Lukijan kirje: ”Vanhanakin voi rakastua”

Haluan kertoa, kuinka löysin rakkauden ”yli-ikäisenä”. Tarina alkoi keväällä 2016, kun näin kontakti-ilmoituksen valtakunnallisessa lehdessä.

Kahdeksankymppinen omakotitalossaan asuva leski kertoi ilmoituksessa etsivänsä kumppania. Mies kertoi harrastavansa kuntoilua, metsätöitä ja tanssia. Hän vaikutti erilaiselta kuin muut.

Vastasin ilmoitukseen. Tapasimme, tutustuimme, ihastuimme ja rakastuimme. Asuimme noin 30 kilometrin päässä toisistamme.

Viimeinen yhteinen viikonloppumme oli ikimuistoinen.

Viimeinen yhteinen viikonloppumme oli ikimuistoinen. Rakkaani pyysi minua laulamaan itselleen. Hän hyräili tuutulaulua Levon hetki nyt lyö. Muistin sanat, joita olin laulanut lapsilleni. Rakkaani sanoi, että lauloitpa kauniisti.

Emme arvanneet, että laulu olisi tuudittanut hänet ikiuneen, johon hän nukahti kahden päivän päästä lokakuussa 2024. Tuolloin hän oli 91-vuotias ja minä 81-vuotias.

Kun katselimme lehden kontakti-ilmoituksia, totesimme, että olimme jo tutustuessamme yli-ikäisiä, ja tarinamme lopussa ties mitä.

Yhteiset vuotemme olivat onnelliset. Kun katselimme lehden kontakti-ilmoituksia, totesimme, että olimme jo tutustuessamme yli-ikäisiä, ja tarinamme lopussa ties mitä.

Nuorena oli vähemmän vipinää kuin eläkeläisenä. 

Haluaisin kuulla, miten te muut eläkeläiset olette löytäneet uuden kumppanin. Muutkin kokemukset yli-ikäisestä rakkaudesta kiinnostavat.

Itse olen löytänyt rakkauden ystävättäreni häistä (suuri rakkaus), eläkeläisten kursseilta (kypsä rakkaus) ja sitten tämä viimeisin (bonusrakkaus). Nuorena oli vähemmän vipinää kuin eläkeläisenä. 

Yli-ikäinen yritys voi onnistua

Millaisia ajatuksia kirje herätti? Kirjoita ajatuksiasi alla olevaan kommenttikenttään tai lähetä meille sähköpostia ihmisten.kesken@sanoma.com. Voit lähettää myös kirjeen omasta aiheestasi. Käsittelemme vastauksia ja yhteystietoja luottamuksellisesti. Lehdessämme julkaistujen kirjeiden lähettäjien kesken arvomme uutuuskirjoja ja muita palkintoja.