Onko sinulla ollut vaikeuksia löytää yhteyttä perheenjäseniisi?
Onko sinulla ollut vaikeuksia löytää yhteyttä perheenjäseniisi?

”Olen kateellinen kavereilleni, jotka aikuisina ovat paljon yhteyksissä sisarustensa kanssa. Miten voisin rakentaa siltaa ihmisen luokse, joka on läheistä sukua mutta tuntuu aivan vieraalta?” lukijamme pohtii.

Olemme sisarukset, jotka eivät oikeastaan tunne toisiaan. Liekö ikääntyminen tehnyt tehtävänsä vai mistä on kysymys, mutta asia on viime vuosina alkanut vaivata minua.

Olemme veljeni kanssa asuneet saman katon alla lapsuutemme, mutta olemme aina olleet melko erilaisia. Yhteistä meille on jonkinasteinen introverttius ja oman tilan tarve, eivätkä tällaiset ominaisuudet ainakaan helpota läheisen suhteen rakentamista.

Nyt olemme jo keski-ikäisiä ja toisistamme kauas valuneita.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Olen kateellinen kavereilleni, jotka aikuisina ovat paljon yhteyksissä sisarustensa kanssa. Heidän sisaruussuhteensa ovat myös ystävyyssuhteita, joissa soitellaan kuulumisia, sovitaan lapsille leikkitreffejä tai käydään yhdessä ravintolassa syömässä. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tunnen epäonnistumista ja häpeääkin. Miksi emme osaa olla normaali perhe?

Me taas olemme veljeni kanssa korkeintaan hyvänpäiväntutut. Emme soittele, ja tapaamme melkeinpä vain jouluna. Jos jotain pakollista kysyttävää tai sovittavaa on, viestittelemme. Emme ole oikeastaan huonoissa väleissä, meillä vain ei tunnu olevan toisillemme mitään sanottavaa.

Mitä sitten tapahtuu, kun vanhempamme eivät enää ole elossa? Katoammeko toisiltamme kokonaan? Menetänkö silloin koko lapsuusperheeni? Hän on ainoa sisarukseni.

Jostain syystä asian esille nostaminen veljeni kanssa tuntuu ylivoimaisen vaikealta. Tunnen epäonnistumista ja häpeääkin. Miksi emme osaa olla normaali perhe?

Miten voisin rakentaa siltaa ihmisen luokse, joka on läheistä sukua mutta tuntuu aivan vieraalta? Onko jollakin samassa tilanteessa olevalla suhde sisarukseen parantunut vielä aikuisena tai vanhoilla päivillä? Vai pitääkö vain hyväksyä tämä surullinen tilanne?

Mietteliäs sisko

Mitä ajatuksia kirje herätti? Keskustele alla kommenttikentässä tai lähetä oma kirjeesi Kodin Kuvalehden Ihmisten kesken -palstalle sähköpostilla: ihmisten.kesken@sanoma.com.

 

M

Jos viestittely on helpompaa, niin laita viesti.
Vaikka "löysin vanhan kuvan meistä ja mietin mitä sinulle nykyään oikeasti kuuluu?"
Pyydä kahville, käymään...

Kokeilematta et tiedä olisiko hänkin valmis yhteyden pitoon. Alkuun, kun pääset voit itse kertoa kaivanneesi häntä.
Toivotaan, että myös hän haluaa pitää yhteyttä.

Biosu

Viestittely on ihan hyvä idea! Itselläni on monta sisarusta mutta meistä vanhin, ainoa veljeni, ei ole ollut läheinen. Perustimme sisarusten whatsapp ryhmän ja siihen laitamme lapsuuskuvia tai muuta lapsuudesta muistuttavaa. Sitä kautta kaikki tuntuvat lähentyneen, vaikkemme juuri soittele ja harvoin tapaamme.

Sisältö jatkuu mainoksen alla