”Kännykkä vie paljon aikaa kaikelta, mitä aiemmin olen tehnyt. Olen pohtinut, missä vaiheessa jonkinlainen terapia ja vieroitus luurista olisi tarpeen”, lukijamme kirjoittaa.
”Minua mietityttää, miten ja milloin riippuvuuteni kännykästä kasvoi näin vahvaksi. Olen jutellut lenkillä naapurini kanssa siitä, miten voimakas kännykän vetovoima on. Huomaan sen esimerkiksi siinä, että vaikka aiemmin en koskaan ottanut puhelinta makuuhuoneeseen, nyt olen välillä lipsunut.
Kännykkä tuntuu vievän kykyni ajatella. Se vie myös paljon aikaa kaikelta, mitä aiemmin olen tehnyt: olen kirjoittanut jonkin verran, julkaissut ohuen kirjan, maalannut, tehnyt käsitöitä, sisustanut kotia, kuunnellut musiikkia, ulkoillut enemmän.
Aiemmin osasin nauttia hiljaisuudesta sekä aamun ja illan hetkistä, kun luonto on heräämässä tai vaipumassa uneen. Minne koko tunnekirjo on hävinnyt? Minne minä olen hävinnyt?
”Tiedän, että joudun tekemään paljon töitä, jotta pääsen irti kännykkäkoukusta.”
Olen pohtinut, missä vaiheessa jonkinlainen terapia ja vieroitus luurista olisi tarpeen. Työtäni tämä riippuvuus ei haittaa, enkä ainakaan vielä koe tarvetta terapiaan, mutta olen avoin kaikelle keskustelulle aiheesta.
Tiedän, että joudun tekemään paljon töitä, jotta pääsen irti kännykkäkoukusta. Nyt minun pitää suunnata katse peiliin ja miettiä vakavasti, olenko valmis luopumaan ennen niin luovasta ja ideoita pursuavasta minästä.
Millaisia kokemuksia muilla on? Miten olette saaneet vähennettyä kännykän naputtelua ja tuijottelua?”
Tarja
Millaisia ajatuksia kirje herätti? Kirjoita ajatuksiasi alla olevaan kommenttikenttään tai lähetä meille sähköpostia ihmisten.kesken@sanoma.com. Voit lähettää myös kirjeen omasta aiheestasi. Käsittelemme tietoja luottamuksellisesti. Lehdessämme julkaistujen kirjeiden lähettäjien kesken arvomme uutuuskirjoja ja muita palkintoja.
