Lastensuojelu pelastaa lapsia minkä ehtii, mutta se ei riitä. Jos työntekijöitä ei saada äkkiä lisää, tulee yhä enemmän vääriä vastauksia, surullisia lööppejä ja piiloon jäävää hätää, sanoo Kirsi Nurmi.

LASTENSUOJELUA EI VOI TEHDÄ HYVIN.
Lastensuojelun työntekijät eivät tee työtään riittävän hyvin. Se onkin mahdotonta. Suosituksen mukaan yhdellä lastensuojelun työntekijällä tulisi olla 35 asiakasta, mutta ihan tavallista on, että asiakkaita on 70, pahimmillaan jopa sata. Aikaa per asiakas on siis viikossa karkeasti puoli tuntia. Yhden työpäivän aikana asiakkaana saattaa olla kaupasta karkkia näpistänyt koululainen, perheväkivaltaa kokenut lapsi, huumeista vieroittuva nuori, syömishäiriön riuduttama teini ja täysin passiivinen vauva. Työhuone on niin täynnä hätää, että on vaikea valita, mitä tulipaloa yrittää sammuttaa ensimmäisenä.

TARJOLLA VÄÄRIÄ VASTAUKSIA.
Kun lastensuojeluun soittaa hirveän väsynyt äiti ja sanoo, että minun on pakko saada nukkua edes yksi yö, vastaus on usein karu: Yritä pärjätä, ajan myötä helpottuu, soitan joskus. Jokainen sosiaalityöntekijä haluaisi sanoa, että saat vauvan viikonlopuksi tukiperheeseen – mutta siinä jonossa on jo 150 vielä kriittisempää odottajaa. Hyvin monessa kaupungissa tämä lopen uupunut äiti saa apua vasta, kun prakaa kokonaan ja joutuu vaikka osastohoitoon. Tai kun tulee lööppi lehteen, että äiti ravisteli vauvaa.

HUOLTORIITA ON KIROSANA.
Huoltoriita on lastensuojelussa kirosana. Sosiaalityöntekijän edessä on silloin kaksi hänelle ennestään täysin vierasta ihmistä ja kaksi täysin toisistaan poikkeavaa käsitystä. Kuinka kukaan voi lyhyessä ajassa ottaa kantaa, kumman luona lapsen tulee asua? Välillä vanhemmat tekevät vuoron perään lastensuojeluilmoituksia toisistaan: äidin luona on juotu siideriä, isän luona oltu nälissään. Osa ilmoituksista on kiusantekoa, osaa vakavaa huolta. Huoltoriitojen selvittämiseen pitäisi olla erillinen taho. Se olisi reilua vanhempia ja etenkin lapsia kohtaan.

PERHEIDEN HÄTÄ EI NÄY PAPERILLA.
Monesti sosiaalityöntekijä näkee lapsesta heti, että kaikki ei ole kunnossa, mutta se ei riitä. Esimerkiksi huostaanotoissa pitäisi saada vakuutettua myös hallinto-oikeus, ja ne käsittelyt ovat usein paperien perusteella päättämistä. Miten osoittaa aukottomasti paperilla, että lapsella on tuskainen ilme aina, kun isä yrittää koskea? Että kahdeksanvuotias vapisee, kun äiti katsoo häntä silmiin. Kun lapsi sanoo, että mun koti on maailman paras paikka, kuinka todistan paperilla, että tämä lapsi valehtelee peloissaan? Toivoisin, että päätösten tekijät tapaisivat enemmän itse näitä ihmisiä, eivät vain papereita.

PALJON PAHAA JÄÄ TAPAHTUMATTA.
Kun tapahtuu hirveitä asioita, keskitytään siihen, että lastensuojelun työntekijät ovat tehneet virheen. Miksi ei sanota, että kun Suomessa perheiden ja lasten pahoinvointi on näin valtavan suurta, onneksi näitä ei tapahdu enempää! Lastensuojelun avulla on saatu monta lasta pelastettua. Salassapitosäädösten sitoma sossu ei vain voi soittaa iltapäivälehtiin ja kertoa, että säästin taas viime hetkellä lapsen vähintäänkin varmalta pahoinpitelyltä.

LISÄÄ AIKUISIA JA HETI.
Olen varma, että lastensuojelun avulla Suomessa on saatu monta Eerika-tytön kaltaista lasta pelastettua. Yhtä varma olen, että näitä lapsia on koko ajan jossakin. 1990-luvun alun laman aikaan leikattiin kaikkia palveluita, eikä niitä ole 20 vuodessa nostettu ennalleen. Lopputulos on karmea. Todennäköisesti pahoinvoinnin rahallinenkin hinta on lopulta suurempi kuin palveluiden. Priorisointi ja organisointi eivät enää riitä. On helppo sanoa, mitä lapset tarvitsevat – lisää aikuisia. Niin paljon työntekijöitä, että jokainen asiakas voitaisiin hoitaa kunnolla.

Lue lisää Suoria sanoja täältä.

Mari Savio on 45-vuotias vaatesuunnittelija, joka asuu kolmen tyttärensä kanssa puutalossa Lapinjärvellä. Kodin tyylikkäimmät ja siisteimmät huoneet ovat perheen teinien huoneet.

Suorat sanat: Kun kyse on sisustuksesta, yllättävän monesta naisesta kuoriutuu despootti, joka stailaa muut perheenjäsenet piiloon, sanoo vaatesuunnittelija Mari Savio.

Koti ei ole näyttelytila

Koti on ihmisen pesä, ei statussymboli tai näyttelytila. Siksi jokaisen perheenjäsenen pitäisi minusta näkyä kodin sisustuksessa. On outo ajatus, että vain yksi ihminen päättää, miltä yhteisessä kodissa näyttää.

Monessa perheessä näin kuitenkin on. Kun kyse on sisustuksesta, naisesta kuoriutuu helposti despootti, joka määrää kaiken ja stailaa muut perheenjäsenet piiloon.

Sulje silmät, jos et kestä lapsen makua

En usko siihen, että pikkulapsilta pitää kysyä, haluavatko he puuron kanssa mansikoita vai mustikoita vai ehkä vadelmia. Sellainen on sekopäistä ja saa lapsen tuntemaan olonsa turvattomaksi. Mutta siihen uskon, että lapsella on oikeus päättää huoneensa sisustuksesta. Jos lapsen valintoja kunnioitetaan, hän tuntee itsensä tärkeäksi, osaksi laumaansa.

Lastenhuoneen ei tarvitse näyttää coolilta. Miksi tarvitsisi? Se on lapsen tila, eikä aikuisten tarvitse mennä sekaan sössimään.

Perheeseeni kuuluvat 3-, 12- ja 14-vuotiaat tytöt. Jossain vaiheessa keskimmäisellä oli niin kova prinsessavaihe, että vessapaperinkin olisi pitänyt olla hänestä pinkkiä, jotta sillä olisi voinut pyyhkiä hanurinsa. Koko huone kimmelsi roskista myöten, ja seiniä koristivat Frozen-seinätarrat. Jos prinsessavaihe iskee, se iskee. Järkyttävältähän se näyttää, mutta pian kehitysvaihe on ohi.

Jos et kestä lapsen tyyliä, sulje silmäsi.

Lastenhuoneen ei tarvitse näyttää coolilta. Miksi tarvitsisi? Se on lapsen tila, eikä aikuisten tarvitse mennä sekaan sössimään.

Tee kompromisseja

Kun lapset olivat pienempiä, lattiamme oli niin täynnä muovikrääsää, että kompastelin öisin matkalla vessaan. Se jurppi. Ostin jättimäiset lelukorit, mutta My Little Ponyt jatkoivat kasautumistaan. Päätin kestää, koska pian keräilyvimma kuitenkin laimenisi. Sitä paitsi meillä on muutenkin aina niin sotkuista, että kyllä sekaan muutama muovilelu uppoaa.

Joskus olen paha äiti ja rikon omia oppejani. Kun muutimme nykyiseen taloomme, lastenhuoneissa oli valmiina William Morrisin tapetit. Ne olivat minusta maailman hienoimmat, mutta lapset ilmoittivat, että ne pitää repiä. En suostunut. Vastalahjaksi he saivat sisustaa huoneensa juuri niin kuin lystäsivät.

Jos lapsi saa valita huoneensa värin tai maalata seinänsä itse, hän ikään kuin jättää oman jälkensä kotiin. Uskon, että sisustus voi vaikuttaa mielenterveyteen. Kodin tehtävä on olla ihmisen lepopaikka, ei stressin aiheuttaja.

Moni nainen kuvittelee, ettei miehillä ole minkäänlaista mielipidettä sisustamisesta. Kannattaisi ehkä kuitenkin kysyä.

Kestä lapsen kiintymys hirviösohvaan

Oma sisustusmakuni on kaistapäinen. Käytän paljon värejä, yhdistelen räjähtäneitä kirppislöytöjä designhuonekaluihin, en nauti tyylipuhtaudesta enkä tajua konmarittamista.

Silti yllätyn usein siitä, millaisiin asioihin lapset kodissa kiintyvät. Esimerkiksi sohva ja sen paikka ovat heille kamalan tärkeitä. He ovat kääntelemässä sohvaa ihan koko ajan.

Jossain vaiheessa olohuoneessamme oli vaaleanpunainen sohva, jonka olin jossain mielenhäiriössä raahannut kierrätyskeskuksesta. Se oli järkyttävän ruma, mutta lapset rakastivat sitä. Vuosia uhosin, että nyt tuo lähtee, mutta tyttäreni sanoi: ”Äiti, sä et voi heittää tota pois. Toihan on ihan niin kuin sä: tosi tosi vanha ja tosi tosi muhee.” Onneksi sohva pian levisi liitoksistaan ja pääsimme siitä eroon.

Kysy miehenkin mielipidettä

Moni nainen kuvittelee, ettei miehillä ole minkäänlaista mielipidettä sisustamisesta. Kannattaisi ehkä kuitenkin kysyä.

Suorat sanat: Velkakierteen selvittäminen vaatii sitkeyttä, mutta se kannattaa. Raha tuo onnea, sanoo Roni Laukkarinen.

 Raha on elämän tärkein asia.

Raha määrittää kaikkea, mitä olet ja teet. Ilman rahaa et tee mitään tai ole tässä yhteiskunnassa kukaan. Rahavaikeudet jähmettävät pahimmillaan koko elämän. Tiedän sen omasta kokemuksestani. 

Aikuistumisen kynnyksellä ajauduin pahaan velkakierteeseen. Pikkuhiljaa laskut jäivät maksamatta ja menivät ulosottoon. Velat kasvoivat tuhansiin, vaikka en sortunut pikavippeihin.

Tajusin ongelman, mutta minulla ei ollut kiinnostusta tai voimia hoitaa asioitani. Suurin syy siihen oli masennus.

Taloudellisen tasapainon saavuttaminen on vienyt minulta lähes kymmenen vuotta. Käänne tapahtui, kun aloin toipua masennuksesta ja pääsin palkkatöihin. Sain energiaa myös raha-asioiden selvittämiseen.

Velkaantuneena ei mennyt edes viittä minuuttia, etten olisi miettinyt raha-asioita. Ajattelen rahaa edelleen paljon, mutta en enää pakonomaisesti. Olen sitä mieltä, että raha tuo onnea ja ratkaisee monia ongelmia.

Älä maksa velkoja, jos rahaa ei ole.

Epätoivoisenkin tuntuisesta tilanteesta pääsee eteenpäin. Aikaa ja sinnikkyyttä se kyllä vaatii. Asiat eivät ratkea kerralla, vaan kuopan pohjalta noustaan pienin askelin.

Totuus on uskallettava kohdata. Pyydä apua. Minulle alkuun pääsyyn riitti yksi pitkä puhelu velkaneuvojalle. Hän neuvoi muun muassa, ettei ole järkeä maksaa jotain jättilaskua, jos on sen jälkeen täysin rahaton. Velat säilyvät kyllä ulosotossa, eikä niihin kuole. Raha-asioita on laitettava kuntoon pieni palanen kerrallaan, sovittava maksueristä ja eräpäivien lykkäämisistä.

Omia tapojaan voi muuttaa. Masentuneena heitin perintäkirjeet suoraan roskikseen. Nyt skannaan joka ikisen laskun ja siirrän tiedot Excel-taulukkoon. Kuvaan kaikki kuitit arjen ostoksista ja syötän tiedot ilmaiseen taloudenhallintasovellukseen.

Kontrolli säilyy, kun tiedän koko ajan, kuinka paljon rahaa tulee ja mihin sitä menee. Päiväbudjetti on tärkeä osa taloudenhallintaani.

Vaikka elän säästeliäästi, elämästä pitää myös nauttia. Valitsen ruokakaupassa halvempia merkkejä, jotta minulla on perjantaina varaa erikoisolueen tai herkuttelujuustoon.

Nykyisin olen yrittäjä. Jokaisen pitäisi hoitaa henkilökohtaista talouttaan kuten yrityksen taloutta: tulot ja menot on kirjattava ylös ainakin suurin piirtein. Kun olen kerran tehnyt henkilökohtaisen konkurssin, en halua, että yritykseni joutuu lähellekään sitä pistettä.

Kieltäydy leimasta otsassa.

Rahavaikeudet ovat voimakas stigma. Moni ajattelee, että velkaantuneella on aina vakavia elämänhallinnan ongelmia ja pimeitä salaisuuksia kuten päihde- tai peliriippuvuuksia. Se ei pidä paikkaansa. Huono tuuri, pari isoa laskua tai masennus voivat laukaista ongelmavyyhdin.

Jos rahan kanssa on ongelmia, niistä kannattaa puhua ja pyrkiä tietoisesti eroon häpeästä. Ota ensin arki hallintaasi. Sen jälkeen unohda rahan jatkuva miettiminen ja keskity elämään.

Moni sanoo, että lapsia kannattaa hankkia vasta sitten, kun työ-, talous- ja terveysasiat ovat järjestyksessä. Tällä neuvolla minulla olisi jäänyt elämä elämättä ja perhe perustamatta.