Lapsettoman pariskunnan kuuluisi kertoa vanhemmilleen ja sisaruksilleen, jos lapsia ei ole jatkossakaan tulossa.

Aina korostetaan sitä, että lasten hankkiminen on vain yksilön tai pariskunnan oma asia ja kuinka asiasta kyseleminen on sopimatonta. Ikään kuin asiaa ei saisi edes miettiä.

Veljeni on ollut saman ihmisen kanssa parisuhteessa toistakymmentä vuotta. Ikää on kohta 40 vuotta. Talot ja autot on hankittu.

Minun ja äitini ei ole ollut helppoa katsoa, kun lapsia ei ilmaannu. Syytä ei ole kerrottu. Epätietoisuudessa eläminen kuluttaa mieltä.

Lapsettoman pariskunnan pitäisi ymmärtää kertoa vanhemmilleen ja sisaruksilleen, jos lapsia ei tule. Turha odotus loppuisi, ja omaiset saisivat tahollaan käsitellä asian.

Omaisten pitäminen 15 vuotta odottavalla kannalla on piittaamattomuutta. Parin, kolmen vuoden jälkeen on jo selitysten aika. Jos asia on arka, sen esilletuonti voi auttaa.

Voi olla, että pariskunta haluaa lapsia myöhemmin. On kuitenkin typerää siirtää lastenhankinta siihen "että meillä on talo, hyvät työpaikat ja autot", koska yli 30-vuotiaan naisen hedelmällisyys laskee.

Kaikille lapset eivät sovi.

Jos olisin yksinhuoltaja, en hankkisi lapsia pikkulapsivaiheen väsymyksen ja vastuullisuuden takia. En myöskään hankkisi lapsia, jos olisin pelokas, koska jos pelkää esimerkiksi synnytystä, siirtää pelkonsa lapselle.

En hankkisi lapsia, jos olisin nostanut koirat ihmisen tasolle. Lapsi ei pääsisi koirieni tasolle. Enkä luonnollisesti hankkisi lapsia, jos mieheni olisi väkivaltainen tai juoppo.

Jos pääni täyttävät vain kaverit, biletys ja rakennekynnet, en ole valmis äidiksi. Jos lapsi tuntuu omat kuviot sotkevalta rasitteelta, ei lasta kannata hankkia, sillä itsekkyydestä ei pääse yli.

Jos on päättänyt jättää lapset hankkimatta, ratkaisun kanssa on elettävä sittenkin, kun puoliso on poissa ja muisti mennyt, eikä ole lähiomaista, joka kävisi katsomassa.

Lasten lopullinen tehtävä on huolehtia ensisijaisesti omat vanhempansa palvelukoti- ja sairaalaruljanssin läpi hautaan asti.

Veljeni sisko

Vierailija

Lapsettomuus pitäisi selittää

Hyvä Veljeni sisko, on turha kuluttaa omaa elämäänsä ja mielenterveyttä toisten ihmisten asioista miettimiseen. Jokaisella on oma näkemys elämästä, mutta kaikilla se ei ole sama. Veljesi ja hänen puolisonsa ovat todennäköisesti keskustelleet asiasta keskenään ja tehneet päätöksensä, varsinkin kun ovat olleet jo 20 vuotta yhdessä. Se on heidän oma asiansa. Pitää olla kiitollinen siitä mitä saa. Lapset ovat lahja, ei pakollinen välttämättömyys. Nykymaailmassa ihmisten ei ole enää pakko hankkia...
Lue kommentti

Ajattelen kauhulla sitä, kun äidistä aika jättää ja minä joudun käymään läpi kaikki hänen kaappinsa ja komeronsa.

Äitini kerää tavaraa ja varsinkin astioita. Hän rakastaa huutokauppoja ja kirpputoreja ja on hamstrannut astioita vuosikymmenien ajan.

Nyt äiti sanoi, että täytyy ostaa uusi kaappi, kun astiat eivät mahdu enää vanhoihin. Totesin, että jos eivät omakotitalon komerot ja kaapit riitä, sitten on syytä karsia tavaroita, ei ostaa lisää kaappeja. Hän ei ottanut kuuleviin korviinsa.

Sanoin äidille, että myy nuo tavarasi, saat hyvä rahat ja voit käyttää ne vaikka matkustamiseen. Seitsemänkymppisenä hän vielä pystyisi matkustelemaan. Kaapeissa on muun muassa Arabian astioita, joista saa nyt hyvät rahat. Mutta äiti ei raaski luopua mistään.

Itse en kerää mitään ylimääräistä. Jos ostan jotain uutta, laitan vanhan menemään. Ajattelen kauhulla sitä, kun äidistä aika jättää ja minä joudun käymään läpi kaikki hänen tavaransa. Eikö olisi parempi, että hän setvisi kaappinsa itse?

Miialiia

Vierailija

Lukijan kirje: Äiti hamstraa tavaroita

Äläpä viitsi halveksia äitisi harrastuksia. Todella vastenmielinen kirjoitus. Päätä jo nyt, että tilaat jonkun ulkopuolisen siivoojan kuolinpesän varoilla suorittamaan tyhjennys, niin ei tarvitse äitisi elinaikana tuollaisella asialla häntä vaivata. Eivät kaikki halua matkustella, ja äitisi saanee tehdä rahoillaan ja kaapeillaan niitä asioita, joista itse tykkää. Keräily ja sisustus on harrastus siinä missä matkustelukin. Jos itse tykkäät matkustella niin matkusta, mutta anna äitisi olla kuka...
Lue kommentti
Pientå rajaa

Lukijan kirje: Äiti hamstraa tavaroita

Olen samaa mieltä edellisen vierailijan kanssa, että äidin kasvattaminen (varsinkaan enää tuossa vaiheessa) ei kuulu lapsen tehtäviin. Ymmärrän toki pointtisi yleisemmällä tasolla. Mutta jos äitisi ei pyydä sinua maksamaan keräilyjensä kuluja, ei sinulla pitäisi olla nokan koputtamista hänen harrastuksiinsa. Jos oma lapsesi tekisi saman, tuskin pitäisit neuvoista, toruista ja opastuksesta. Jätä vain pesä sitten joskus ammattilaisten siivottavaksi.
Lue kommentti

Minulla on takana kymmenen vuotta epäonnistumista, enkä osaa enää unelmoida mistään.

Sitä alkaa elämässä pikkuhiljaa katkeroitua, kun elämä tuntuu aina ottavan enemmän kun antavan. Mietin, miksi edes yritän yhtään mitään, kun unelmani murskautuu heti alkumetreillä. Minulla on takana kymmenen vuotta epäonnistumista.

En osaa enää unelmoida. Olen täydellisen uupunut. Olen kyllästynyt siihen, että olen vain taakkana kaikille, sillä en kelpaa edes töihin. Nykyään mielenterveytenikin on jo niin huono, etten töihin edes pystyisi. Mietin, miksi pitää lyödä lyötyä?

Lopen uupunut

Stemppiä

Lukijan kirje: En elä elämääni, olen vain olemassa

Joskus käy niin, että itse torppaa unelmansa omilla tiedostamattomilla ajatusmalleilla. En sano että nyt olisi niin, mutta sekin on aina pohdinnan paikka. Olenko tehnyt aidosti kaikkeni saavuttaakseni tyytyväisyyden? Vai olenko pyrkinyt oikotietä onneen, niitä kun ei ole kuin saduissa. Olenko todella ollut valmis näkemään unelmani todellisuudessa, vai vain epämääräisinä muuttuvina ajatuksina jostakin paremmasta? Unelmia pitää tavoitella, tehdä suunnitelma, uskoa niihin ja ottaa pieni askel...
Lue kommentti