Toimittaja Anna Sillanpää ihmettelee, miksi Kansallismuseon upeissa renessanssimaalauksissa malleja ei hymyilytä yhtään. 

Tekisi mieli kutittaa näitä 1500-luvun tyyppejä. Haluaisin kiskoa heidät ulos maalauksistaan, pärisyttää heidän mahaansa, saada heidät nauramaan.

Niin vakavia he nimittäin ovat. Jokaisella on poseeratessaan sama ilme: hapan tuijotus. Ilmeensä perusteella he vaikuttavat ihmisiltä, joiden mielestä kaikki elämässä on hirveän rasittavaa paitsi he itse.

Kyse on Kansallismuseon uudesta taidenäyttelystä, jossa on esillä 45 mestariteosta italialaisilta renessanssitaiteilijoilta. Ensimmäistä kertaa suomalaisten nähtävissä on muun muassa Rafaelin maalauksia.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Maalaukset ovat vuosilta 1500–1600. Niiden malleina mököttävät lähinnä aatelisnaiset, rikkaat herrasmiehet ja Jeesus. Miksi ketään heistä ei naurata, näyttelypäällikkö Minerva Keltanen?

”Tuohon aikaan nauraminen liitettiin itsehillinnän puutteeseen ja syntiin. Keskiajan kuvataiteessa vain paholainen nauraa niin, että hampaat näkyvät. Renessanssimaalauksissa nauravat vain maalaiset ja alempisäätyiset.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Yksi poikkeus näyttelyssä on: Rafaelin Neilikkamadonna. Jos katsoo maalausta oikein tarkkaan, huomaa kasvoilta hymyntapaisen.

”Totta. Madonna ja enkelit saivat hymyillä vienosti. Nauraa hekään eivät saaneet”, Minerva Keltanen sanoo.

Voi totisuuteen olla toinenkin selitys: ehkä malleja ei naurata, koska heidän hampaansa ovat pudonneet. Hammasharjojen teollinen valmistus alkoi vasta vuonna 1780.

Nyt! – Rafaelista Tizianiin -näyttely Kansallismuseossa Helsingissä 15.1.2017 asti.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla