Miniän joululahja ei kelvannut.

Menin nuorena tyttönä miniäksi mieheni kotitilalle. Olin isosta perheestä, ja meillä oli tapana tehdä toisillemme joululahjoja. Kysyin mieheltäni, millaisen lahjan tekisin hänen äidilleen. Mies sanoi, että tee flanellinen yöpaita, kun olet hyvä ompelemaan.

Ostin pehmeää flanellia ja parhaat taitoni käyttäen tein anopilleni yöpaidan. Olin tehnyt vihkipukunikin itse.

Jouluaattona annoin anopille joulupaperiin käärityn paketin ja toivotin hyvää joulua emännälle. Anoppi repäisi paketin auki. Kun hän näki, mitä se sisälsi, hän heitti sen jalkoihini huutaen, etten minä tällaista tartte.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Jonkun ajan päästä tapasin tutun ompelutaitoisen emännän. Hän pyysi minua kertomaan anopille, että tämän tilaama flanelliyöpaita on valmis.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vuosia sen jälkeen tilalle tuli vanhempi, hyväntahtoinen nainen, joka oli meillä joulunkin. Hänelle rohkenin tarjota anopille aikoinaan tekemääni yöpaitaa joululahjaksi. Vieras kiitti saamastaan itse tehdystä joululahjasta. En kertonut, että olin alun perin tehnyt sen aviomieheni äidille.

Ei hyviä muistoja anopista

Sisältö jatkuu mainoksen alla