”Elämäämme on tullut tulenarka asia. Olen joutunut kokemaan mieheni taholta lähisuhdeväkivaltaa. Voiko mahdollinen muistisairaus vaikuttaa näin, että hän on aggressiivinen tietämättään?” lukijamme miettii.
Ikäihmisten parisuhde kestää yleensä kauan, niin minullakin. Kun rakastuimme, se tunne oli kaikenkattava. Silloin en tullut ajatelleeksi, että vanhennumme yhdessä ja luonteet saattavat muuttua. Avioliitto tuntui kestävältä ja onnelliselta.
Kun lapset lähtivät maailmalle ja jäimme kaksin, elämä oli erilaista. Silloin tutustuimme puolison kanssa toisiimme paremmin ja oli aikaa tehdä kaikkea yhdessä. Mutta meidän arkeemme astui sairauksia, jotka ovat vaikuttaneet keskinäiseen suhteeseemme.
Autan mielelläni miestäni, mutta nyt olen ylikuormittunut ja tarvitsen kotiini palveluita, kuten kotisairaanhoitoa ja siivousta.
Viime vuoden aikana sairastuin uupumukseen ja masennukseen hoitaessani huonokuntoista miestäni. Hänen kävelykykynsä, muistinsa ja kuulonsa ovat huonontuneet merkittävästi.
Autan mielelläni miestäni, mutta nyt olen ylikuormittunut ja tarvitsen kotiini palveluita, kuten kotisairaanhoitoa ja siivousta.
Kun tulee jokin vaikea asia, jota hän ei pysty selvittämään, hän hermostuu ja huutaa minulle.
Tämän lisäksi elämäämme on tullut tulenarka asia. Olen joutunut kokemaan mieheni taholta lähisuhdeväkivaltaa. Hän ei varsinaisesti lyö minua fyysisesti, mutta on alkanut viime aikoina uhkailla sekä eleillään että sanallisesti. Itse en mielestäni anna hänelle aihetta enkä ärsytä häntä.
Kun tulee jokin vaikea asia, jota hän ei pysty selvittämään, hän hermostuu ja huutaa minulle. Hän saattaa tulla lähelleni nyrkki pystyssä ja estää minua lähtemästä huoneesta pois. Minulla ei ole muuta keinoa kuin alistua, ja alan itkeä.
En tiedä, ymmärtääkö hän, että käyttäytyy minua kohtaan väärin. Voiko mahdollinen muistisairaus vaikuttaa näin, että hän on aggressiivinen tietämättään?
Hän, jota olen rakastanut, onkin muuttunut, enkä enää tiedä, jaksanko jatkaa tätä avioliittoa.
Nyt elämäni taivaalle on kasautunut ukkospilvi, joka enteilee pelottavaa rajuilmaa. Olen todella pahoillani, että elämämme muuttui tällaiseksi. Hän, jota olen rakastanut, onkin muuttunut, enkä enää tiedä, jaksanko jatkaa tätä avioliittoa. Minulla on myös itsetuhoisia ajatuksia öisin, enkä silloin saa nukuttua. Onko minulla kohtalotovereita? Voisimmeko tukea toisiamme?
Heikompi astia
Millaisia ajatuksia kirje herätti? Kirjoita ajatuksiasi alla olevaan kommenttikenttään tai lähetä meille sähköpostia ihmisten.kesken@sanoma.com. Voit lähettää myös kirjeen omasta aiheestasi. Lehdessämme julkaistujen kirjeiden lähettäjien kesken arvomme uutuuskirjoja ja muita palkintoja.
