Kuinka saada välit kuntoon isonsiskon kanssa, joka ei halunnut pikkusiskoa?

Isosiskoni on vihannut minua aina. Hän oli 3-vuotias kun synnyin, ja siitä asti kun muistan, hän on kiusannut minua aina, kun äidin ja isän silmä vältti. Kiusaaminen oli tönimistä ja haukkumista ja isompana hän yritti vaikuttaa pihalla, että minut olisi jätetty leikkien ulkopuolella.

Minun keinoni vastata siihen oli juosta karkuun ja isompana käydä sanasotaan, missä olinkin hyvä. Kahta minun jälkeeni syntynyttä pikkuveljeämme isosisko on aina kohdellut hyvin.

Sisareni nuiva suhtautuminen minuun on jatkunut aikuisena. Siihen vaikuttaa varmasti sekin, että minä olen onnistunut elämässä hyvin. Minulla on ammattitutkinto ja olen edennyt uralla, mukava avioliitto ja kolme sievää tytärtä. Sisareni on eronnut, ja hänen miessuhteensa eivät ole oikein sujuneet.

Siskoni ei koskaan kyläile meillä, ei tule edes perhejuhliimme, vaikka olen häntä kutsunut. Enää en kutsukaan, koska se tuntuu niin turhalta. Jos tapaamme jossain sukutilaisuuksissa, hän ei puhu minulle eikä edes tervehdi.

Kun siskoni täytti 40 vuotta, hän kutsui sukua kylään, mutta ei minua. Hän oli kuitenkin sanonut veljelleni, että on kummallista, kun en laittanut hänelle edes onnittelukorttia. Olen miettinyt sen jälkeen, että haluaisin kyllä olla väleissä sisareni kanssa, mutta en tiedä, miten se onnistuisi. Onko kenelläkään ajatuksia, miten saisin hänen kanssa normaalit sisarusvälit – ystävyydestä en enää edes haaveile.

Kaipaan siskoa

Huom. Kun kommentoit kirjettä, laitathan itsellesi nimimerkin, kiitos!