Lukija kirje: ”Naapurin martyyrimainen käytös ahdistaa - onko asunnon myynti lopulta ainoa vaihtoehto?”

Asumme viiden perheen taloyhtiössä, jossa pihatyöt hoidetaan talkoilla. Asukkaita on erilaisia, esimerkiksi meidän pikkulapsiperheemme ja pari vireää eläkeläisparia.

Erityisesti yksi vastikään eläkkeelle jäänyt rouva on ottanut ulkoalueiden siisteyden oikein sydämenasiakseen. Talvisaikaan hän kolaa ja lakaisee oman osansa pihasta monta kertaa päivässä, ja syksyisin puista ei ehdi monta lehteä tippua, kun hän on jo nyppimässä niitä pois. Yhtiökokouksissa ja pihakeskusteluissa sama asukas sitten huokailee marttyyrina, että olisi kivaa, kun kaikki tekisivät oman osansa yhteisten alueiden eteen.

Naapuri katselee meitä välillä niin pahasti, että olen jopa harkinnut asunnon myymistä, mutta koti on muuten kiva, päiväkodit ja koulut lähellä.

Siisti piha on tietysti mukava asia, mutta ainakin minulle riittäisi sellainen ”normaali” siisteys. Tietysti liiat lumet ja lehdet pitää siivota, mutta emme mitenkään jaksaisi puolisoni kanssa olla siellä monta kertaa päivässä puunaamassa. Kolaamme ja hiekoitamme niin, että liikkuminen on turvallista ja autolla pääsee pihasta pois. Syksyisin haravoimme kerran, kaksi viikossa. Meille se riittäisi, mutta kaikille naapureille näemmä ei. Meillä on vaativat työt ja kaksi pientä lasta, joiden ruokkiminen ja vaatehuolto vie ihan eri tavalla aikaa kuin vaikkapa kaksin asuvalla pariskunnalla. Viikonloput ovat lyhyitä ilman ylenmääräisiä pihatöitäkin.

Naapuri katselee meitä välillä niin pahasti, että olen jopa harkinnut asunnon myymistä, mutta koti on muuten kiva, päiväkodit ja koulut lähellä. Miten saisin naapurin ymmärtämään, että elämäntilanteita on erilaisia ja kaikille pihatyöt eivät ole arjessa se ykköshuoli?

Ruuhkavuodet

Millaisia ajatuksia kirje herätti? Keskustele alla kommenttikentässä tai lähetä sähköpostia ihmisten.kesken@sanoma.com. Sähköpostiin voit lähettää myös kirjeen omasta aiheestasi. Lehdessämme julkaistujen kirjeiden lähettäjien kesken arvomme uutuuskirjoja.