Suomalaisten suurin puutostauti on positiivisen palautteen vähyys. Sen poistamiseksi tarvitaan jokaiselta vähintään yksi ystävällinen sana vähintään yhdelle lähimmäiselle kerran päivässä.
Me suomalaiset olemme oppineet ottamaan lautasellemme enemmän vihreää ja sopivasti hiilihydraatteja ja proteiineja. Aamuisin otamme hivenaineet ja vitamiinit.
Yksi suuri puutostauti meillä kuitenkin on, jota emme ole oppineet hoitamaan: positiivisen palautteen aliravitsemus.
Ennen sanottiin, ettei lasta pidä kehua, jottei hän ylpistyisi. Samoin kiellettiin katsomasta peiliin liian usein, ettei kukaan vain ihastu nuoreen kauneuteensa. Kehumisen kielto ei ole enää 100-prosenttinen, mutta edelleen annamme kanssaihmisillemme kehuja ja positiivista palautetta aivan liian vähän.
Puutostauti näkyy meissä itsetunto-ongelmina ja itseluottamuksen puutteena. Vitsinä meistä suomalaisista sanotaan, että me olemme kiinnostuneita aina ensimmäiseksi siitä, mitä muut meistä ajattelevat. Se kielii kroonisesta kiitoksen puutostilasta.
Terveiksi ja tasapainoisiksi kasvaminen vaatii riittävän positiivisen ilmapiirin. Sen luomiseen tarvitaan jokaiselta vähintään yksi ystävällinen sana vähintään yhdelle lähimmäiselle kerran päivässä.
Kehu kaveri päivässä
