Onko aikuisen lapsen tehtävä suojella iäkkäitä vanhempia omilta murheiltaan?
Onko aikuisen lapsen tehtävä suojella iäkkäitä vanhempia omilta murheiltaan?

”En halua kuormittaa vanhuksia, joten salaan heiltä ongelmiani, vaikka kaipaan heidän tukeaan. Samalla kuitenkin etäännymme toisistamme, koska näytän vain osan itsestäni”, lukijamme kirjoittaa.

 ”Meillä on vanhempieni kanssa ollut aina mutkattomat välit, ja vaikeistakin asioista on puhuttu puolin ja toisin. Nyt elämässäni on lyhyen ajan sisällä ollut useita isoja, kipeitä muutoksia ja vastoinkäymisiä. Huomaan, että vanhempani surevat tilannettani, mutta eivät oikein osaa sanoa mitään auttaakseen.

Minua surettaa, että he joutuvat huolehtimaan aikuisesta lapsestaan. Huomaan, että vanhempani alkavat olla jo hauraita ja ajattelen, että minulla on vastuu heidän hyvinvoinnistaan, ei toisinpäin.

En halua kuormittaa heitä, joten salaan heiltä ongelmiani, vaikka kaipaan heidän tukeaan. Samalla kuitenkin etäännymme toisistamme, koska näytän vain osan itsestäni. Tuntuu, että usein esitän heille ihan valheellista kuvaa itsestäni, kun yritän kätkeä omat murheeni heiltä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

En tiedä, miten minun kannattaisi toimia. Kuuluuko elämässä vain tapahtua näin, että roolit vaihtuvat ja nyt on minun vuoroni kannatella heitä? Vai suojelenko heitä turhaan?”

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Aikuinen lapsi

Mitä ajatuksia sinussa heräsi? Osallistu keskusteluun tai kerro oma tarinasi alla olevassa kommenttikentässä! Voit lähettää myös sähköpostia osoitteeseen: ihmisten.kesken@sanoma.com

Elviira

"Sitä sydän ei sure,mitä korva ei kuule".Näin opetti äitini minulle.Salasin vakavan sairauteni häneltä koska tiesin että hän suree asiaa kovasti.Jos jaksat kantaa huolesi itse en näe asiassa pahaa.

Vierailija

Olen huomannut omassa elämässäni, että jossakin elämänvaiheessa osat vaihtuvat. Eli kun oma äitini on hauras vanhus, joudun kannustamaan, suojelemaan ja tukemaan häntä. Omat murheeni ja huoleni kerron ystävilleni.

Sisältö jatkuu mainoksen alla