”Tiedän, että lapset syyttävät helposti itseään vanhempiensa vaikeuksista. Niinpä selitin lapselle, mitä masennus tarkoittaa – ja isä raivostui. Lapsi ymmärsi, että asiasta ei saa puhua, ja siitä tuli perheessämme tabu”, lukijamme kertoo.
”Erosin miehestäni jokin aika sitten. Hänellä oli vuosia hoitamaton masennus, joka teki suhteestamme hyvin raskaan. Exäni mielestä hänellä ei ollut mielenterveysongelmia, vaan hänen paha olonsa johtui minusta.
Hän itki, romahteli ja hermostui usein, ja riitelimme jatkuvasti. Ala-asteikäinen lapsemme oppi pienestä pitäen havainnoimaan kodin tunnelmaa. Hän suojeli ja kannatteli isäänsä. Lapsi ei näyttänyt exääni kohtaan juuri lainkaan negatiivisia tunteita tai tarvitsevuuttaan. Hän ei väittänyt tälle vastaan tai ilmaissut vihaa tai pettymystä.
”Lapsi ymmärsi, että asiasta ei saa puhua, ja siitä tuli perheessämme tabu.”
Minulle lapsi on sen sijaan näyttänyt aina kaikki negatiiviset tunteensa - moninkertaisina. Ajattelen sen johtuvan siitä, että minä olen se turvallinen vanhempi. Minulle lapsi uskaltaa raivota ja koetella rajojaan. Vaikka tiedän, että minun on tärkeää jaksaa, välillä se on raskasta. Varsinkin, kun exäni mielestä lapsen käytös minua kohtaan kertoo ongelmistani.
Silloin, kun exäni on vointinsa puolesta siihen pystynyt, hän on puuhaillut lapsen kanssa ja ollut rakastava isä. Hän ei ole kuitenkaan halunnut, että puhun lapsellemme masennuksesta, sillä sitähän ei ole olemassakaan. Mielestäni sen sanoittaminen olisi tärkeää, jotta lapsi ymmärtäisi, että kyse on sairaudesta. Tiedän, että lapset syyttävät helposti itseään vanhempiensa vaikeuksista. Niinpä selitin lapselle, mitä masennus tarkoittaa – ja isä raivostui. Lapsi ymmärsi, että asiasta ei saa puhua, ja siitä tuli perheessämme tabu.
”Minulle lapsi kiukuttelee yhä useammin. Hän on myös alkanut puhua minusta vähättelevästi, usein vitsin varjolla.”
Vuosia jatkuneiden vaikeuksien jälkeen mittani tuli täyteen. Jätin exäni. Vaikka hänkin oli ollut minuun jo pitkään hyvin tyytymätön, hän ei olisi halunnut erota. Ero oli myös lapselle järkytys. Vaikka riitelyn on täytynyt olla hänelle hyvin raskasta, hän toivoo, että palaisimme yhteen. Lapsi oireilee erosta, ja pelkää myös isänsä voinnin puolesta. Jos mahdollista, hän kuormittaa isäänsä vielä vähemmän kuin ennen, on tälle aina iloinen ja aurinkoinen.
Minulle lapsi kiukuttelee yhä useammin. Hän on myös alkanut puhua minusta vähättelevästi, usein vitsin varjolla. Tuntuu, kuin hän toistaisi isänsä sanoja. Olen sanonut lapselle, että hän saa olla minulle vihainen, mutta ketään ei saa haukkua. Mitä voin tehdä, jotta lapsemme voisi vaikeassa tilanteessa paremmin?”
Huolissaan lapsen puolesta
Millaisia ajatuksia kirje herätti? Keskustele alla kommenttikentässä tai lähetä sähköpostia ihmisten.kesken@sanoma.com. Sähköpostiin voit lähettää myös kirjeen omasta aiheestasi. Lehdessämme julkaistujen kirjeiden lähettäjien kesken arvomme uutuuskirjoja.
