Lukijan kirje: Mitä tehdä, kun anoppi ei muutu?

Miten ottaa anopin kommentit huumorilla, kun ne satuttavat aina? Anoppi laukoo suoria sanoja. Ei ole kiva kuulla, kun hän sanoo tyttärelleni, etteivät sinun vanhempasi tarvinneet apua lastenhoitoon, kun äitisi äiti hoiti teitä, kun olitte pieniä – äitini asui samalla paikkakunnalla. Anoppi on kyllä hoitanut jopa 400 km päässä olevia muita lastenlapsiaan.

Kun lastenlasten hoitaminen ja silityspalvelu loppuivat, leskeksi jäänyt anoppi kokee itsensä tarpeettomaksi. Hän purkaa nyt kaunojaan minun tyttärelleni ja pojalleen. Anopille miniät ovat epäreiluja ja pojat aina oikeassa, vaikka tekevät tyhmiäkin.

Joka kerta puhelimessa anoppi sanoo jotain pahaa meistä. Siihen ei ole syytä, koska olemme hänelle reiluja, kohteliaita, ystävällisiä ja empaattisia. Anoppi on myös epäreilu, tyttären perhe on niiiin ihana ja hän lellii sitä lastenlastaan. Meillä on jo isot lapset, joilla on oma elämä ja opiskelu.

Toivoisin, että anoppi etsisi elämäänsä sisältöä. Hän aiheuttaa myös avioriitoja, sillä muut asiat meillä on hyvin. Ajattelen, että ehkä hän on kateellinen? Olisipa anoppi mennyt terapiaan ja aikoja sitten.

Mikä neuvoksi, kun anoppi ei muutu? Erota en halua. Hänen vierailunsa ja puhelunsa ovat tuskaa.

Miniä