Meistä tulee kiitollisia vasta, kun menetämme sen, mitä meillä on.

Keskitymme puutteisiin.

Terapeutin työssä olen huomannut, että emme osaa olla kiitollisia siitä, mitä meillä on.

Todellisuudessa useimmilla meistä on kaikki hyvin. Kun kaikki on hyvin pitkään, totumme siihen ja kaikesta hyvästä ympärillämme alkaa tulla itsestäänselvyys. Ei aikaakaan, kun se, mikä alun perin oli meille lahja, etu ja hyvä asia, on mielessämme muuttunut oikeudeksi. Oikeus taas muuttuu vaivihkaa vaatimukseksi, ja lakkaamme keskittymästä siihen, mitä meillä on. Alamme ajatella puutteita ja lopulta kiitollisuutemme katoaa.

Vasta menetys tekee kiitolliseksi.

Ihmiset, jotka ovat menettäneet eniten, ovat usein kaikkein kiitollisimpia. Kun joutuu luopumaan jostain tärkeästä, havahtuu ajattelemaan, mikä elämässä on merkityksellistä.

Itse havahduin, kun olin hiljattain menettää koko omaisuuteni. Olin mukana epäonnistuneessa yrityskaupassa ja ajauduin tilanteeseen, jossa oli todennäköistä, että muutamien kuukausien päästä meillä ei olisi enää kotia eikä minulla töitä. Tein kaikkeni asian korjaamiseksi, mutta mikään ei tuntunut auttavan.

Tilanne oli vaikea pitkään, mutta hiljalleen aloin hyväksyä kohtaloni. Lakkasimme vastustamasta tulevaa. Lopulta kuin ihmeen kaupalla tilanne ratkesi niin, ettemme menettäneet mitään. Kokemus kuitenkin opetti sen, ettei onnellisuuteni ole kiinni olosuhteista.

Ole kiitollinen vastoinkäymisistäsi.

Meidän tulisi nöyrästi hyväksyä se, kun jotain pahaa tapahtuu. Vastoinkäymiset usein kasvattavat meitä ihmisinä, vaikka sitä on hetkessä vaikea huomata.

Voimme itse valita, miten suhtaudumme vaikeuksiimme. Voimme joko katkeroitua ja muuttua kyynisiksi tai nöyrtyä ja kuunnella, mitä vaikeudet tahtovat meille opettaa. Kun hyväksyt vastoinkäymisesi, huomaat, mitä hyvää ne sinussa synnyttivät.

Kuolemansairas ihminen on äärimmäinen esimerkki siitä, miten vastoinkäyminen kasvattaa ihmismieltä. Tieto omasta kuolemasta järkyttää, mutta asian käsiteltyään ja hyväksyt­tyään ihminen muuttuu. Hänessä alkaa näkyä valo. Kun omaiset tulevat lohduttamaan kuolevaa, hän lohduttaakin heitä. Se on ihmeellistä.

Kiitollisena saat olla oma itsesi.

Jos vastustat sitä, mitä sinulle tapahtuu, luot elämääsi kärsimystä. Kiitollisuus on kykyä olla läsnä. Jos et voi elää tässä hetkessä, et voi myöskään olla oma itsesi.

Yksi tärkeimmistä kysymyksistä on, pidämmekö maailmaa hyväntahtoisena vai pahantahtoisena. Kysymys tarkoittaa perimmiltään sitä, elämmekö pelossa vai rakkaudessa.

Pelossa elävä on vakuuttunut siitä, että maailma on pahantahtoinen ja näkee ympäröivät ihmiset uhkana. Ihminen, joka näkee maailman hyväntahtoisena, saa sen myötä luvan olla oma itsensä. Hän kokee olevansa riittävä ja hyvä eikä hänen tarvitse osoittaa muille olevansa jotain muuta kuin on. Silloin voi myös tehdä virheitä ja olla keskeneräinen.

Ja kiitollinen.

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 11/2017.

text.

6|

Mari Savio on 45-vuotias vaatesuunnittelija, joka asuu kolmen tyttärensä kanssa puutalossa Lapinjärvellä. Kodin tyylikkäimmät ja siisteimmät huoneet ovat perheen teinien huoneet.

Suorat sanat: Kun kyse on sisustuksesta, yllättävän monesta naisesta kuoriutuu despootti, joka stailaa muut perheenjäsenet piiloon, sanoo vaatesuunnittelija Mari Savio.

Koti ei ole näyttelytila

Koti on ihmisen pesä, ei statussymboli tai näyttelytila. Siksi jokaisen perheenjäsenen pitäisi minusta näkyä kodin sisustuksessa. On outo ajatus, että vain yksi ihminen päättää, miltä yhteisessä kodissa näyttää.

Monessa perheessä näin kuitenkin on. Kun kyse on sisustuksesta, naisesta kuoriutuu helposti despootti, joka määrää kaiken ja stailaa muut perheenjäsenet piiloon.

Sulje silmät, jos et kestä lapsen makua

En usko siihen, että pikkulapsilta pitää kysyä, haluavatko he puuron kanssa mansikoita vai mustikoita vai ehkä vadelmia. Sellainen on sekopäistä ja saa lapsen tuntemaan olonsa turvattomaksi. Mutta siihen uskon, että lapsella on oikeus päättää huoneensa sisustuksesta. Jos lapsen valintoja kunnioitetaan, hän tuntee itsensä tärkeäksi, osaksi laumaansa.

Lastenhuoneen ei tarvitse näyttää coolilta. Miksi tarvitsisi? Se on lapsen tila, eikä aikuisten tarvitse mennä sekaan sössimään.

Perheeseeni kuuluvat 3-, 12- ja 14-vuotiaat tytöt. Jossain vaiheessa keskimmäisellä oli niin kova prinsessavaihe, että vessapaperinkin olisi pitänyt olla hänestä pinkkiä, jotta sillä olisi voinut pyyhkiä hanurinsa. Koko huone kimmelsi roskista myöten, ja seiniä koristivat Frozen-seinätarrat. Jos prinsessavaihe iskee, se iskee. Järkyttävältähän se näyttää, mutta pian kehitysvaihe on ohi.

Jos et kestä lapsen tyyliä, sulje silmäsi.

Lastenhuoneen ei tarvitse näyttää coolilta. Miksi tarvitsisi? Se on lapsen tila, eikä aikuisten tarvitse mennä sekaan sössimään.

Tee kompromisseja

Kun lapset olivat pienempiä, lattiamme oli niin täynnä muovikrääsää, että kompastelin öisin matkalla vessaan. Se jurppi. Ostin jättimäiset lelukorit, mutta My Little Ponyt jatkoivat kasautumistaan. Päätin kestää, koska pian keräilyvimma kuitenkin laimenisi. Sitä paitsi meillä on muutenkin aina niin sotkuista, että kyllä sekaan muutama muovilelu uppoaa.

Joskus olen paha äiti ja rikon omia oppejani. Kun muutimme nykyiseen taloomme, lastenhuoneissa oli valmiina William Morrisin tapetit. Ne olivat minusta maailman hienoimmat, mutta lapset ilmoittivat, että ne pitää repiä. En suostunut. Vastalahjaksi he saivat sisustaa huoneensa juuri niin kuin lystäsivät.

Jos lapsi saa valita huoneensa värin tai maalata seinänsä itse, hän ikään kuin jättää oman jälkensä kotiin. Uskon, että sisustus voi vaikuttaa mielenterveyteen. Kodin tehtävä on olla ihmisen lepopaikka, ei stressin aiheuttaja.

Moni nainen kuvittelee, ettei miehillä ole minkäänlaista mielipidettä sisustamisesta. Kannattaisi ehkä kuitenkin kysyä.

Kestä lapsen kiintymys hirviösohvaan

Oma sisustusmakuni on kaistapäinen. Käytän paljon värejä, yhdistelen räjähtäneitä kirppislöytöjä designhuonekaluihin, en nauti tyylipuhtaudesta enkä tajua konmarittamista.

Silti yllätyn usein siitä, millaisiin asioihin lapset kodissa kiintyvät. Esimerkiksi sohva ja sen paikka ovat heille kamalan tärkeitä. He ovat kääntelemässä sohvaa ihan koko ajan.

Jossain vaiheessa olohuoneessamme oli vaaleanpunainen sohva, jonka olin jossain mielenhäiriössä raahannut kierrätyskeskuksesta. Se oli järkyttävän ruma, mutta lapset rakastivat sitä. Vuosia uhosin, että nyt tuo lähtee, mutta tyttäreni sanoi: ”Äiti, sä et voi heittää tota pois. Toihan on ihan niin kuin sä: tosi tosi vanha ja tosi tosi muhee.” Onneksi sohva pian levisi liitoksistaan ja pääsimme siitä eroon.

Kysy miehenkin mielipidettä

Moni nainen kuvittelee, ettei miehillä ole minkäänlaista mielipidettä sisustamisesta. Kannattaisi ehkä kuitenkin kysyä.

Suorat sanat: Velkakierteen selvittäminen vaatii sitkeyttä, mutta se kannattaa. Raha tuo onnea, sanoo Roni Laukkarinen.

 Raha on elämän tärkein asia.

Raha määrittää kaikkea, mitä olet ja teet. Ilman rahaa et tee mitään tai ole tässä yhteiskunnassa kukaan. Rahavaikeudet jähmettävät pahimmillaan koko elämän. Tiedän sen omasta kokemuksestani. 

Aikuistumisen kynnyksellä ajauduin pahaan velkakierteeseen. Pikkuhiljaa laskut jäivät maksamatta ja menivät ulosottoon. Velat kasvoivat tuhansiin, vaikka en sortunut pikavippeihin.

Tajusin ongelman, mutta minulla ei ollut kiinnostusta tai voimia hoitaa asioitani. Suurin syy siihen oli masennus.

Taloudellisen tasapainon saavuttaminen on vienyt minulta lähes kymmenen vuotta. Käänne tapahtui, kun aloin toipua masennuksesta ja pääsin palkkatöihin. Sain energiaa myös raha-asioiden selvittämiseen.

Velkaantuneena ei mennyt edes viittä minuuttia, etten olisi miettinyt raha-asioita. Ajattelen rahaa edelleen paljon, mutta en enää pakonomaisesti. Olen sitä mieltä, että raha tuo onnea ja ratkaisee monia ongelmia.

Älä maksa velkoja, jos rahaa ei ole.

Epätoivoisenkin tuntuisesta tilanteesta pääsee eteenpäin. Aikaa ja sinnikkyyttä se kyllä vaatii. Asiat eivät ratkea kerralla, vaan kuopan pohjalta noustaan pienin askelin.

Totuus on uskallettava kohdata. Pyydä apua. Minulle alkuun pääsyyn riitti yksi pitkä puhelu velkaneuvojalle. Hän neuvoi muun muassa, ettei ole järkeä maksaa jotain jättilaskua, jos on sen jälkeen täysin rahaton. Velat säilyvät kyllä ulosotossa, eikä niihin kuole. Raha-asioita on laitettava kuntoon pieni palanen kerrallaan, sovittava maksueristä ja eräpäivien lykkäämisistä.

Omia tapojaan voi muuttaa. Masentuneena heitin perintäkirjeet suoraan roskikseen. Nyt skannaan joka ikisen laskun ja siirrän tiedot Excel-taulukkoon. Kuvaan kaikki kuitit arjen ostoksista ja syötän tiedot ilmaiseen taloudenhallintasovellukseen.

Kontrolli säilyy, kun tiedän koko ajan, kuinka paljon rahaa tulee ja mihin sitä menee. Päiväbudjetti on tärkeä osa taloudenhallintaani.

Vaikka elän säästeliäästi, elämästä pitää myös nauttia. Valitsen ruokakaupassa halvempia merkkejä, jotta minulla on perjantaina varaa erikoisolueen tai herkuttelujuustoon.

Nykyisin olen yrittäjä. Jokaisen pitäisi hoitaa henkilökohtaista talouttaan kuten yrityksen taloutta: tulot ja menot on kirjattava ylös ainakin suurin piirtein. Kun olen kerran tehnyt henkilökohtaisen konkurssin, en halua, että yritykseni joutuu lähellekään sitä pistettä.

Kieltäydy leimasta otsassa.

Rahavaikeudet ovat voimakas stigma. Moni ajattelee, että velkaantuneella on aina vakavia elämänhallinnan ongelmia ja pimeitä salaisuuksia kuten päihde- tai peliriippuvuuksia. Se ei pidä paikkaansa. Huono tuuri, pari isoa laskua tai masennus voivat laukaista ongelmavyyhdin.

Jos rahan kanssa on ongelmia, niistä kannattaa puhua ja pyrkiä tietoisesti eroon häpeästä. Ota ensin arki hallintaasi. Sen jälkeen unohda rahan jatkuva miettiminen ja keskity elämään.

Moni sanoo, että lapsia kannattaa hankkia vasta sitten, kun työ-, talous- ja terveysasiat ovat järjestyksessä. Tällä neuvolla minulla olisi jäänyt elämä elämättä ja perhe perustamatta.