Äiti on koko elämäni syyllistänyt minua kaikesta. Nyt hän haluaa, että otan hänet luokseni asumaan.

70-vuotias äitini on saanut päähänsä, että minun tulee hankkia isompi asunto, jotta hän voi muuttaa luokseni. Äitini, joka on koko elämäni syyllistänyt minua kaikesta. Hänelle saan kuulemma olla kiitollinen, ettei hän tehnyt aborttia, vaikka en ollut se poika, jonka hän halusi.

Äitini on pilannut menneinä vuosina perheemme monta joulua olemalla sikakännissä ja laukomalla suustaan kauheuksia. Joulut vietimme aina meillä.

Vanhempani erosivat, kun olin pieni, eikä minulla ole juuri yhteyttä isääni. Hän elää omaa elämäänsä uudessa perheessä, jossa minulla ei ole ollut tilaa.

Oma tilanteeni on se, että mieheni lähti 25 vuoden yhdessäolon jälkeen. Meillä on kaksi lasta, joista toinen sairastaa. Minulla on hyvät välit lapsiini, mutta sairaus on kuin piru taustalla.

Tällä hetkellä olen työtön. Elämme työttömyyspäivärahani varassa, ja olen onnellinen, että rahat riittävät vuokraan ja ruokaan. Äitini on kerran vuodessa lähettänyt muutaman kympin avustusrahaa, ja hän muistaa aina mainita, että olisi tarvinnut rahat itse.

Nyt äiti ei enää ota alkoholia, hän on turvautunut uskontoon. Jeesus kuulemma auttaa, ja sitä hän nykyisin tuputtaa minullekin joka puhelussa.

Viime kesänä tapasin ihmisen, jolle voin puhua ja joka rakastaa minua. Vihdoin olen aloittamassa taas omaa elämääni, mutta tunnen syyllisyyttä siitä, että olen onnellinen ja voin ajatella terveen itsekkäästi. Äitini soittaa joka päivä. Aina en edes vastaa, en jaksa. Mitä teen hänen kanssaan?

Eksyksissä

minävain

Lukijan kirje: Äiti haluaa muuttaa luokseni

Toivon, että löydät voimaa valita oma tiesi. Jouduin käymään pitkään terapiassa lapsuuteni takia ja ainakin yksi neuvo sieltä tulee nyt mieleen. Kiitollisuuden vaatiminen siitä, että on pitänyt lapsestaan huolta ei toimi, koska olisihan siihen yhteiskunta ja naapurit ja sukulaiset puuttuneet jos lapsi jätetään heitteille. Ihan hirveää silti tuo abortin katuminen. - Syyllistämistä, marttyyriutta, vaatimista ... niin tuttua, vaikeaan masennukseen asti. Onneksi minulla on poikani tukenani. - Elä,...
Lue kommentti

Olen miettinyt välillä eroa, mutta pelkään, että lapset kärsivät siitä ja etten kestä olla erossa lapsista. Nyt saan kuitenkin olla lasten kanssa päivittäin.

Asun avomieheni ja kahden pienen lapsemme kanssa mieheni asunnossa. Hänen vanhempansa hoitavat usein lapsiamme. Palasin työelämään vähän aikaa sitten, ja mies jäi hoitovapaalle.

Riitelemme usein, valitettavasti välillä myös lasten läsnä ollessa. Mies on muun muassa heittänyt tiskaamattomat kattilat ja paistinpannut roskiin, koska en hänen mielestään ole tiskannut tarpeeksi nopeasti.

Mies ottaa usein lapsen sylistäni vastoin tahtoani, vaikka lapsi huutaa äitiä ja haluaa olla kanssani. Lapsen hän vie vanhemmilleen. Minun mielipiteitäni hän ei kuuntele, vaan laittaa korvatulpat, jos yritän sanoa jotain.

Mies ei suostu pariterapiaan eikä halua keskustella tilanteesta kanssani pyynnöistäni huolimatta. Pelkään, että lapset kärsivät riidoistamme. He ymmärtävät koko ajan enemmän, kun kasvavat.

Olen miettinyt välillä eroa, mutta pelkään, että lapset kärsivät siitä ja että itse en kestä olla erossa lapsista. Nyt saan kuitenkin olla lasten kanssa päivittäin. Myös työpaikkani on lähellä, kun asun täällä.

Olen onneton ja väsynyt. Mies sanoo, että voin muuttaa pois, mutta ilman lapsia. Onko ero ainoa mahdollisuus parempaan elämään?

Tiina

Et ymmärrä syitä, miksi emme voi olla yhteydessä. Sen vuoksi en voi lähettää tätä kirjettä sinulle.

Jos olisit se isä, jonka toivoisin sinun olevan, minun ei tarvitsisi kirjoittaa tätä.Tiedän, ettei sinua ole tarkoitettu sellaiseksi, joksi tämä elämä on sinut muovannut ja joksi olet antanut itseäsi muokata. Sydämestäni uskon ja toivon, että kerran taivaassa saan vihdoin tutustua sinun todelliseen minääsi, joka on ehjä.

Et ymmärrä syitä, miksi emme voi olla yhteydessä. Sen vuoksi en voi lähettää tätä kirjettä sinulle. Mielesi on kuin pirstoutunut peili, joka vääristää ja saa asiat näyttämään muulta kuin ne ovat.

Yritin olla sinulle vastapeili. Yritin heijastaa sitä, mikä on oikein: rakkautta ja anteeksiantoa. Mutta sinun peilisi on liian pirstaloitunut. Minä en voi korjata sitä.

Kun kuljin vierelläsi, viilsit minua peilisi terävillä reunoilla. Lapsena en osannut suojautua ja sain syviä haavoja. Enää en ota vastaan uusia iskuja, sillä olen oppinut vihdoin rakastamaan ja arvostamaan itseäni. Viimein uskallan sanoa: ”En anna enää yhdenkään sanasi tai tekosi satuttaa minua.”

Lapsena olit silmissäni suuri ja voimakas, pelottava ja arvaamaton, mutta myös hauska. Joskus, kun kaikki oli pienen hetken kohdallaan, yritit luoda yhteyttä. Yritit kuunnella ja olla läsnä – olla isä.

Nyt minä luovun sinusta. Suljen sydämestäni sen tilan, joka on tarkoitettu sinulle, isäni. Niinpä kun ensi kerralla otat yhteyttä, olet minulle muukalainen. Sanasi eivät enää satuta, sillä meillä ei ole nykyisyyttä. Olet muisto. En enää pelkää. Olen viimeinkin vapaa sinusta.

Safira

Arja - Kodin Kuvalehti
Seuraa 
Liittynyt12.8.2014

Lukijan kirje: Kirjoitan sinulle, isä

Raja rakkauteen kirjoitti: Ymmärrän täysin kirjoittajaa. On surullista, kuinka tärkeä ihmisen malli käyttää etuoikeuttaan hyväksi. Ei ehkä ymmärrä itsekään, kuinka teot, sanat satuttaa ja vääristää. Ihminen joka väheksyy, on poissa elämästä, mutta yrittää välillä hyvittää olemassaoloaan.. kuitenkaan pystymättä luomaan suhdetta lapseen. Jokainen tapaamiskerta saa olon tuntemaan, kuinka huono ihminen lapsi on. Sen tärkeän ihmisen pitäisi isä. Ymmärrän kirjoittajaa, ihanan vahva olet, ihana että...
Lue kommentti
Raja rakkauteen

Lukijan kirje: Kirjoitan sinulle, isä

Ymmärrän täysin kirjoittajaa. On surullista, kuinka tärkeä ihmisen malli käyttää etuoikeuttaan hyväksi. Ei ehkä ymmärrä itsekään, kuinka teot, sanat satuttaa ja vääristää. Ihminen joka väheksyy, on poissa elämästä, mutta yrittää välillä hyvittää olemassaoloaan.. kuitenkaan pystymättä luomaan suhdetta lapseen. Jokainen tapaamiskerta saa olon tuntemaan, kuinka huono ihminen lapsi on. Sen tärkeän ihmisen pitäisi isä. Ymmärrän kirjoittajaa, ihanan vahva olet, ihana että olet päättänyt elämässä...
Lue kommentti