kohta).

3. Jos ostan ajoissa halvat joulumerkit, 

huomaan taas kerran, että halpojen postimerkkien viimeinen postituspäivä oli eilen. Ei muuta kuin ostamaan täyshintaisia merkkejä.

Syyllisyyden aihe: kehno taloudenpito.

4. Jos halvat postimerkit jäävät käyttämättä,

en osaa päättää, mitä teen niillä. Nolottaa käyttää niitä ensi vuonna, kun on tänä vuonna joutunut lähettämään kortit täyteen hintaan.

Yhtä noloa on, jos niitä yrittää kuluttaa myöhemmin muihin kortteihin. Hyvää pääsiäistä, lukee kortissa, ja sen yläreunassa on joulupostimerkki ja rivi 10 sentin merkkejä.

5. Jos lähetän ihania (ja kalliita) joulukortteja,

itse saan vain tylsiä kortteja, joita ei viitsisi millään ripustaa esille.

Tiedän tiedän, ajatus on tärkein. Silti käy mielessä, että miksen pitänyt kivoja (ja kalliita) korttejani itse. Sitten taas tunnen syyllisyyttä siitä ajatuksesta.

6. Jos päätän olla lähettämättä kortteja ollenkaan,

posti tuo minulle joka päivä lisää toisten itse askartelemia tai muuten vain ajatuksella hankkimia taideteoksia. Näyttelen, ettei tunnu missään.

Kieriskeltyäni koko joulun syyllisyydessä sorrun lähettämään kortteja tapaninpäivänä halvoilla merkeillä, jotta näyttäisi, että posti on ne hukannut.

Sitten kieriskelen taas syyllisyydessä, kun mietin, joutuvatko vastaanottajat nyt lunastamaan kortit, kun niissä ei ole tarpeeksi postimerkkejä.