Kodin Kuvalehden kolumnisti Kai Lehtinen on näyttelijä, ohjaaja ja kuuden lapsen isä.
Kodin Kuvalehden kolumnisti Kai Lehtinen on näyttelijä, ohjaaja ja kuuden lapsen isä.

Kaikkea ei voi mitata rahassa – esimerkiksi kotia, kirjoittaa kolumnistimme Kai Lehtinen. Hän iloitsee siitä, että oman kylän vammaiset voittivat taistelun kodistaan. Kaikille ei valitettavasti ehkä käy yhtä onnellisesti.

Jokainen äänioikeutettu suomalainen voi tehdä kansalaisaloitteen. Jos aloite kerää puolessa vuodessa vähintään 50 000 kannatusilmoitusta, se käsitellään eduskunnassa. Nyt vireillä on aloitteita, jotka koskevat muun muassa muovikasseja, talviaikaa, kouluruokaa sekä sitä, että aloitteet eivät saisi joutua roskiin vaalien takia.

Jotkin kansalaisaloitteet saavat ihmiset liikkeelle valtakunnallisesti. Näin kävi Ei myytävänä! -aloitteen kanssa. Aloitteen ydinasiana oli vastustaa vammaisten asumispalvelujen kilpailuttamista. Kilpailutuksen pelätään heikentävän hoidon laatua ja aiheuttavan sen, etteivät vammaiset itse voi osallistua heitä koskeviin päätöksiin. Inhimillisiä arvoja ei voi mitata rahassa, aloitteen kannattajat muistuttavat.

Kehitysvammaisten oikeus kotiin tuli tämän vuoden aikana läheiseksi itselleni ja kaikille muillekin täällä Karjalohjalla. Pelkäsimme, että paikalliset kehitysvammaiset joutuvat muuttamaan tutusta, turvallisesta ja pitkäaikaisesta kodistaan. Monen kyläläisen yllä näkyi muuttoa vastustavia paitoja, joissa luki: ”Yes in my backyard.” Meidän etu- ja takapihoillemme mahtuu!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tällä kertaa kävi hyvin. Jäljellä olevien asukkaiden ei tarvinnut muuttaa. Koti säilyi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Millaista olisi pakata kimpsut ja kampsut ilman, että itsellä olisi mahdollisuutta vaikuttaa päätökseen?

Hieman vastaavassa tilanteessa on kuitenkin monia muita vammaisia. Miten käy, jos asuminen kilpailutetaan? Kenen kodin saa kilpailuttaa? Voiko kotia kilpailuttaa?

Miltäköhän tuntuisi, jos joku tulisi sanomaan minulle, että ensi vuonna muutat toiseen paikkaan? Millaista olisi pakata kimpsut ja kampsut ilman, että itsellä olisi mahdollisuutta vaikuttaa päätökseen? Pahimmassa tapauksessa nainen, joka meillä asuu, pakkaisi myös ja saisi ulkopuolisen käskystä eri osoitteen kuin minä. Vaihteluahan se olisi, ja uudet ihmissuhteet syntyisivät helposti. Vai syntyisivätkö?

Ei myytävänä! -kansalaisaloitteen ongelmaksi on noussut ensi huhtikuun eduskuntavaalit. Tällä hetkellä tilanne on se, että kansalaisaloitteet, joita ei ehditä käsitellä ennen seuraavia eduskuntavaaleja, joutuvat roskakoppaan. Suuri työ on valumassa hukkaan.

Kun mennään halvalla, mennäänkö kalliisti päin seinää? Heikoinko maksaa viulut?

Kylämme raitilla näkyy yhä kehitysvammaisia, tuttuja vuosien takaa. Vastaan tullessa joku saattaa pysäyttää ja jutella hetken. Heidän tilanteensa ratkesi onnellisesti, mutta on turha kuvitella, että muuttopaineen alla olleet ovat selvinneet tilanteesta jaloilleen hetkessä.

Entä jos he olisivat joutuneet muuttamaan? Miten fyysinen ja psyykkinen terveys olisi kestänyt stressitilan ja ihmisten ja kodin vaihtumisen?

Kun mennään halvalla, mennäänkö kalliisti päin seinää? Heikoinko maksaa viulut? Toivottavasti kansalaisaloite ratkeaa vammaisten eduksi. Mieluusti hyvissä ajoin ennen vaaleja.

Vierailija

Mihin näissä kirjoituksissa unohtuu aina se, että moni vammatonkin joutuu muuttamaan vasten tahtoaan ja ilman omaa syytään? Osa jopa moneen kertaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla