”Aika pitkään olen jaksanut olla kuuntelevana korvana. Nyt hän alkanut tapailla perheellistä miestä, ja siitä vasta huolta onkin. Olen niin täysin miehen oman vaimon puolella, että en jaksaisi ottaa osaa ystäväni murheeseen”, lukijamme kertoo.
”Hävettää myöntää, mutta olen alkanut vältellä yhtä vanhimmista ystävistäni. En vain jaksaisi kuunnella häntä, koska hänellä ei ole koskaan mikään hyvin.
Tapaamisemme menevät aina saman kaavan mukaan. Tuskin ehdimme heit sanoa, kun valitus alkaa. Joskus hän kysyy muodon vuoksi, mitä minulle kuuluu, mutta ei kuuntele vastausta. Hänellä on kiire päästä kertomaan, kuka tällä kertaa on kohdellut häntä väärin ja miten.
Aika pitkään olen jaksanut olla kuuntelevana korvana. Nyt hän alkanut tapailla perheellistä miestä, ja siitä vasta huolta onkin. Olen niin täysin miehen oman vaimon puolella, että en jaksaisi ottaa osaa ystäväni murheeseen.
”En haluaisi olla moralisti, vaikka kaiketi olenkin.”
Jotenkin tuntuisi kiusalliselta katkaista ystävyys juuri tämän episodin takia. En haluaisi olla moralisti, vaikka kaiketi olenkin. Tuntuu myös vaikealta ryhtyä selittämään kaikkien vuosien jälkeen, että oikea syy välien viilenemiseen on se, että olen saanut tarpeekseni hänen negatiivisuudestaan. Kaikkein mieluiten vain katoaisin ystäväni elämästä, mutta ei kai niin saa tehdä. Mitä sitten teen?”
Reetta
Millaisia ajatuksia kirje herätti? Keskustele alla kommenttikentässä tai lähetä sähköpostia ihmisten.kesken@sanoma.com. Sähköpostiin voit lähettää myös kirjeen omasta aiheestasi. Lehdessämme julkaistujen kirjeiden lähettäjien kesken arvomme uutuuskirjoja.
