Mitä tehdä, kun perintömökki tuntuu liian suurelta velvollisuudelta, lukijamme pohtii.
Ennen kuin isäni kuoli muutama vuosi sitten, hän oli ehtinyt miettiä, miten haluaisi jakaa omaisuutensa. Hän toivoi, että kaikki hänen lapsensa, lapsenlapsensa ja heidänkin jälkeläisensä viettäisivät kesänsä yhdessä sukumökillä. Mökkimetsässä on leikkinyt jo isän isoäiti pienenä tyttönä, joten sukupolvien ketjusta tulisi pitkä ja laaja. Ajatus on kaunis.
Isän jättämä omaisuus oli kuitenkin lähinnä henkinen, ja minä kaupunkilaislapsi mökkeilen mielelläni korkeintaan pari viikonloppua vuodessa. Mökkiin menee joka vuosi paljon rahaa, jolle olisi paljon muutakin käyttöä. Muistelen isää lämpimästi, mutta en oikeastaan tarvitse muisteluuni hirsimökkiä tai kuusimetsää. Tämä ajatus tuntuu kiittämättömältä, ja koko mökki alkaa ahdistaa.
Onko vanhemmilla valta päättää vielä kuolemansa jälkeen, miten jälkeläiset vähäiset lomansa viettävät ja rahansa käyttävät?
Perintönä painolasti
Mitä ajatuksia sinussa heräsi? Osallistu keskusteluun tai kerro oma tarinasi alla olevassa kommenttikentässä! Voit lähettää myös sähköpostia osoitteeseen: ihmisten.kesken@sanoma.com
